Matruusin majakka

Keväällä ehdotin Tauno veljelleni yhteistä mökkiretkeä vaimojen kera. Siitä se lähti suunnittelu käyntiin. Tilasin Matruusin majakka nimisen rannan seitsemällä hirsirakennuksella Juhannusviikoksi. Kartasta näin, että se sijaitsee Ison Onkamojärven etelärannalla oman tien päässä. Seuraavaksi aloin laivapaikkoja etsimään Siljan Helsingin linjalle. Tilasin Deluxe hytin, koska Siljan jäsenenä sain sen sopuhintaan.

Kuva: Siellä se savusauna pilkottaa koivikossa asuinrakennuksen kulman takana.

Olin suunnitellut koko matkan nautinnon merkeissä. Elämän tässä vaiheessa säästöliekit ovat vain kännykässä, että patteri riittäisi koko päivän. Kaikki kuvat otan ”älypuhelimella”, jonka äly vaikuttaa aika hyvältä. Vertasin vanhoja 50-luvun kamerakuvia ja kyllä tällä tämän päivän puhelimella saa selvempiä, vai mitä?

Minulle ja Sofialle laivamatkat ovat tuttuja toimia. Niitä on tullut tehtyä toista sataa pitkälti vuosien varrella. Tällä kertaa meidät ohjattiin eritason hyttiin, mitä olimme tilanneet. Astuimme Commodore osastolle lukittujen ovien taa. Hytti oli aivan muuta, kuin tuttavamme ”laivanhytti”. Eteisestä pääsi suoraan makuuhuoneeseen ja edelleen olohuoneeseen monine sohvineen. Oikealle avautui ovi suureen kylpyhuoneeseen. Tietenkin löytyi baarikaappi ja kylpytakit ja tohvelit saunaa varten. Osaston baari ja sauna olivat vain meille. Aamulla istuin yksin saunassa ja katselin merta kulkusuuntaan avautuvasta ikkunasta.

Olihan siinä olotilasta nauttimista, mutta normaali hinta on 6640kr/yö.

Kuva: Toivo taas härän kimpussa, kuten tavallista laivamatkalla. Silja laivalla on mehevimmät pihvit. Mennessä vasikkaa ja tullessa härkää.

Kuva: Sofia menossa iltakahville illallisen jälkeen.

Kaikki loppuu aikanaan, niin myös tämä röyhistely, kun laivan perä kolahti satamaan Helsingin torin suoralla. Kia alas piippuhyllyltä ja kurvailua länsiväylälle.

Alkumatkalla näkyi vanhaa Hesaa vasemmalla ja oikealla pari kilsaa. Jo ennen pitkää siltaa alkoi rakennustyyli muuttua ja tie levitä. Silmäkulmissa vilisi uutta ja uudempaa, kunnes Kirkkonummella sukelsimme metsän siimekseen.

Seuraavan tunnin saikin sitten ihailla puita ja pensaita ennen, kuin saavuimme Karjaalle ja pysäköimme Kansteen P-paikalle.

Helena piirteli talon piirustuksia ja keittiön sisustusta tuttavalleen, mutta nyt jäivät työt tauolle ja me alettiin kertoa kuulumisia. Pekka oli työreissulla Lappeenrannassa. Kyllä me kolmestaankin täytettiin minuutit keskustelulla. Helena ohjasi porukan ravintolaan lounaalle ja juttujen viimeistelyyn, ennen matkan jatkumista kohti Suomen eteläkärkeä Hankoa.

Kuva: Karjaalla Sofia ja Helena

Hangossa kolkutimme Taunon uudelleen maalaaman talon ovea. Kukkia ja purtiloita tökötti maassa ja riippui orsilla, että sai varoa päätään ja koipia. (Me heitimme puut, pensaat ja kukat metsään. Nyt nurmen hoitaa robotti ja me lekottelemme vanhuuden oikeudella.)

Kahvin jälkeen teimme kävelylenkin neljästään (Tauno, Leena, Toivo ja Sofia) radan taakse. Sieltä taitoimme tuoreet koivuvastat saunomista varten.

Lauantai oli sateinen ja kaupunkikierros Hanko cityyn tehtiin autossa istuen.

