Pärnun saunat

 

 

 

 

   Maailman valloitus jatkuu 6-16/2 2016. Tällä kertaa kohteena Pärnu ja Riika. Pärnu sijaitsee Eestin (Suomalaiset kutsuu sitä Viroksi, koska sen Suomenpuoleinen osa on Viirunmaa) eteläosassa Itämeren rannalla. Siitä pääsee edelleen suoraa rantatietä pitkin Riikaan. Valtatie Tallinasta Baltian-maiden ja Puolan halki Saksaan on hyväkuntoinen EU-tie.

 

Kuva: Viiking hotellin takana aukeaa merenranta ja rantaa myötäilevä rantapolku kulkee vähäisen metsän katveessa.

 

Alkumatka taittui vanhalla tavalla. Taxilla Västeråsin rautatieasemalle ja siitä linjurilla Värtaniin Tallink firman Romantic laivalle. Ilta laivalla kului ravintolassa ruokaillessa pitkän kaavan mukaan. Meitä vanhuksia (Sofia ja Toivo) alkoi väsyttää ja keskiyön show jäi näkemättä.

Aamulla saimme nukkua rauhassa ja nauttia aamiaisen (suomeksi aamupala) ennen kuin laiva kolahti Tallinnan rantaan.

 

 

 

.

 

Rannassa kipitimme laukkuinemme vanhaan tuttuun linjuriin, joka melkein nyökkäili meidät tervetulleiksi. 28 + kuski + Reijo ReiMar =30 henkeä sisään ja heidän laukut lattian alle. Ja matka jatkui kohti etelää

Reijo alkoi oppaan työn heti kytkimen noustua: 1200-luvulla tanskalaiset muuttivat Reval nimen Tallinnaksi. 1300 – luvulla Margareta rakensi 2,3km pitkän ja 4m paksun muurin. Viru hotelli 23 kerrosta on suomalaisten tekemä. Korkein rakennus on 34 kerrosta. Pyhän Nevskin kirkko 1800-luvulta, kansallissankarin haudan päällä. 1561–1721 ollut ruotsalainen. TV-torni 318m korkea, jossa ravintola 195m korkeudessa. 24/2 1918 itsenäinen. 20/8 1991 itsenäinen. Presidentti on Tuomas Henrik Ilves. Ensimmäinen pressa oli Meri 1991.

 

Kuva: Saunoja Viiking Pärnussa on 8kpl. Katolta löytyi tällainen Iglusauna.

 

Olikohan se tarkoitus, että tuo rimpsu pitäisi opetella ulkoa. Onneksi opastaminen rauhoittui kaupungin ulkopuolelle päästyämme.

 

 

 

 

  Keskipalkka 800 euroa, maaseudulla 500e, eläke 350e, lapsilisä 45e, vero 20 %. Ammattiliitto on kielletty. 1200 lääkäriä työskentelee Suomessa ja saa 7000 euroa kuussa.

Koulussa ovat eesti ja englanti pakollisia.

 

Kuva: Eestinkieli on lähellä suomenkieltä. Tämän kylläkin tulkkasin ensin sooloraviksi ja aloin yksinjuoksun.

 

Viimeiset venäläiset lähtivät Paldinski sukellusvene tukikohdasta vuonna 1994.         

 

 

 

     

 

Viime vuonna matkusti 6,5 miljoonaa suomalaista Viroon. Matkaa Suomenlahden yli on 75km. Eestissä 1,4 milj. asukasta, joista 1milj eestiläistä ja 250 tuhatta venäläistä. Loput ovat muista naapurimaista.

Matkalla näimme useita haikaran pesiä pylväiden päässä. Suurin mitattu pesä painoi 700kg. Täällä asuu harmaa-, kaulus- ja valkohaikara. Ne viihtyvät karjatilojen lähellä ja lehmihaassa. Toisin sanoen niiden elinympäristö on häviämässä.

 

Kuva: Pärnun kävelykatu on hieno ja vanhanaikainen, jossa eniten kunnostettuja taloja. Muilla kaduilla on paljon resuisia rakennuksia.

