Playa De Palma

Kun aurinkomatkat alkoivat Suomesta 50-luvulla, oli valinta helppoa. Lentokone (Keihäsmatkat) vei kaikki Mallorcalle ja Playa de Palmaan siellä. Me (Toivo ja Sofia) olemme loikoilleet kuumalla hiekalla ympäri Maailmaa. Tällä kertaa päätimme tutkia esi-isiemme matkakohteen. Koska Sofia täyttää vuosia vuodesta toiseen syyskuun lopulla, saimme useamman kärpäsen samalla lyönnillä.

2016-09-18 kello 03.16 Kia peruutti tallista ja alkoi matkan Arlandaan. Meillä on siellä vakiopaikka jonne jätämme automme ja parkin henkilökunta vie meidät lentoasemalle ja hakee takaisin. Norwegian kone nousi ilmaan klo 07.00 ja olimme perillä vähän yli kymmenen.

Vaikka tämäkin matka on lennetty jo 60 vuotta, törmäilevät ihmiset ennen lentoa, lennon aikana ja lennon jälkeen vielä kuin ensikertalaiset. Miksi useimmat hyppäävät keskikäytävälle koneen laskeuduttua ja seisovat siinä toistensa kainalossa kymmenen minuuttia?

Kuva: Sofia on eturuuan kimpussa illallisella

No niin, matka jatkuu. Leijutaan valkoisen pilvipeiton päällä. Kello on yli seitsemän ja aurinko vasemmalla, siis lennämme etelään. Napostelimme ”Tapas selection” annosta aikamme kuluksi ja tietenkin kääntelin muutaman sivun kirjastani.

Achtung Achtung! Kun lentsikka oli maastoutunut ja taxi kiidättänyt meidät hotellille, laskimme laukkumme respaan ja hyökkäsimme kylälle. Saksaa siellä, saksaa täällä, saksaa joka puolella. Kadut, kahvilat, rannat ja ravintolat kuhisivat ”ich liebe dich” kansaa. Viimein kurvasimme rauhalliselle sivukadulle ja siellä rauhalliseen ravintolaan. Lounaaksi saimme gulaschin ja waisbeerin. Gulasch oli kylläkin sitä aitoa unkarilaista lihapataa.

Kuva: Sofia tutkii ”Grupotel Orient” hotellimme sisääntuloa.

Jo tällä alkulenkillä ehdimme saada selvän kuvan kylän rakenteesta. Kaikki on keskittynyt 5km pitkälle rannalle ja kahdelle sitä myötäilevälle kadulle.

Siinä se aika kului kello kahteen ja aika hakea huoneen avaimet. Kaikki huoneet olivat varattuja, mutta silti isäntä halusi vaihtaa meidän huoneen. Hän muutteli tilauslistaa aikansa ja hokkus pokkus, me asuimme suuressa kulmahuoneessa, jossa parveke on etelään ja länteen päin. Se toinen oli petäjän takana pihalle päin.

Illallinen nautittiin pitkän kaavan mukaan kahdessa tunnissa. Kämpillä veti peti puoleensa. Olimmehan aamun virkkuina heränneet jo puoli kolmelta matkalle lähtöä varten.

Kuva: Toivo esittelee pohjaväriä toisena päivänä rannalla.

Illallinen on vakio: Pullo punaista (Savingnon, Merlot, Siraz, Rioja), pullo vettä, eturuoka, soppa, salaatit, kala, liha, jälkiruoka, hedelmät ja juustot.

Vielä lihavammat söivät: makkarat, kakut, jäätelöt ja majonääsi sekoitukset.

Hotellin altaalla lojuimme vain yhtenä päivänä. Rannalla ja turistina olo sopi meille paremmin.

Hovimestari kertoi, että olemme ensimmäiset suomalaiset heidän hotellissa koskaan. Sen kyllä huomasi kaikkialla, sillä saksaa puhuivat niin vieraat kuin henkilökuntakin. Käytävillä vastaantulijat hokivat ”morgen” ja kun minä opin sen ja aloin sanoa morgen niin he vastasivat ”gutten abend”.

Kyllä tämä oli ensimmäinen ja viimeinen kerta Playa de Palmalla, vaikka ranta ja kylä ovat mitä parhaita.

Kuva: Aasialaisia hierojia riitti rannalla. Tässä makaa Sofia käsittelyssä.

Rannan hierojatytöt olivat Aasiasta ja rihkamakauppiaat mustimmasta Afrikasta. Hierotimme itsemme kahtena päivänä. Kokovartalon kunnollinen hieronta maksoi 20 euroa. Hiusjuurista, ohimoiden, nenän, leuan, kaulan, niskan, hartioiden, rinnan, kylkien, mahan, persposkien, nivusten, reisien, säärien, kantapään ja jalkapohjan kautta varpaisiin.

Rantakadulla kävellessämme kuulimme hirveää meteliä. Menimme sisään tutkimaan tilannetta ja jouduimme suureen halliin, jossa istui pari tuhatta saksalaista viettämässä Olutfestivaalia (Oktoberfest). Aikaa oli kulunut noin minuutti kolmekymmentä sekkaa, kun jo Sofia veti minua käsipuolesta ulos.

Kuva: Vasemmalla meidän kaljat lounaan yhteydessä vanhassa Palman kaupungissa.

