Riika-Jurmala-Pärnu

 

  

Siinä sitä tulikin juhlittua, aina kun pääsimme omille teillemme. Porukan mukana kulkiessa täytyy sopeutua seuraan. Porukka oli viihtyisää ja tuttavallista, joten sekin oli yhtä juhlaa.

 

Kuva: Talven miinusasteet olivat siirtyneet yöntunneille, mutta silti pipoa tarvittiin viileää viimaa vastaan. Toivo ja Sofia päiväkävelyllä Pärnujoen varrella.

 

Taxi auttoi meidät asemalle, josta jatkoimme linjurilla satamaan. Yksi ruskea, yksi kuminauhatupsu, yksi puolikalju, yksi punainen, yksi harmaa, yksi pitkä valkea ja loput kaljuja. Sellainen oli näkymä takapenkiltä. Muutenkin bussimatka oli uusi elämys. Kun itse on ohjaimissa, niin näkee vain asfaltin ja metsän reunat. Nyt näkökentässä vilahtelivat puut, pensaat, suot, niityt, kauriit, linnut, hevoset, traktorit, talot ja ladot.

  

 

 

       

 

Laiva oli Tallin varustamon Isabelle. Tämä valtava laiva liikennöi tänään Tukholma-Riika linjaa. Koska laivalla kulkee paljon venäläisiä, niin paras ravintola on venäläinen kaikkine herkkuineen. Me varasimme pöydän jo hyvissä ajoin, että saamme mahdollisuuden nautinnolliseen iltaan. Tilaa siellä oli yllin kyllin, sillä meidän lisäksi illallisella istui vain yksi toinen pari. Loput kansasta istuivat buffetin puolella. Siellä ruokala täyttyi heti ääriään myöten.

 

Kuva: Toivo ahmii ankan rintaa suurella nautinnolla. Huomaa perunamuusi ja kukkakaali. Etu- ja jälkiruoka olivat paremman näköisiä. Varsinkin homejuustot.

 

Illan juhlat lopetimme katselemalla show esitystä virvokkeiden kera.

Onneksi Isabelle on seilannut sen verran Suomenkin vesillä, että aamiaiseksi sain seitsemän karjalanpiirakkaa munavoilla ja pekonilla. Niitä napostellessani Sofia katseli naapuripöytiin ja löysi monta vanhaa tuttavaa, jotka olivat yhtä nuoria kuin me 60-luvulla, mutta nyt he näyttivät vanhuksilta.

 

 

 

    

 

         

 

Viimeisen tunnin seurasimme hytin ikkunasta laivan lipumista Saarenmaan ohi Riikan lahteen ja edelleen jokea pitkin satamaan monien rahtisatamien ohi.

Satamassa paikallinen opas, Kalle, otti meidät vastaan ja kertoi Latvian historiaa sekä ajankohtaisia numeroita. Maa itsenäistyi 19181118 ja 19890531. Riika on saatu jo aika hienoon kuntoon. Töitä riittää ja palkat ovat sopivat kulutukseen nähden. Maaseudulla asiat ovat heikommin.

 

Kuvat: Vas. Pyhän Pietarin kirkko on maamerkkinä pääkaupungin vanhassa keskustassa. Siellä riittää kuvauskohteita sillä rakennukset ovat kunnostettu hyvin.

Oik. Stalinin hammas. Niin kansa nimittää näitä Stalinin teettämiä hallintorakennuksia, joita rakennettiin yhteensä 19, pitkin Neuvostoliiton maata.

 

Asuimme kaksi yötä Tallin Hotel Rigassa. Iltapäivällä kävelin Sofian kanssa markkinapaikalle, jossa oli satoja myyntikojuja ja vieressä neljä suurta kauppahallia.

Satoja kalakauppiaita möivät tuhansia kaloja, eläviä, kuolleita, isoja ja pieniä. Toisessa hallissa möivät juureksia, salaattia, kurkkua, karpaloita ja tuhatta muuta syötävää. Seuraava halli oli täynnä lihaa ja makkaroita. Välissä pieniä leipomoita joissa sai myös kahvia ja ulkona vaatekauppiaat. Tätä tavaran paljoutta me ihmettelimme silmät pyöreinä.

 

Illalla menimme koko 50 henkinen porukka illalliselle vanhaan kaupunkiin. Vaikka paikat ja ruoka olikin varattu jo etukäteen, ruokailu jäi kauas nautinnosta.

 

 

 

 

   

25/3 lauantaina heräsimme takatalveen. Eilen ihmisiä istui ulkoterasseilla kahvilla ja kaljoilla auringon kuumentaessa kylkeä. Nyt on nolla astetta ja lumihiutaleet leijailevat ilmassa.

 

Kuva: Suuressa Lidossa kävimme lounaalla ja samalla ihmettelimme ruuan paljoutta kaikissa kolmessa kerroksessa.

 

Nousemme bussiin ja kohteena on Jurmala, joka sijaitsee noin 20km länteen. Kalle on koulutettu virallinen opas Riikassa ja hän purkaa tietojaan meidän iloksi. Jurmalan kuuluisalla kylpylärannalla kävelimme muutaman minuutin tuulessa ja tuiskussa.

 

 

        

 

Lauantai illalliselle minä taas livahdin Sofiani kanssa omille teillemme. Kyllä sitä mieleistä ruokaa saa Riikassakin, kun itse pääsee tilaamaan.

 

Kuva: Vas. Suuri ja avara hiekkaranta Pärnun kaupungissa, josta osa on pyhitetty naisille.