 

Matka taittuu, linjurikin kehrää kuin kissa. Lämpöä on yli nollan ja sumua tulee maalta ja mereltä. Pärnussa maa on ihan paljas lumesta. Viiking hotellin edessä purkaudumme autosta ja raahaamme rojumme sisätiloihin. Avain numero 413 sopii ylimmän kerroksen viimeiseen oveen, mikä on meidän mieleen, koska haluamme paljon rappukävelyä (on hissikin varalla).

Sofian pohkeisiin kertyi liikaa maitohappoa rappusissa ja sai viikon linkata vielä kotonakin.

 

 

 

 

     

 

Lääkärin tarkastus on ensin iltapäivällä ja sitten vaan uimaan ja saunomaan. Minun hoitokorttiin lääkäri merkkasi: 6 yrttiporekylpyä, 5 sairasvoimistelua, 5 hierontaa, 2 suolakammiota ja 2 valohoitoa.

Illallinen on syöty, vesikeitaalla on oltu, saunat on saunottu, kirjasto löydetty, saunaoluet nautittu baarissa ja nyt lepäilemme petillä TVtä selaillen.

Nähdään taas huomenna.

 

Kuva: Pärnun keskustassa löydät tämän pakollisen käyntipaikan. Koko ajan tuoreita, lämpimiä munkkirinkeleitä, joita ostetaan kilohintaan. Minä söin 7 munkkia kahtena päivänä kahvin kera.

 

Maanantaina sitten alkoi ihmisen ihmeitä tekevät parannukset ihmisille. Heti aamusta astuin poreilevaan ammeeseen yrttien kera. Hiki siinä kuumassa vedessä loikoillessa tuli, kun vain nenän nipukka ylsi veden päälle. Onneksi ehdin vähän loikoilla petillä ja nostattaa verenpainetta ennen aamiaista.

Puolilta päivin sairasvoimistelija esiverrytteli lihakseni ennen kuin hieroja tyrkkäsi nenäni reikään. Sitten join lasin vettä ja puolituntia lepoa (hierojan määräys). Kävelylenkin teimme keskustaan, jonka pääkatu alkaa meidän parvekkeelta (siis kohtisuoraan).

Joka päivä teimme lenkin eri teitä, että opimme tuntemaan kylän muodon, ainakin keskustassa. Aukeita paikkoja vältimme, koska merituuli tuntui kylmältä nolla kelillä.

 

 

 

 

     

 

 Illallisen jälkeen pehmensin itseäni sisävesissä. Tässä minun päivittäinen uimala-ohjelma, joka kesti lähes kaksi tuntia: Yrttisauna, uinti, pore, uinti, suomalainen sauna, uinti, pore, uinti, suolasauna, uinti, katajasauna, uinti, pore, iglusauna, uinti, höyrysauna, pore, sauna. Jos oli liian pitkä rimpsu, niin lue vain saunat! Kyllä siinä jo ansaitsin saunaoluet baarin puolella.

 

Kuva: Tämä kaupparakennus on vain vähän kenkälaatikkoa isompi ja sitä nimitetään ”Stockmanniksi”. Myynnissä on viinat, oluet ja vähän syömistäkin.

 

Illan lopuksi käänsin TVn musiikkikanavalle ja lukukirja käteen. Ennen kuin Unimatti sivelee silmäni uneen, sanon vielä, että tällaista elämää me vietetään täällä Pärnussa.

 

Suurin osa Viikingin vieraista tuli Suomesta. Ruotsista oli paikalla vain meidän jengi. Olimme kaikki samanikäisiä kunnonkohottajia.

 

 

 

 

Lunta ei näkynyt alkupäivinä ja lämpöäkin oli plus viisi. Vettä vähän tihuutteli, mutta kävelemään sopi pisaroiden väliin. Loppuviikosta elohopea tipahti alle nollan ja maa peittyi parin sentin lumikerroksen alle.

Pärnun vanhassa keskustassa on yksi isompi/uudempi kaupparakennus. Muuten talot, rakennukset, kaupat, kahvilat ja ravintolat ovat pieniä ja vanhoja.