Kello kaksi rauhoituimme seuraamaan Venlojen kirmaisua Lappeenrannan korpeen itärajan pinnassa. 1400 alkoi ensimmäisen osuuden ja sijoitusten metsästys. Jonnamme (tyttäremme Kristinan tyttö) teki mallikkaan juoksun toisella osuudella ja tunki sen johdosta naamansa TV ruutuun.

Kuva: Tauno ja Leena Hoffrénin talo Hangossa

Naiset saavuttivat maalin ja miehetkin ehti jo toiselle osuudelle ennen kuin ummistimme silmämme.

19/6 sunnuntai kello vajaata kuusi ja porukka istui liimattuna TVn edessä seuraamassa Jukolan viimeistä osuutta. Tampereen Koovee, Daniel Hubman tuli voittajana maaliin. Lidingö tuli toisena ja Kalevan Rasti kolmantena.

Lastasimme autoon rantaretkivarusteet ja Tauno alkoi sompailla autoaan kohti koillista. Lounasta napostelimme ABC huoltoasemalla ja eväsmakkarat ostimme Imatralta. Niin ja Karjalanpiirakat, joita minä lastasin pussiin aina kun kauppaan eksyimme. Vielä Västeråsiin tultua meillä oli 20 piirakkaa takakontissa muikkukukon kaverina.

Kuva: Tauno istui suoraryhtisenä ratin takana koko toistatuhatta kilometriä pitkän reissun. Me toiset yritettiin vitsailla ajankuluksi, vaikka kukaan ei nauranutkaan.

Iltapäivällä näimme tienviitan, jota olimme jahdanneet koko päivän. Tuntui melkein kuin Jukolan voitolta, vaikka Jukolan juoksuista minulla on vain muistot. Ehkä ensi vuonna sitten Pohjois-Karjalassa ollaan hurraamassa viitoituksen varrella makkara kourassa.

Kaikkiaan tontilla seisoi seitsemän erikokoista hirsirakennusta. Pienimmässä ei ollut ovea eikä ikkunaa ja suurimmassa oli kaksi kerrosta kaikilla mukavuuksilla. Ulkohuussi oli silti käytössä retkitunnelman vuoksi.

Halkoliiterikin oli rakennettu hirsistä. Kaiken tämän oli rakentanut matruusi Turunen. Hän seilasi öljylaivoilla ensin Euroopan vesillä ja lopuksi Väli Amerikkaan. Lomalla ollessaan hän rakensi ja laittoi tämän ihanan lomanviettopaikan. Viimeisellä matkallaan hän kuoli ja nyt meillä oli emäntänä hänen leski Anja.

Kuva: Toivo on tullut viimeiselle viitalle ennen Matruusin majakkaa

Kuva: Tauno näyttää ylpeänä saaliistaan.

Anja oli laittanut lakanat sänkyihin ja varannut suuret pinkat erilaisia pyyhkeitä laudeliinoja myöten. Hän hoiti myös loppusiivouksen meidän iloksemme.

Savusaunaa hän lämmitti kaksi päivää, että saimme nauttia kunnolla Juhannuksesta. Sinne hän toi traktorilla 1000 litraa puhdasta vettä, koska luuli meidän aristelevan järvivettä kylpiessä. Järvivesi oli puhdasta ja aika lämmintäkin, mutta meille vanhuksille oli saunanlauteet houkuttelevammat.

Take ja Topi (meidän Mustankiven aikaiset nimet) kävivät soutamassa joka päivä pitkän lenkin. Iltapäivällä he soutivat kalapaikalle nykimään ahvenia ja särkiä veneeseen. Näistä kaloista pääsivät lokit nauttimaan, kun asetimme kalat rantatörmälle ja siirryimme sivuun seuraamaan lintujen kirkumista ja syöksyjä.

Kuva: Vene odotti laiturin päässä kalastajia kyytiinsä.

Rannan ja talon välillä olevalla illanviettopaikalla oli grillikatos ja tikanheittopaikka. Koko alueen nurmi oli leikattu lyhyeksi, jossa saattoi viipotella vaikka paljain jaloin. Nuorten koivujen välissä kulki kapeita polkuja eri rakennusten välillä. Polkujen reunat olivat kiviset ja keskus hiekkainen. Anja kävi lakaisemassa polut, ettei vieraat pääse kompastumaan käpyihin.

