Mustakivi Teksti ja kuvat: Toivo Hoffrén

Tämä on kuvakertomus Metsäpellon tilasta. Paikka kuuluu Liperin kuntaan ja sijaitsee noin viisi kilometriä kirkonkylältä Joensuuhun päin. Kuuppelonmäen alta kääntyy tie vasemmalle (Mustankiventie). Sitä tietä on puolitoista kilometriä. Noin puoli kilometriä ennen on Mustakivi vasemmalla puolella metsässä. Kivi antoi kutsumanimen koko alueelle, koska kivi ja sen ympäristö olivat suosittuja leikkipaikkoja. Tiekin sai myöhemmin nimen ”mustankiventie”, joka tosin silloin oli vain kärrypolku.
Tänne muutti Hoffrénin perhe kesällä1950. Tilaan kuului kuusi hehtaaria maata josta kaksi oli peltoa. Isä Tahvo oli silloin 47 vuotinen ja oli rakennus urakoitsija. Hän suurensi talon ja rakensi aittarakennuksen liiterillä. Äiti Helmi 41 oli vuotta ja teki kotityöt. Karjanhoito otti suuren palan hänen ajastaan. Karja laidunsi metsässä kesäisin.

Kuvassa Helmi ja Tahvo ovat iltalypsyllä. Takana näkyy lato.

Viimeinkin löydettiin oma olinpaikka pitkän evakkotaipaleen jälkeen. Ruskealan Kirkkolahdesta läksimme sotaa karkuun 1944. Kuusi vuotta kiersimme toisten nurkissa siirtolaisina. Sellaista on kun sodassa jää toiseksi.
Ensin jouduimme Vaasaan. Sieltä pääsimme Iisalmeen, missä Martti syntyi. Sitten Liperiin Toivolaan, missä Tauno syntyi. Ehdimme vielä asua Rotilassa, ennen Metsäpellolle muuttoa.


Lapset: Vanhin tyttö Aini oli jo täyttänyt 19 vuotta ja oli töissä Joensuussa. Toini oli 9 vuotta nuorempi, siis 10 vuotia koulutyttö.
Vanhin poika Toivo täytti juuri 7 ja alkaa ensimmäisen luokkansa. Häyrynlahden koulussa. Koulu oli niin kutsuttu supistettu koulu. Kolme ensimmäistä luokkaa käytiin lauantaisin. Neljännestä luokasta lähtien oli koulua maanantaista perjantaihin.
Martti oli vasta 5 ja Tauno 3 vuotta joten he leikkivät vielä kotona.
Pienellä tilalla pienten lasten kanssa äidin työpäivälle tulee pituutta. Vesi haettiin kaivosta saunan edestä. Puut uuniin ja hellaan haettiin liiteristä. Perunat kuopasta. Maito veivattiin separaattorissa kurriksi ja kermaksi. Kerma kirnuttiin kirnussa voiksi ja piimäksi. Leipää leivottiin uunin täydeltä. Samoin pullapitkoja. Kuivaa kakkua vieraiden varalle. Posti haettiin Salonkylältä kaupassa käydessä.

Kuvassa takana: Toini ja Toivo. Edessä: Martti, Tauno ja Aini.

Talo oli pienempi, kun me muutettiin siihen mutta isä rakensin kamarin ja koko yläosan. Ulko-ovesta tultiin eteiseen. Oikealla olivat raput yläkertaan. Rappujen alla oli vaatekomero. Vasemmalla puolella oli ruokahuone. Suoraan edessä oli ovi tupaan.
Tuvassa vasemmalla oven vieressä oli teline kahdelle vesisangolle. Niiden alla verhon takana olivat jätesangot. Toisessa ruuanjätteet jotka vietiin elukoille ja toisessa likavesi joka vietiin pellolle. Vasemmalla oli myös iso uuni jonka päällä oli lähes metri tyhjää tilaa. Leivinuunin edessä oleva hella kiersi uunin edestä aina toiselle sivulle asti. Hellassa oli viisi erikokoista paikkaa kattiloille ja paistinpannuille.
Ovesta oikealla olevalla seinällä oli vaatenaulakko ja sen takana ruokakomero nurkassa. Sen vieressä ennen ikkunaa pieni pöytä, jota äiti käytti apupöytänä ruuanlaitossa. Ikkunan alla seisoi pitkä penkki ja toisessa nurkassa astiakaappi. Takaseinällä olevan ikkunan edessä pitkä ruokapöytä ja penkit kummallakin puolella. Takanurkassa levitettävä sänky, jossa isä ja äiti nukkuivat. Keskellä lattiaa olevasta runnista pääsi talon alle. Siellä säilytettiin talvella ruokia kuten perunoita, juureksia, hilloja ja mehuja.
Sängyn ja uunin välissä olevasta ovesta pääsi kamariin, jossa on ikkuna joka sivulla. Oikealla olevassa isossa sängyssä nukkuivat pojat. Keskellä lattiaa seisoi pöytä. Oikealla takana lipasto, jossa säilytettiin tärkeitä papereita, koruja ja liinavaatteita. Vasemmalla takana oli levitettävä sänky. Vasemmalla ovesta uuni lämmitystä varten ja sen takana komero, jossa säilytettiin parempia vaatteita (pyhävaatteet). Pöydän vasemmalla puolella keinui kiikkutuoli ja oikealla puolella laiskanlinna.

