Turku

Baltic Princess

Matkaan taas kuljen nyt…

Suomen lähin nurkka jää monesti käymättä, kun laivalla seilaa Helsinkiin ja sitä kautta maihin. Nyt ostin liput laivalle Turkuun ja viikkoa myöhemmin takaisin. Aikaa kertyi aivan riittoisasti, koska ajomatkat olivat lyhyitä. Kesällä saaristo on kaunista katseltavaa ja hankimmekin liput päivälaivaan tullen mennen.

Kuva: Executive hytissä oli parveke, lasitettu veranta ja suuri olohuone ja makuuhuone.

Aloitimme matkan aamiaisella ja ruokaperäisille kaivauduimme sänkyyn, jossa oli satiinilakanat.

Puolituntia unta auttoi meitä jaksamaan parvekkeelle auringon ottoon ja maisemien ihailuun. Lyhyt avomerimatka Ahvenanmaalle tuntuu sekin mielenkiintoiselta keskipäivän auringossa. Maarianhaminassa kääntelehti neljä laivaa yhtä aikaa. Silja laivat Turusta ja Tukholmasta lähtivät laiturista samanaikaisesti. Heti sen jälkeen peruuttivat Viikingin vastaavat laivat laituriin.

Kuva: Minun sormet tuskin tunsivat satiinin pehmeyttä, mutta Sofia hyväksyi laadun.

Illan lähestyessä Kia rullasi alas piippuhyllyltä ja kurvaili Aurajoen rantaa myötäillen Martinkadulle Martin ja Arjan luo.

Turku eli Åbo

Turku on pysynyt paikallaan iät ja ajat (1200-luvulta). Se on toiminut itäisen ruotsin pääkaupunkina ja läntisen venäjän pääkaupunkina. Siellä asui jo aikojen alussa paljon kirvesmiehiä, jotka rakensivat vain puutaloja. Tästä johtuen kylä paloi tuon tuostakin ja viimein siihen kyllästyttiin. Uusi pääkaupunki perustettiin 1550 ja nimeksi annettiin Helsinki.

Turku jatkoi kuitenkin vanhoja perinteitä olemalla tärkeä koulukaupunki papeille ja muille korkean tason kouluille. Arkkipiispa istuu vieläkin Turussa. Siellä on 187 000 asukasta ja on siten Suomen kuudenneksi suurin kaupunki. (Helsinki 631´, Espoo 270´, Tampere 225´, Vantaa 215´, Oulu 199´)

Kuva: Veljekset Martti ja Toivo Hoffrén tutustumassa Turun historiaan Aurajoen lautalla.

Viikko tällä reissulla vierähti, mutta monet paikat ehdimme koluta.

Vanha Tuomiokirkko on aina näkemisen arvoinen kattokaarineen ja lattiahautoineen. Jo 1200-luvulla kirkko rakennettiin, mutta sekin helposti poltettavasta puusta. 1300-luvlla kirkkoa rakennettiin tiilestä ja sitten kivestä. Tuomiokirkko omistettiin Neitsyt Marialle ja Suomen ensimmäiselle piispalle Pyhälle Henrikille.

Turun linna on sisältä paljon suurempi, kuin ulkoa näyttää. Siellä vierähtää helposti puoli päivää, jos kaikki käytävät kiertää joka kerroksessa. Tämä siksi kun linnan tiloissa toimii Turun kaupungin historiallinen museo. Linna on kovia kokenut, kun eri viholliset ovat sitä valloittaneet. Toisen maailmansodan jälkeen se on entisöity 1700-luvun malliin, mutta pohjimmaiset kivikerrokset ovat 1200-luvulta asti.

Monet ihmeet näimme kävellessämme Turun teitä. Tori hyvä ja rauhallinen ympäristö istahtaa munkkikahville kuuntelemaan turkulaisten kuulumisia. Kauppahalli on myös pakollinen paikka turistille, vaikka siitä onkin tullut monen lounastuspaikka.

Kuva: Sofia, Martti ja Arja poseeraavat Aurajoen rannalla.

Aurajoki täyttyy kesäisin venekansasta. Kait he olivat nukkuneet veneissään juhlimisen jälkeen, kun surkeat naamat loistivat läsnäolollaan joka veneestä.

Mekin istuimme Svarte Rudolf nimisessä veneessä syömässä monenlaisia herkkuja.

Kaarina

Kaarina on 33 tuhannen asukkaan kaupunki Turun kyljessä. Kaupungiksi Kaarina julistautui omavaltaisesti vuonna 1993.

Kaarinan kaupungissa asuu Minna miehensä Orhanin ja tyttönsä Elsan kanssa. Me tutkimme juuri valmistuneen talon, jonka Orhan ja Martti olivat rakentaneet.

Tämä on jo ainakin kolmas osoite, josta olemme Minnan löytäneet Kaarinan alueelta.

Kaarinan nykyinen keskusta on siirretty kauemmaksi Turusta ja lähemmäksi luontoa. Taloalueiden välit ovat vielä metsien peitossa ja lenkkipolut lähellä.

