Suomi Jukola ja keskiyön aurinko

Tämä erittäin antoisa reissu tuotti monia mieleen jääviä kohokohtia. Tapasimme useita eritavoin tärkeitä ystäviä pitkin pitkää Suomen mannerta ja lisää vielä Ruotsin puolella.

Tiistaina 14/6, vain pari päivää Jonnan juhlien jälkeen, ajoimme Kian Silja Symphonyn uumeniin. Itse taitoimme matkan yläkerran viihtyisässä huoneessa.

Kuva: Osa härkää. Tietenkin herkuttelu kuuluu meidän matkaan. Tällä kertaa italialaisessa ravintolassa neljän ruokalajin illallinen.

Hajuvesiosastolla tapasimme sukulaisen, joka onnistui myymään kassillisen toinen toistaan tuoksuvampia pulloja. Pikkupulloinemme siirryimme isojen pullojen osastolle, jossa saimme perusteellista infoa viinien ja samppanjoiden maailmasta.

Helsingin laivoilla ehtii viettää iltaa ja nauttia aamiaisesta ilman hoppua. Myös saaristojen ihailuun kuluu aikaa.

Kuva: Toivo, Sofia. Jääkaapista löytyi monenlaista juomaa yömyssyksi, jota kuvasin seinäpeilin kautta.

Helsingistä kaasuttelimme Lahteen Vesijärven rannalle. Tuija laittoi lounaan ja esitteli uuden miehensä, Einon. Kuulumisia vaihdettiin ja juttua piisasi.

Sitten tulikin jo kiire kirjoittautua sisään Culumbus hotelliin, jossa asuimme pari yötä. Siellä tapasimme Annen ja Liisan. Illemmalla siirryimme Sibelius rantaan ja siellä tapasimme Sarin, Eeron ja Topiaksen. Levähdimme ravintola Casselissa ja lopun kesäistä iltaa vietimme rannalla Topiaksen vilkasta touhua seuraillen.

Kesäinen ilta oli mitä ihanin ja veneravintolat olivat tupaten täynnä kansaa.

Kuva: Sofia, Eero, Liisa ja Sari.

Anne juoksee Topiaksen perässä kuvan ulkopuolella.

Torstai aamupäivän samoilimme kaupungilla kahdestaan.

Paavon tapasimme hotellissa ja Pälkjärven tietoja vaihdoimme innolla. Olemmehan kumpikin Pälkjärvi juurista ja myös sen tutkijoita. Vaihdoimme viimeisiä tietoja, tutkimme karttoja ja sukuselvityksiä. Suunnittelimme tulevia reissuja Karjalaan ja karttojen tarkennuksia.

Iltapäivällä kiiruhdimme jyrkkää rinnettä ylös Tamaran ja Erkin luo. Ensin pienet jutut ja sitten autolla kalaan. Löysimme pienen lammen, josta Tamara ja Sofia nostivat kolme suurta lohta. Paikan omistaja otti kalat, pesi, perkasi, savusti ja laittoi tiiviiseen pakettiin. Kaahasimme takaisin Lahden katolle (heillä on mahtava näköala koko kaupungin yli).

Yhden kalan jaksoimme syödä neljästään monien muiden herkkujen kera. Mutta kahvin ja kakkujen jälkeen meidät täytyi viedä autolla hotellille.

Kuva: Tamara ja Erkki kalarannalla lohikuvia ihailemassa.

Perjantaina Kia kiisi Lahdesta Joensuuhun. Matkalla pysähdyimme Liperissä ja kävimme vanhempieni ja pikkusiskon haudalla. Ensin Toinin ja Eskon luo kertomaan ja kuulemaan kuulumisia. Paljon jää tietämättä, vaikka onkin kaiken maailman sosiaaliset yhteydet.

Kuva: Toini ja Esko kotona Niinivaaralla.

Illaksi menimme Ainin luo ja majailimme siellä kolme yötä.

Lauantaina jätimme auton Lehmon ramppiin ja jatkoimme bussilla Enoon. Siellä Seurasimme Venlojen koitosta paikan päällä.

Tapasimme kisapaikalla myös Paavon, joka teki mainosta ensi vuoden Lahti Jukolasta.

Sotkamon juoksijoiden kanssa sovimme tapaamisesta Vuokatissa.

Ainin luona seurasimme Jukolaa koko yön ja nukuimme kolme tuntia ennen uusia koitoksia.

Iltapäivällä otimme Ollin kyytiin ja ajoimme taas Toinin ja Eskon luo.

Kuva: Aini Rantakylän kodissaan.

Maanantaina söin viimeiset muikut ja karjalanpiirakat. Sitten laukku autoon ja Vuokattiin.

Vuokattiin oli jo ehtinyt tulla ikävä, kun edellisellä kerralla touhuttiin MM kilpailujen parissa. Aino, Veikko, Tuuli ja Tuukka halattiin ja huokailtiin. Asuttavaksemme saimme kokonaisen talon, josta ehdimme käyttää vain makuuhuoneen ja vessan, koska yhdessä olo oli tärkeämpää. Yksi suunniteltu yö muuttui kolmeksi, koska aina löytyi vaan lisää tärkeää.

Kuva: Näkymä pihan yli Topinlammelle.

Suunnistaakin ehdimme, ensin MM-keskimatkan maastossa ja sitten iltarasteilla MM-pitkän maastossa. Juttua piisasi sekä saunassa että olohuoneessa. Ilma oli kesäinen, mutta pohjoistuuli meni luihin ja ytimiin.