Kuvassa: Vasemmalla kamaripääty, johon tehtiin myöhemmin ikkuna myös tikkaiden alla olevalle seinälle. Yläkerrassa on ikkuna myös aitalle päin.

Lattioilla lojui runsaasti äidin kutomia mattoja. Vanhat kuluneet vaatteet leikattiin suikaleiksi ja käärittiin kerälle. Muutaman vuoden väliajoin lainattiin kangaspuut ja äiti kutoi matot. Rukki oli ahkerassa käytössä talvisin, kun äiti polki villalankaa lampaan villasta karstatuista pötköistä. Niistä hän sitten neuloi sukkia ja käsineitä sekä villapaidat ja välihousut.
Yläkerrassa porstuan päällä oli pöytä ja tuoli ikkunan alla ja takasivulla sänky. Isompi nukkumapaikka löytyi tuvan päältä. Siinä veljekset nukkuivat kesällä. Myös toisen ikkunan alla oli pöytä ja palli. Katossa roikkui kesällä talvivaatteet ja talvella kesävaatteet. Kamarin vintillä sahajauhot olivat paljaana ja sitä osaa vintistä ei käytetty.

 Navetta rakennuksen vasemmassa päädyssä oleva matala osa oli vaja missä säilytettiin maatalous työkaluja, polkupyöriä, työkaluja ja takapäädyssä oli viljalaari. Laarissa säilytettiin ohraa, joka sitten jauhatettiin eläimille rehun sekaan.
Hirsi osassa oli lato jossa säilytettiin heiniä ja olkia (pehkuja). Olkia saatiin, kun puitiin viljat syksyllä. Siellä seinän vieressä seisoi silppukone jolla leikattiin olkia appeeksi eläimille.
Oikeassa päädyssä pystylauta osassa oli navetta. Navetassa oli kaksi lehmää, vasikka, pari lammasta, sika ja muutama kana. Joka päivä lypsyn jälkeen erotettiin kerma kurrista separaattorilla. Ensin otettiin kuitenkin päivän tarve maitoa jäähtymään. Muutaman päivän päästä, kun kermaa oli saatu jokunen litra, niin se kirnuttiin voiksi ja piimäksi.
Kanoilla oli oma häkki sian karsinan päällä. Talvella munivia oli kolme, mutta kesällä juoksi ulkona monen kokoista siipikarjaa tusinan verran. Niistä saatiin tarvittava määrä munia kakkuihin ja syötäväksi.

Ulkohuussi (punainen ovi ja kulmallaan seisova ikkuna) on kuvassa näkyvän navetan päädyssä. Istumareikiä oli kolme. Kaksi isompaa ja yksi pienempi lapsia varten. Huussin takana oleva viistokattoinen osa oli lantala. Sinne säilöttiin eläinten ja ihmisten lannat jotka kevään tullen levitettiin pelloille.
Huussin ja ojan välissä pellon reunassa oli kasvimaa. Siinä kasvatettiin salaatit, punajuuret, porkkanat, nauriit ja lantut. Perunat kasvoivat talon ja metsän välissä olevalla pellolla. Viinimarjat ja mansikat kasvoivat talon takana. Tomaattipenkki sijaitsi talon päädyssä perunamaan puolella. Kaikilla muilla seinustoilla kasvoi erilaisia kukkia, joita äiti hoiti tunnollisesti.
Pihalla seisoi kaksi puuta. Pihlaja kasvoi navetan päädyssä ja iso koivu ojan varressa talon ja aitan välissä.
Oja virtasi pohjoisesta etelään peltojen halki. Se on luonnon oja, reilun metrin syvä ja pari leveä. Ojan ylitti kaksi kivisiltaa. Talon päädyn kohdalla maanpinta oli korkeammalla ja oja siten lähes kaksi metriä syvä.
Navetan ja aitan välissä lojui iso kivi. Sen pituus on kolme metriä ja leveys puolitoista. Korkeutta sillä on vain reilu metri. Kivi oli pihamaan liikenneympyrä. Sen päälle istahdettiin joko työn välissä lepäämään tai muuten vaan tarinoimaan. Lapsistahan on jännää kiivetä korkealle ja tämä oli tarpeeksi korkea ensimmäisinä elinvuosina. Vähän vartuttua juostiin tietenkin Mustalle kivelle.
Kodan takana virtasi pieni oja, mutta siinä oli vain keväisin ja sateen jälkeen vettä. Ojan ja navetan päädyn välissä olevalla peltotilkulla kasvoi vain heinää. Samoin kasvoi heinää aitan ja saunan ympärillä. Viljaa kasvatettiin isommalla pellolla.