Makkarat maistuivat jo sunnuntai-iltana pitkän makkarattoman talven jälkeen. Makkara voitti taas reilusti kakkossijan heti muikun jälkeen viikon ruokana. Sitkeät pihvit ja luiset kanat takertuivat vanhoihin hampaisiin. Tietenkin söimme silliä ja uusia perunoita Juhannusaattona, mutta se on enempi pakko kuin nautinto.

Kuva: Tauno, Leena, Sofia ja Toivo iloisina makkaroiden kimpussa.

Takana oikealla olevassa grillissä punotti hiillos joka ilta ja vasemmalla paistuivat muikut.

Tiistaina Take sompaili meidät Liperiin, jossa kävimme isän, äidin ja siskon haudalla. Sitten Joensuun torille, jossa minä haastattelin torimyyjiä. Yksi möi puhdistustarpeita, jotka saivat ihmeitä aikaan (muutaman minuutin kuluttua aloin minäkin uskoa tarinaan ja läksin eteenpäin). Toinen möi itse valmistamia karjalanpiirakoita ja pullapitkoja, joita kehui parhaiksi koko torilla (muutaman minuutin kuluttua aloin minäkin uskoa tarinaan ja läksin eteenpäin). Kolmas möi itse valmistamiaan käsitöitä, joita hän virkkasi paikanpäällä ja asettui mielellään kuvattavaksi.

Kuva: Iloinen torimyyjä virkkaa lapasta, jossa sormet jäävät paljaiksi.

Torstain reissulla jatkoin haastatteluja. Ensin ahkera kutoja/virkkaajan kanssa, joka valmisti hattua, käsinettä ja sukkaa isot pinot talvisin ja möi sitten torilla kesäisin.

Toiseksi haastattelin tilkkutaiteilijaa, joka valmisti seinävaatteita, tauluja, mattoja ja vaatteita. Kahdesti viikossa hän yritti myydä tuotteitaan huonolla menestyksellä. Paikkakuntalaisilla oli eri maku hänen taiteistaan ja turistit olivatkin suurin asiakas ryhmä.

Pss, torilla Marttojen kahvilassa possumunkkikahvit, he he.

Tiistaina pyyhälsimme torilta Aini siskon luo. Siinä me viisi vanhusta vaihdoimme kuulumisia ja kehuimme eläkepäivien ihanuutta, kunnes Olli (Ainin pojanpoika) tuli ihmettelemään meidän höpinöitä.

Aini tarjosi omatekemiään aitoja lihapullia, koska tiesi velipoikien ihastuneen niihin jo yli 60 vuotta sitten. Kahvileipänä tarjottiin Joensuun suurimmat possumunkit, jotka vetivät vertoja Vanalan kuppilan possuille (Vanalan kahvila möi kuumia possumunkkeja aamusta iltaan 50-luvulla Liperissä).

Kuva: Kävelylenkillä kuvailimme Anja Turusen karjaa. Kilipukki näytteli ylpeänä uusia muovisarviaan. Kolme emolammasta esitteli karitsojaan, joita jokaisella oli kaksi. Kukko komenteli kanojaan ja pääskyset ruokkivat poikasiaan ladon parsilla.

Torstaina ajoimme torilta Toini siskon luo. Toini ja miehensä Esko näyttävät samanlaisilta vuosi vuoden jälkeen, mutta kait hekin muuttuvat pitemmällä välillä. Ainakin neljä minun kaveria, joita en ollut nähnyt yli neljäänkymmeneen vuoteen, olivat naamaltaan aivan tuntemattomia. Siinä sainkin sitten yrittää sovittaa uutta päätä heidän ruumiinsa jatkoksi.

Toinikin oli valmistanut ruuan ja kahvileivät velipoikien mieliksi. Karjalassa syödään aitoa Karjalanpaistia ja Karjalanpiirakoita. (Minä lastasin aina Karjalanpiirakoita ostoskoriin, kun olimme kauppareissulla.) Tiikerikakkua ja Annankakkua syödessä tulee taas 50-luku ja Mustakivi mieleen (Me kutsuimme Mustakiveksi meidän lapsuuden kotia).