Elsa oli onneksi mummolassa, kun me saavuimme Turkuun ja saimme siten tutustua toisiimme kunnolla.

Jo sunnuntaina lensi Elsa vanhempiensa kanssa Tanskaan tutustumaan Legolandin ja eläintarhan ihmeisiin.

Kuva: Minna ja Elsa Hoffrén kotinsa portailla Kaarinassa.

Vuonna 1991 luopui Kaarina kirkostaan ja nyt se kuuluu Turkuun uudella nimellä, Pyhän Katariinan kirkko. Kävimme tutustumassa myös tähän kirkkoon, joka valmistui vuonna 1450. Se on rakennettu harmaakivestä ja on lujan näköinen vieläkin.

Rauma

Lauantain vietimme Raumalla. Rauma on Suomen neljänneksi vanhin kaupunki Turun, Porvoon ja Ulvilan jälkeen. Rauma on perustettu 1442 ja siellä asuu 40 000 ihmistä. Vanha Rauma on aito ja erillään uudesta Raumasta. Se kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon.

Ajoimme sinne neljästään (Arja, Martti, Sofia ja Toivo)

Kuva: Emma ja Isla availevat tyytyväisinä saamiaan paketteja.

Vanha Rauma oli täynnä erilaisia myyntikojuja, pihoilla oli pihakirppiksiä ja livemusiikki pauhasi esiintymislavalla. Satuimme siis sopivaan aikaan.

Vanhan Rauman alueella asuu Emma, Samin ja Islan kanssa suuren koiran vahtimina.

Naantali

Naantalissa vierailimme Jaanan ja Kain luona. He esittelivät uutta taloaan, joka oli valmisteilla meidän edellisen visiitin aikana. Åsa oli valmentamassa uusia lupauksia Kaarinan jalkapallokentällä ja Noora on jo muuttanut kotoa kauas Turkuun.

Kuva: Pedro ihmettelee Sofian ja Toivon kuntoa vierailun aikana.

Naantalin kaupunki kasvoi Birgittalaisluostarin ympärille 1400-luvulla. Luostari suljettiin uskonpuhdistuksen johdosta 1500-luvulla. Vuodesta 1922 presidentin kesäasunto ja 1984 perustettu Naantalin kylpylä kohensivat kaupungin sen nykyiselle tasolle.

Naantalin torilla tapasimme Maija Järvisen Mietoisista. Hän kasvattaa erilaisia juureksia noin hehtaarin maatilallaan. Maija toimi lihamestarina 30 vuotta, jonka jälkeen hän alkoi kasvihuoneviljelijäksi miehensä kanssa. Kun mies kuoli ja öljyn hinta nousi, Maija puratti kasvihuoneen ja alkoi kasvattaa juureksia ja vihanneksia, joita hän myy Naantalin torilla päivittäin kesäaikaan.

Me ostettiin neljä naurista, jotka järsimme kaupunkia kierrellen. Autolle mennessä minä kävin ostamassa Maijan loputkin nauriit (16kpl), jotka hän listi minulle laatikkoon. Vielä kotonakin söimme näitä aitoja vanhanajan nauriita, jotka ovat hyvin harvinaisia tämän päivän markkinoilla.

Kuva: Maija Järvinen listii nauriita, jotka minä ostin matkamuistoksi Suomesta.

Naantalin kierroksen lopetimme ajelemalla Kultarantaan ja edelleen Jaanan ja Kain saarelle.

Laivamatka

Paluumatkan yli Itämeren teimme taas päivälaivalla, sillä tuhansien saarien reunustama laivareitti Suomen ja Ruotsin välillä pääsee oikeuksiinsa juuri kesäisenä päivänä.

Hyttiemäntä kertoi, että heitä on kolmekymmentä, jotka petaavat 2000 sänkyä (tällä matkalla oli 2000 matkustajaa). He jakavat työt sänkyjen mukaan, vaikka suurissa hyteissä on vähän enemmän töitä, mutta niitä on vain muutama. Siitä tulee lähes 70 petiä per petaaja. Laiva on satamassa vain yhden tunnin, joten hän vaihtoi lakanat jo ennen satamaan tuloa. Satamassa he siivosivat vessat, joita useimmat käyttävät viimehetkeen asti. Jääkaapin täyttäjä tuli viimeisenä ja silloin laiva oli jo nostanut ajosillan ylös.

Martti ja Arja

Tämä pari syyllistyi siihen, että me jouduimme nukkumaan heidän hoivissa yli viikon. Alussa ajattelin ajan liian pitkäksi, mutta lopussa se tuntui jo liian lyhyeltä. Kun harvoin tapaa, niin alku menee ujostellessa. Mutta viikossa ehti vanhat keskinäiset tavat päästä valloilleen.

Kuva: Martti ja Arja puutarhassaan sukulaisiaan viihdyttämässä.

Kiitos suuri ja moninkertainen Martti, savupöntön ja grillin käyttäjä.

Kiitos suuri ja moninkertainen Arja, keittiön ihmeiden luoja ja Turun tuntija.

Hyvää marja- ja sienirikasta syksyä meille kaikille

Toivo ja Sofia