Aitta rakennus sisälsi liiterin (pariovet). Sinne hakattiin metsästä puut talon lämmitykseen ja keittiön hellaa varten. Talveksi tarvittiin kymmenen kuutiota halkoja. Puut tuotiin metsästä rankoina naapurin hevosella liiterin päätyyn. Siinä ne sitten puhdetöinä sahattiin ja halottiin uuniin ja hellaan sopiviksi sekä pinottiin liiteriin.
Itse aitta oli kaksi kerroksinen. Alakerrassa oli kaksi viljalaaria, vaatteita ja talvisin lihat ja marjat jäätyneinä. Viljalaareissa säilöttiin ruokaviljaa, jota vietiin jauhatettavaksi vain pari kolme säkkiä kerralla, koska jyvät säilyvät paremmin kuin jauhot. Puolukkaa oli korvollinen jäätyneenä, josta sitten puukolla pilkottiin syötäväksi talven aikana. Syksyllä teurastettu vasikka ja sika roikkuivat jäätyneinä katosta. Kevät lämpimien aikaan suolattiin jäljellä olevat lihat korvoon. Ikkunanurkassa oli sänky.
Yläkerrassa oli myös vaatteita sekä ikkunapäädyssä nukkumapaikat kesäisin. Yläkerta oli niin matala, että siellä mahtui vain konttaamaan.
Aitta oli suosittu nukkumapaikka kesäisin. Tytöt nukkuivat siellä alkuaikoina ja pojat, jotka olivat nuorempia, nukkuivat talon vintillä. Aittaan oli hyvä hiiviskellä tanssireissuilta ilman että äiti heräsi. Kesäisin aittaa käytettiin leikkimökkinä, vaikkei sellaista sanaa silloin vielä tiettykään. Lapsen mielikuvituksella saa ihmeitä aikaan ja leikit mielenkiintoisiksi vähällä rahallakin.

Sauna rakennus oli ahkerassa käytössä lauantai iltaisin. Lautaosassa oli puuvarasto ja pukeutumistilat.
Hirsiosa oli itse sauna. Se oli oikea savusauna. Vasemmalla seinustalla ikkunan alla oli pitkä penkki jolla oli pesuvadit, saippuat ja muut peseytymistarvikkeet. Oikealla takana olivat lauteet kolmessa kerroksessa. Oikealla oven vieressä oli kiuas. Se oli noin 1,2 x 1,2 metriä ja 70 senttiä korkea kivikiuas. Kivet oli ladottu siten että alle jäi tila jossa poltettiin puita ja päällä oli reikä muuripataa varten. Pataan sai kantaa viisi sankoa vettä kaivosta että lämmin vesi riittäisi kaikille.
Lämmitys tapahtui siten että katossa oleva räppänä suljettiin, kiukaan alla oleva tila täytettiin puilla ja sytytettiin palamaan. Talvisin puita täytyi lisätä pari kertaa, että kivet, sauna ja vesi lämpenisivät tarpeeksi. Lämmityksen aikana saunassa leijui sakea savu. Vain puoli metriä lattiasta oli savutonta. Siinä tilassa täytyi ryömiä, kun lisäsi puita kiukaaseen. Kun kaikki puut olivat hiilellä, avattiin kattoräppänä ja ovi sekä heitettiin vettä kiville. Tämä sai aikaan ylipaineen ja sisällä oleva savu meni ulos eikä häkää ollut kun saunojat tulivat kylpemään. Tämän jälkeen suljettiin ovi ja räppänä, kun ensin oli varmistuttu, ettei savua enää tule.
 Talvella, kun tarvittiin valoa saunassa, ripustettiin lyhty ikkunan ulkopuolelle. Sisällä saunassa räiskittiin vettä kiukaalle ja kaadettiin huuhteluvettä päälle. Veden räiskeessä olisi lyhdyn lasi mennyt rikki.
Sauna lämmitettiin lauantaisin läpi vuoden. Se oli ainut tapa saada koko ruumis puhtaaksi. Tuvassa pestiin kädet ja kasvot, mutta jos tarvitsi pestä enemmän, niin mentiin saunaan pesemään, vaikka se ei olisi ollut lämminkään. Varsinkin kesäisin siellä oli helppo käydä peseytymässä, koska kaivo oli aivan vieressä.
Eteisessä olevassa puutilassa säilöttiin saunapuita. Täten niitä ei tarvinnut kantaa liiteristä, kun lämmitti saunaa. Puut pilkottiin liiterin päädyssä ja sitten pinottiin saunan eteiseen. Talvella tarvittiin koivuhalkoja, mutta kesällä kelpasi leppähalotkin lisäksi. Sama koski myös tuvan hellaa. Sielläkin poltettiin kesällä risuja ja leppiä ruokaa keittäessä ja kahvia kiehutellessa.
Kesällä siis kerättiin risuja metsästä ja lepistä taitettiin oksista tulloja, jotka kuivatettiin ja syötettiin lampaille talvella. Muutenkin kesällä hankittiin ruokaa talveksi. Sieniä kerättiin ja keitettiin korvollinen. Maiteroinen oli suosituin sieni. Myös karvarousku kelpasi ja hätätilassa myös mustarousku ja lepperoinen. Puolukkaa kerättiin myös korvollinen survottuna (korvoon mahtui noin 50 litraa). Mustikat keitettiin ja säilöttiin kuopassa. Viinimarjoista tehtiin mehua.