Hevosia perheessä oli vielä kolme (kahdessa eri paikassa). Ajelimme päivittäin niitä hoitamassa ja juoksuttamassa. Kajaanin raviradalla Vuokko näytti jalannousua ja pari päivää myöhemmin hän sitten voittikin Härmässä V76 ravit Veikon ohjastamana.

Kuva: Steel Anemon (Vuokko) harjoituksiin lähdössä.

Vene kellui rannassa houkuttelevasti, mutta navakka tuuli poisti veneily halut turisteista.

Juhannuksen aaton aattona me vihdoinkin halailimme ja kuvailimme toisiamme sekä käänsimme Kian nokan pohjoista kohden.

Ranualla pidimme tauon ja kuvailimme koristehilloja (aidot kasvoivat vielä soille levitettyinä).

Seuraava pysähdys tapahtui Tavivaarassa. Siellä lepäsi Sofian Helena sisko jäkäläkankaan alla.

Rovaniemi vilahti ohi, mutta Torvisessa teimme mutkan Sofian lapsuuden kodin kautta. Siellä asui suuri perhe, joka oli muuttanut rakennukset uusiksi. Otimme kuitenkin kuvia muistoksi.

Sodankylässä majoittauduimme ”Majatalo kolme veljestä”. Avaimet saatuamme kurvasimme joen toiselle puolelle tervehtimään Sofian Elsa serkkua. Sitten me veimme auton takaisin majapaikkaan ja kävelimme à la Riesto ravintolaan, jossa saimme maailman parhaan pizzan, ”Poro Riesto”. Tutkimme samalla Alarieston taidenäyttelyä.

Aamulla ostimme kukkia, kävimme vanhalla ja uudella hautausmaalla somistamassa Sofian äidin ja mummon hautoja.

Huruuttelimme länttä kohden Hinganmaahan. Sofian Maire serkku miehensä Anteron kanssa ottivat meidät vastaan naurussa suin. Söimme lohisoppaa, katselimme kuvia, muistelimme vanhoja, kerroimme kuulumisia ja mutustelimme pohjolan kuuluja kampanisuja kahvin kera.

Kuva: Maire, Antero ja Sofia poseeraavat rappusilla lähtöhalauksien aikaan.

Juhannusaatto oli jo pitkällä, kun kurvailimme tieviittojen Vaalajärvi, Kittilä, Sirkka ja Muonio ohi. Muoniossa jarrutimme tauolle, mutta koko kylä oli suljettu Juhannuksen takia.

Ylitimme valtakuntien rajan ja suuntasimme kulkumme Hukanmaalle Lainiojoen varteen.

Sinne tulimme yllättäen ilman etukäteisvaroitusta. Vastaanotto oli tosi lämmin. Taisto oli yksin kasaamassa saunavastoja. Muutaman minuutin päästä saapui Pauli kalareissulta joelta. Seuraavaksi saapui Päivä peräkontti täynnä korvasieniä ja viimeiseksi rantautui Matti kalakaverinsa kanssa.

Nuotiolla iskimme juttua, saunoimme (minä mätkin sen Taiston kasaaman vastan lehdettömäksi), kahvittelimme ja viimein söimme muurinpohjalettuja vatsat pyöreiksi.

Kuva: Taisto paistaa, Sofia ja Päivi syövät.

Rajanylityksen aikoihin tilasimme Trivagon kautta huoneen ”Explore the North” hotelliin ja ilmoitimme tuloajaksi klo 23. Paikka sijaitsee Hukanmaasta toisella puolen jokea, mutta sinne on ajettava Kangosen kautta. Saavuimme perille, menimme respaan, hiljaista on. Kiipesin toiseen kerrokseen ja löysin 10 ovea. Parilliset lammelle päin. Respassa tutkin tilauksia ja totesin huoneet 9 ja 10 vapaiksi. Otin kaapista avaimen numero 10 ja ojensin tiskin yli rouva Hoffrénille. Var så god och välkommen. Hain yöpymislaukun autosta (parkkeerasin oven viereen) ja kävimme taloksi. Sofia alkoi rauhoittua ja hyvin nukutti.

Kuva: Klo 00.00 Juhannusyönä huoneesta nro 10 lammelle.

Aamulla nuori tyttö järjesti monipuolisen maittavan aamiaisen. Täytimme taas mahamme pyöreiksi. Annoin avaimen tytölle (girl speaks, mutta suomi, svenska, meijän kieli ja savo olivat hänelle outoja). Hän otti rahan vastaan ja sanoi thank you, ilman mitään ihmettelyjä.

Kuva: Todistusaineistoa tien varrelta. On Napapiiri ohitettu.

Nyt olimme nähneet lappalaisten elämää kummallakin puolen rajaa ja laitoimme Kian GPS osoitteeksi Hem. Kuvasimme ison Lovikka lapasen, ohitimme Pajalan, Korpilompolon, Överkalixin ja saavuimme Luleån vanhaan kaupunkiin.

Kuva: Vanhassa Luleåssa on iso alue täynnä tällaisia pikku mökkejä, joissa ennen vanhaan kirkossa käyvät maalaiset yöpyivät. Niissä on pieni keittiö ja makuuosa.

Yöksi ehdimme Örnsköldsvikin Scandic hotelliin. Sielläkin oli juhannus ja syöntipaikat vähissä. Lopulta saimme vähän liikaakin murua rinnan alle. Aamiainen oli sitäkin yltäkylläisempi.

Söderhamista ostimme illallisen matkaan taukopaikalta, jossa kahvittelimme.

Allakka näytti sunnuntaita 25/6, kun Kia pääsi vanhaan tuttavaan talliinsa.

Kiitos teille ihanat ihmiset, jotka teitte matkastamme mieleen jäävän!

The End