 

Kuva: Riikaan mennessä pysähdyimme tähän paikkaan kahville. Talon katto on valmistettu kaislan korsista. Korret leikataan jään päältä talvella. Eestiläiset korsiammattilaiset latovat tällaisia kattoja ulkomaita myöten. Katon paksuus saattaa olla jopa metrin ja se pakataan niin tiukkaan, ettei se pysty edes palamaan. Vesi virtaa ylimmän korsikerroksen päällä, eikä pääse syvemmälle. Katto on tehokas eristäjä niin kylmää kuin kuumaakin vastaan.

 

 

 

     

Sunnuntaina kiipesimme linjuriin takaovesta, koska se oli seisonut Viikingin oven edessä koko viikon ja etuovi oli jäässä. Linja-auto asemalta poimimme kyytiin Riinan, joka oli tullut Tallinnasta ja toimii meidän oppaana Riian matkalla.

Rajalle on matkaa 60km, mutta auto otti lepotauon ennen sitä. Kuski kiristeli vähän rautalankoja moottorihuoneessa ja taas hyrähti linjuri käyntiin.

 

Kuva: Tässä Riian vanhan kaupungin aukealla on joulukuusi antanut joulumieltä vuodesta 1510 asti.

 

Riina selosti: 1870 rakennettiin rautatie Pietari – Tallinna ja kylpylöitä avattiin eri puolille Eestiä. Viron turve, muta, savi ja kivennäisvesi todettiin hyväksi hoitoaineeksi ja ylhäisö Pietarista matkusti Viron kylpylöihin.

Ylitimme rajan pysähtymättä ja opas alkoi puhua Latvian kansasta.

 

 

 

 

      

 

Latviassa asuu 2 milj. Ihmistä ja heistä 700 tuhatta Riiassa. 30 % väestöstä on venäläisiä. Maassa on monen sortin uskovaista. 37 % koko kansasta. 45 000 luterilaista, saman verran katolilaisia ja 35 000 ortodoksia. 44 % pinta-alasta on metsää ja vesakkoa. Palveluammateissa on 62 %, teollisuudessa 26 % ja maataloudessa 4 % kansasta.

 

Kuva: Tässä me kiiruhdamme Riian vanhaan kaupunkiin. Opas ensin ja Reijo viimeisenä (kumpikin valkopäisiä).

 

Huomaa täälläkin, että kansalla on oma-aloitteliaisuuden puute. Mutta kansantalous nousee 10 % vuosivauhdilla (Suomessa ja Ruotsissa lähellä nollaa).

 Palkat ovat vähän alle Eestin tason ja eläke 280 euroa.

 

 

 

 

 

  Meripihkaa, joka on muodostunut yli 100 miljoonaa vuotta sitten havupuiden kivetyttyä meren pohjassa, löytyy maaperästä. Baltian maista löytyy 85 % koko Maailman meripihkasta

Koru- ja rihkamakaupoissa meripihkaa on myytävänä ja hinta on turhan halpaa niinkin harvinaiselle aineelle.

 

Kuva: Meidän porukka siinä joulukuusen laatan ympärillä. Iso rakennus oikealla on mustapäiden veljeskunnan ja vasemmalla näkyy pyhän Pietarin kirkko.

 

Pyhän Pietarin kirkko rakennettiin vuonna 1209 ja torni 1690. Sitä korjattiin 1973 ja Unesco löi leimansa 1997.

Mustapäät olivat naimattomia kauppiaita ja perustivat ritarikunnan puolustamaan kaupunkeja. He rakensivat kuvan rakennuksen vuonna 1334. Se peruskorjattiin 1999 ja on nyt museona.

 

Vanhaa kulttuuria on pää täynnä ja aika täyttää myös maha. Ajelimme muutaman kiepin kylällä ja sitten muutama kilsa joen rantaa Lido huvikeskukseen ruokailemaan.

 

 

 

 

Lido on suuri hirsirakennus. Hirret ovat Norjasta tuotua mäntyä. Rakennus on Maailman suurin puurakennus koko Latviassa. 40 kokkia piti huolen että kaikissa kolmessa kerroksessa istuvat vieraat saivat vatsansa täyteen. Kellarissa oli jopa oma olutpanimo.

 

Alfa marketissa kävimme vielä ostamassa muutaman silakkapurkin. Ja sitten Pärnuun.