Toinin ja Eskon nuorin lapsenlapsi pääsi viime viikolla armeijasta.

Aika kuluu, hallitukset vaihtuvat, mutta me olemme ennallaan.

Keskiviikkona Sofia ja minä kävelimme teitä pitkin pitkän lenkin, mutta enimmäkseen vain olimme ja ihailimme ympäristöä.

Tapahtui sitä tärkeitäkin asioita kahden kilon verran. Tauno ja Leena vierailivat nimittäin Enossa Leenan sukulaisissa ja tulomatkalla he saalistivat muikkuja.

Taunon sormet vetivät muikuilta päät ja suolet lokeille ja minä ahkerana huuhtelin muikut järvessä. Suolatussa jauhossa pyöriteltyjä ja voissa paistettuja muikkuja riitti yllin kyllin vielä naisillekin, vaikka me pojat jouduimme maistamaan aika määrän kaloja suoraan pannusta tuloksen tarkistamiseksi.

Kuva: Tauno on suorittamassa tärkeää tehtävää ennen keskiviikon maistiaisia.

Illalliseksi Toivo grillasi suuret pihvit, jotka valutimme vatsaan punaviinin kera. Enon tuomisia riitti vielä iltakahvillekin. Aika hyvän kokoisia olivat nämäkin possumunkit.

Joka ilta saunoimme talossa olevassa puulämmitteisessä saunassa. Tämän saunan lämmittäjä oli Tauno Hoffrén Hangosta, mutta kotoisin Mustaltakiveltä niin kuin minäkin. Joka illaksi taitoimme uudet vastat lähiseudun tiheästä koivikosta, vaikka Anja lupasikin tehdä koivuvastat tienvarren koivuista. Jotkut vastat tuoksuivat niin hyvältä, että ripustin niitä sisääntulon päälle nenän tasolle.

Itikoita luulimme olevan paljon pusikoissa, mutta aika harvassa ne olivat. Kaksi imijää minä teurastin koko viikon aikana.

Savusauna

Juhannusaatoksi olin tilannut savusaunan. Sen lämmitti ja hoiti Anja, joka piti meistä huolta kaikin puolin.

Jo torstaina tapahtui saunan esilämmitys ja puhtaiden pesuvesien kuljetus. Mutta huomenna sitten!

Hyvää Juhannusaattoa!

Anja lämmitti savusaunaa koko päivän ja laittoi sen kylpykuntoon neljäksi. Hän lakaisi polut ja haravoi metsän. Hän pesi saunan sisältä ja päältä. Hän kantoi vedet sisään ja laittoi ne sopivan lämpimiksi. Hän laittoi laudeliinat lauteille, istuinliinat kuistin tuoleille, valkoiset matot kuistin lattialle ja varapyyhkeitä pinon pöydälle.

Anja yritti koko ajan olla meitä häiritsemättä, mutta minä törmäsin usein hänen luokse keskustelemaan, kyselemään ja kuuntelemaan.

Kuva: Take ja Topi tyytyväisinä jäähyllä.

Heti neljän jälkeen me juoksimme polkua pitkin savusaunalle. Kuistin rappusten kahta puolen huojuivat Juhannuskoivut ja lähimetsässä niitä huojui tuhansia.

Me istuimme lauteilla ja vastat läiskivät. Sitten astuimme ulos jäähylle ja toiset sisään kuumuuteen. Tätä jatkui kolme tuntia. Ja kaikilla oli niin mukavaa ja kaikki sai olla mukana.

Me nautimme nauttimasta päästyäkin suomalaisesta suvesta, kun se on parhaimmillaan. Sopivan lämmintä sisällä ja ulkona, saunassa ja kuistilla.

Kuva: Leena ja Sofia istuvat tyytyväisinä kahvitauolla kylpyjen lomassa.

Ilta jatkui vielä. Seuraavaksi sillien perkaus ja uusien perunoiden keitto.

Kun härän grillipihvit oli nautittu punaviinin kera, niin Topi ja Take kävivät kylpemässä vielä kerran. Kiukaalta tuli vielä lämpöä ja vastat heiluivat.