Kaivo sijaisi saunan edessä. Pitkän kepin päässä olevalla sangolla nostettiin vesi noin kolmen metrin syvyydestä. Eniten vettä tarvittiin eläimille. Talvisin navettaan ja kesäisin laitumelle. Asuinrakennus oli kauimpana kaivolta mutta sinne ei tarvittu kuin pari sangollista päivässä. Talvisin vesi riitti kaivossa, mutta kesällä se ei riittänyt pyykin pesuun.

Kuvassa: Aini kaivolla kesällä 2001, kun hän ja Toivo kävivät kotipaikalla.

Kota pyykinpesua varten oli aivan kaivon vieressä joten se oli käytännöllinen. Pyykkikota sisälsi kivistä tehdyn veden lämmitys paikan. Siinä olevassa muuripadassa keitettiin likaisimmat pyykit. Pyykinpesuun meni paljon vettä ja kesällä kävimmekin pesemässä Kuoringan purolla. Sinne kertyi matkaa metsiä pitkin pari kilometriä. Pyykit oli kannettava likaisina purolle ja puolimärkinä takaisin.
Samassa padassa keiteltiin saippuaa syksyisen teurastuksen yhteydessä eläinten suolista ja sisäelimistä. Saippuaksi joutui syötäväksi kelpaamattomat ruumiin osat. Ne pestiin ensin ja sitten ladottiin muuripataan lipeän ja veden kera. Aikansa kiehuttuaan siitä tuli tasaista velliä. Tämä röppö sai jäähtyä padassa yön yli. Seuraavana päivänä siitä voi leikata saippua paloja, jotka säilytettiin pyykin pesuun. Myös lattian pesussa käytettiin tätä tehokasta pesuainetta.


Kuoppa oli maahan kaivettu ruokien säilömispaikka. Se oli noin kaksi metriä syvä, kaksi leveä ja kolme pitkä. Sisään pääsi luukun kautta ja tikkaita pitkin alas. Seinät oli rakennettu kivistä ja katto oli paksu maakerros jossa ilmanvaihto torvi.
Täällä säilöttiin perunat, juurekset, marjat ja sienet. Lämpötila kuopassa pysyi talvella muutamassa plussa asteessa. Loppukesällä se oli tyhjänä ennen kuin taas aloimme kerätä ruokia talveksi.
Takimmaisena sijaitsi kaksi perunalaaria. Oikeanpuoleisessa olivat syöntiperunat, joista sitten keväällä valittiin siemenperunat. Vasemmanpuoleisessa laarissa oli pienet perunat, joita keitettiin eniten sialle, mutta myös lehmille. Perunalaarien etupuolella oli pienemmät laatikot porkkanoille, punajuurille, lantuille ja nauriille.
Etuosan sivuseinällä olevilla hyllyillä seisoivat pullojen ja purkkien rivit. Ne sisälsivät mehuja ja hilloja. Lattialla oli sienikorvo.

Lato oli kuopan takana metsän reunassa. Siinä säilytettiin heiniä ja pehkuja. Talvella niitä sitten tuotiin navetan yhteydessä olevaan latoon. Lato oli rakennettu sopivasti pellon reunaan joten kuljetusmatkat pelloilta olivat sutkoht käytännölliset.

Kartta Metsäpellon tilasta. Kartan on piirtänyt Toivo kartanpiirto ohjelmalla Ocad6.

Valkoinen on metsää. Keltainen on aukeaa. Eri vivahteet keltaisesta tarkoittaa, pelto, piha, aho, puutarha ja kynnös. Tiet ja polut on merkitty mustalla katkoviivalla. Ojat sinisellä viivalla. Aidat ovat viivoja joissa pienet hakaset. Mustat ovat rakennuksia. Pienet vihreät ringit ovat yksinäisiä puita. Sininen rinki on kaivo.