Oik. Alkupalaksi saimme paikallisen leipomon erikoisuuksia ja erivärisiä hyytelöitä. Pääruuaksi lammasta, joka oli onnistunut yli odotustemme. Kahvin kera tarjottiin erilaisia palleroita mustikoiden ja mansikoiden kera.

 

Jatkoille menimme baariin, jossa tutustuimme uudestaan 70-luvun kavereihin, joita tuskin tunsimme entisiksi. Eskilstunasta oli reissulla mukana yli kaksikymmentä henkeä heidän eläkeläisryhmässä, siksi tutustuimme päivittäin uusiin jo kerran unohtuneisiin kavereihin. Sofia ja minä siirryimme ruotsalaisiin seuroihin jo 70-luvun alussa ja vasta pari vuotta sitten aloimme taas kulkea suomalaistenkin parissa. Myös Internet on ollut suurena apuna löytää juurilleen.

 

 

 

 

 

 

     

Sunnuntaina, kesäaikaan, ajelimme Eestinmaalle. Raja-asema oli rauhallinen ilman pysähdyksiä. Mutta rajan eteläpuolella oleva viinakauppa aiheutti puolentunnin stopin. Ihmiset iloitsivat halvasta viinasta jo ennen korkkaamista.

 

Kuva: Karaoke illan mestariksi valitsin Heikki Laurisen Somerosta. Hän on laulanut orkesterissakin ja nyt hänellä on rumpali ja hanuristi mukana, kun hän käy viihdyttämässä kansaa vanhainkodeissa, häissä ja muissa juhlissa.

Yli 40 vuotta hän oli suunnittelijana Elisalla ennen eläkepäiviä.

 

Pärnuun päästyämme lastasimme laukkumme Viiking spa hotelliin. Aloitimme kylpyläviikon lounaalla ja lääkärin tarkastuksella. Siinä se on koko viikon hoito-ohjelma paperille präntättynä.

  

 

 

      

 

Oho, joku koputtaa ovelle ja minä uimavaatetuksessa vesimaailmaan valmiina. Siinä meni melkein sekunti aivojeni käsitellessä silmieni antamaa tietoa. Hyvänen aika tekös siinä olette, veli Tauno ja Leena Hoffrén Hangosta. Sisään heti ja tästä saatte halit lämpimät. Hyvä Hyvä!

He olivat satuttaneet matkansa meidän matkaan sopivaksi aivan yllätyksenä. 10p.

 

Kuva: Tauno, Sofia, Leena ja Toivo saunakaljoilla Viiking baarissa.

 

Monet kerrat istuimme samaan pöytään aamiaisella, lounaalla, illallisella, kahvilla ja kaljoilla, mutta aina riitti kertomista kumminkin puolin.

Pari kertaa päivässä vesimaailmassa tuli ne oikeat saunajutut mieleen.

 

 

 

 

 

Viikko Viikingissä sujui tarkan kaavan mukaan.

5x Hieronta, 3x selkä ja 2x jalat

3x Suolahoito

3x Sairasvoimistelu

2x Yrttiporekylpy

2x Parafiinihoito, ristiselkä ja jalat

Sofialla 3x Vesivoimistelu

Minä kävin kahdesti päivässä uimassa ja lämmittelemässä seitsemässä eri saunassa. Höyrysauna, suolasauna, kaakelisauna, suomalainen sauna, iglusauna, katajasauna ja miesten/naisten sauna.

 

Kuva: Unkarilaisia pustan esityksiä saimme seurata yhtenä iltana. Tämä oli mahtava esitys, jonka haluaa kuunnella aina vain uudestaan.

 

Päivittäin kävelimme eri puolilla kaupunkia reilun tunnin ajan. Ja tietenkin munkkeja kilohintaan kahvin kera.

Parturissa kävin sillä sehän oli lähes matkan päätarkoitus. Taas sattui kohdalleni oikea taiteilija, joka teki päästäni pyöreän. (Vai pitäisikö se olla, että sai pääni pyörälle).

 

Ainakin me Ruotsista matkustelevat suomalaiset vanhenemme tasaiseen tahtiin ja tästä on seurauksena vähenevä muisti ryhmässä. Toinen toistaan on autettava. Moni istuu huoneessaan eksymisen pelossa ja toiset pelkäävät kaverinsa eksymistä. Mutta rohkeimmat jatkavat vielä monet vuodet ja pysyvät silläkin keinoin virkeämpänä.

  

 

 

 

      

 

Liekö Suomessa jokin kulkutauti, kun monella oli kaula hauteessa.

Aprillipäivänä kiipesimme linjuriin, joka kiidätti lastin Tallinaan. Satamamarketissa pakollinen kahvittelu ennen laivaan astumista. Illallinen syötiin koko 50 hengen voimin yhdessä Viktoria laivan buffetissa. Kylläisinä siirryimme seuraamaan show esitystä. Ilta alkoi muuttua yöksi, kun jätimme tyhjät lasit pöytään ja vetäydyimme sänkyihin.

Sunnuntai alkoi aurinkoisena ja siihen heräsinkin, kun auringon säteet valaisivat hyttiä suuren ikkunan läpi. Aamiainen seisovasta pöydästä täytti sopivasti suureksi venyneen mahan.

 

Kuva: Loppumatkan istuimme hytissä katsellen saaristoa laivan lipuessa Värtanin satamaan.

 

 

Terveiset Baltiasta! Toivo ja Sofia