Hiljainen on kesäyö.

Nukkuma-aika.

Kuva: Aurinko laskee Juhannusaattona ja lokit päivystävät kivellään

Valoa jäljellä vain veden pinnassa, että kalat näkevät mennä nukkumaan.

Metsä on jo nukahtanut.

Lokkien toinen jalka on piilossa.

Juhannusaatto oli eilen ja nyt on juhannuspäivä. Nousin Taken kanssa veneeseen ja soudin Erkonniemen ympäri Ison Onkamojärven eteläpäähän. Tietenkin ihan ensin aamulla menimme kaikki neljä vuoronperään savusaunaan vanhan hyvänajan aamupesulle.

Kuva: Juhannuspäivä valkenee ja lokit heräävät kirkumaan kivellään

Siellä järvenpäässä siirtyi Take soutajan paikalle ja matka alkoi taittua vinhaa vauhtia.

Lounaan kävimme syömässä Tohmajärvellä. Paikkakuntalaiselta kaljanjuojalta saimme tietää missä Seppo Räty, Siiri Rantanen ja Katri Helena asuvat.

Viimeisen illan kunniaksi Topi ja Take kävivät onkimassa tuoreet kalat lokeille. Sofia ja Leena valmistivat kahvileivän. Iltasaunaan valmistin erittäin suuren vastan, jonka iskut peittivät koko leveän selkäni.

Sunnuntai sarastaa, lysti on lopussa, kamppeet kasaan ja Audin nokka kohti Savonlinnaa.

Kolmen kilometrin päässä pysähdyimme. Kävin kiittämässä Anjaa ja moikkaamassa kissaa, kania, lampaita, kanoja ja kilipukkia.

Kuva: Toivo ja Tauno Olavinlinnan edessä Savonlinnassa.

Parin tunnin kuluttua koukkasimme parkkiin Savonlinnassa. Koulun retkellä täällä söin jäätelöä liikaa ja seuraavan jäätelön söinkin vasta 30 vuotta myöhemmin. Toisen reissun tein laivalla Joensuusta Martti veljeni kanssa. Oman perheeni kanssa olemme kierrelleet Olavinlinnan sopukat tarkkaan. Jukola reissulla ruotsalaisten kanssa söimme muikkuja Sokos talossa.

Tällä kertaa taas jäätelö maistui aurinkoisessa kesäkaupungissa pitkin rantaa kävellessä.

Iltapäivällä saavuimme Hankoon. Leena oli taas elementissään, kun sai olla emäntänä. Hän haali ruokaa kasaan ja syötti meitä ja huokaili kodin ihanuutta.

Ilta kului rattoisasti rupatellen ja tulevaisuutta suunnitellen.

Yö meni ja aamu tuli. Halaukset ja haikeat katseet erotessa.

Lohjalla teimme suurostokset kotiin viemisiksi (Karjalanpiirakoita, muikkukukko, kengät, kahdet housut, kahvi ja ruisleipä).

Kuva: Moottoritietä taittaessa silmä löysi viitan ”Kaisan grilli”. Vilkku päälle ja vielä kerran munkki kahville. Kuinkahan mones tällä reissulla?

Helsingin keskustassa Kia poukkoili vasemmalle ja oikealle ennen kuin sai Silja Symphonyn valokiilaansa. Sinne se piippuhyllylle jäi yöksi nukkumaan, kun me kiipesimme ylempiin kerroksiin.

Illallisen olin tilannut italialaiseen ravintolaan. Siellä aloitetaan ruokailu oliiveilla ja lämpimiä leipiä oliiviöljyyn kastamalla.

Kuva: Italialainen alkuruoka.

Tukholmasta tunnissa Västeråsiin. Klo 12 olimme jo Katajaisten majalla suunnittelemassa Power Big Meet tapahtumaa, johon tulee 24 000 vanhaa autoa. Me huolehdimme suomalaisista vieraista viiden päivän aikana yötä päivää.

Doby (ruohonleikkuri) touhusi nurmen kimpussa, mutta nyt se lepää lataamossa.

Kiitos seurasta ja toivotaan matkarikasta loppuvuotta.

Terveisin

Toivo ja Sofia