 

Kuva: Lido ravintolan julkisivu. Talon takaa löytyi luistinrataa, tivolia ja muuta hauskaa.

 

Maanantaina pakkasimme laukkumme ja matkustimme Tallinnaan. Siellä Ülemiste ostoskeskuksessa vietimme aikaa ja loput ajasta kulutimme satamamarketissa.

Laivalla nautimme vielä yhteisen illallisen ennen kuin hajosimme kukin taholleen. Kaksi Sigtunaan, kaksi Hälleforsiin, kaksi Hedemoraan, neljä Halstahammariin, kaksi Södertäljeen, kaksi Västeråsiin jne.

 

 

 

 

  

Loppusilaus

Pisteitä olen jakanut mieleni mukaisesti, joten toisten ajatukset olen vain tulkinnut naaman ilmeistä. Aloitan ruokalasta, että on mahdollisuus nostaa numeroita.

Ruoka: Viikingissä ruokailu tapahtui ruokalassa. Siellä jokainen etsi ruokansa pitkältä tiskiltä, söi ja vei sitten lautasen tiskiin. Henkilökuntaa ei näkynyt. 4p

Aamiainen: 9p. Hyvä ja vaihteleva puuro maistui (kaura, ohra, riisi ja mannaryyni), munat ja pekoni, juusto, kinkku ja monenlaiset leivät.

Lounas: 6p. Soppa oli hyvää ja salaatit myös. Kala- ja varsinkin liharuoka pudotti pisteitä. Jälkiruoka nosti numeroa.

Päivällinen: 7p. Soppa oli taas hyvää niin kuin salaatitkin. Pääruoka vaihteli päivästä toiseen (pikkusian koipi jäi parhaana mieleen). Jälkiruokana saatiin kahvi kakulla ja se oli monesta tärkeää.

 

Kuva: Riian vanha kaupunki. Talot ovat vanhoja, mutta kunnostettuja. Eri vuosisatojen arkkitehtuuri on säilynyt vieri vieressä nykykansan ihailtavaksi.

 

Siivoojat saivat täydet pisteet, vaikka heillä olikin rajoittavat ohjeet. Piti vain muistaa ripustaa vaatteensa kaappiin siivouksen helpottamiseksi.

Hoidot: Hierojat olivat hyvin koulutettuja ja tekivät työnsä hyvin (Eestin parhaat minun mielestä). 10p.

Sairasvoimistelu 9p (kolme kertaa sain yksityisenä ja ne olivat 10p).

Yrttiporekylpy 9p oli riippuvainen veden lämmöstä. Mitä kuumempi, sen parempi.

Suolakammio 6p on aika lässy ja tehoton.

Valohuone 5p istu siinä.

Vesimaailma 9p. Hyvät porepaikat ja saunat, mutta uintialue rajoitettu.

 

 

 

 

Suurin osa meidän porukasta palaa Viroon jo syksyllä ja samaa tahtia pitävät monet Suomestakin tulleet, joita haastattelin. Tuttavat lisääntyvät, kun kaikki olemme eläkeläisiä ja samanmielisiä.

 

Kuva: Satama marketti on viimeinen ostosmahdollisuus ennen laivaan nousua. Yläkerrassa on hyvä kahvila, mutta muuten roju on rihkamaa.

 

Kirjoitan tähän yhden päivän koko ohjelman (minun tiistai).

7,30 Herätys

8,00 Suolakammio 30´

8,45 Aamiainen

9,30 Yrttikylpy 20´

11,00 Valohoito 30´

12,00 Lounas 40´

13,00 Sairasvoimistelija 30´

13,50 Hieroja 20´

14,30 Kävelylle

15,00 Munkkikahvit

16,00 Kävelyltä

17,30 Illallinen 80´

19,00 Spa 90´

23,00 Hyvää yötä

 

 

 

 

 

 

Suur tänu

 

Kyllä siellä matkalla sai hyvääkin ruokaa ja juomaa,

kun vaan oli ahkerana.

 

Kiitos seurasta ja toivotaan matkarikasta loppuvuotta.

 

Terveisin

Toivo ja Sofia