Oikealla sisäänheittäjän mainos kovasta olutjuhlasta.

Noita isoja oluthalleja ohitimme myöhemmin pari muutakin. Janon sammutus aina lähellä.

Maanantaiaamu oli jo valjennut meidän herätessä. Yön aikana vajonneet mahanpoimut täytimme pekonilla, kananmunilla, leivällä, juustolla jne.

Melkein koko kuuden tunnin päiväreissun makasimme rannalla. Tauoksi voi lukea uinnin sekä lounaan rantabaarissa. Aurinko teki parhaansa nahkan polttamiseksi, mutta vain muutama merkki tuli jo ennestään aika ruskeaan ihoon.

Kuva: Eräänä päivänä istahdimme lounaalle marokkolaiseen ravintolaan. Kuusi kipollista ruokaa tuotiin eteen ja pöydän päässä olevaa vesipiippua Sofia piteli kuvauksen ajan.

Piharavintolassa meidän parvekkeen alla esiintyi iltaisin erilaisia artisteja. Flamingotanssijat, laulajat, villin lännen esitys. Porukka täytti pöydät, mutta me istuttiin parvekkeella aitiopaikalla.

Tiistaiaamu alkoi pilvipeitteisellä ilmalla ja me hyödynsimme ajan pitkällä kävelylenkillä.

Puolen päivän aikaan satoi tunnin verran ja kadut tyhjentyivät. Meille jäi aikaa seurata lentoliikennettä, joka näkyi hyvin olohuoneen ikkunasta. Matkustajakoneita nousi 80 sekunnin välein koko ajan.

Tietoa: Mallorcan asukasluku on 870 000, joista 380 000 asuu Palman kaupungissa. Lentokentällä on kolme rataa, joille tehdään 180 000 laskua vuosittain. 22 miljoonaa ihmistä laskeutuu saarelle vuodessa.

Kuva: Kerrospalvelijalla oli 15 minuuttia aikaa huonetta kohti ja siinä ajassa hän ehti tehdä kunnon työn joka päivä. Hola

Keskiviikkona otimme aurinkoa rannalla aamupäivän, kotimatkalla saksalainen lounas ja sitten parvekkeen hyödyntämistä kirjan kanssa.

Paljon on arkoja ihmisiä, jotka päivästä toiseen loikoilevat hotellin uima-altaalla. Rannalle on matkaa 400m, mutta he pelkäävät eksyvänsä. (Hyvä olla suunnistaja).

Ainakin ne joilla on ”all inclusive”, on pakko saada rahoille vastinetta ja nähtävyydet jäävät siihen.

Torstai oli keskiviikon uusinta. Varjossa lämpömittarit näyttävät 30 astetta plussaa ja auringossa rasva sulaa. Elämä on ihanaa ja juomat maistuvat. Ruokaakin syömme sen verran hyvällä halulla, että mahan kurtut ovat hävinneet ja tilalle tullut siloinen vatsa.

Tänään laski meren vesipinta muutenkin kuin minun sieltä noustessa, söimme nimittäin meren antimia. Mustekalaa, katkarapuja, makrillia, tonnikalaa, simpukoita ja välimeren valkeaa.

Minä opettelen espanjan kieltä ja nyt jo osaan kiittää ”Gracias”, mutta hyvästä ruuasta sanon vielä ”uno Gracias”, kun isommat numerot ovat vielä opettelematta.

Kuva: Toivo kylläisenä kahden tunnin aherruksen jälkeen.

Perjantaina kova ukonilma tärisytti saaren pohjoisosia ja mustat pilvet peittivät meidänkin taivaan. Nahka kylläkin tykkää vähän viileämmästä olotilasta, kun aurinkoa ottaessa pinta lämpenee 60 asteeseen.

Mallorcalla löytyi 4000 petipaikkaa turisteille 50-luvulla. Vuonna 1973 niitä oli jo 160 000. Tänään turisteja vilisee joka paikassa ja makuupaikat kipuavat miljoonaa kohti. Uusia entistä suurempia hotelleja rakennetaan koko ajan entisten väliin. Kaikkien on oltava lähellä rantaa, mieluiten näköetäisyydellä. Pohjoismaalaiset joutuvat pohjoisosien huonoille paikoille, kun saksalaiset valtaavat etelän parhaat paikat.

Kuva: Palman vanhassa kaupungissa löytyi tällainen kirpeä paikka. Seinillä roikkui tuoreita erivärisiä pippureita ja katosta roikkui monenlaista makkaraa.

Pieni kauppa ja paljon myytävää.

Lauantaina 24/9 2016 laskeuduimme kadunvarteen bussipysäkille. Nousimme linjuriin, joka kuskasi lastin Palman kaupunkiin. Bussissa oli vielä paljon seisomapaikkoja vapaana, mutta sitten tapahtui etelän ihme. Kaksi miestä nousi käytävälle ja me kaksi vanhusta istahdimme tuoleille.

Puoli tuntia myöhemmin astuimme ulos, koska luulimme paikan sopivaksi. Pari minuuttia myöhemmin havaitsimme olinpaikaksemme vanhan kaupungin pääkadun, joka päättyy etelässä Katedraaliin.

Kuva: Toivo espresso tauolla Palman vanhassa kaupungissa.

Turisteja vilisee joka puolella sankoin joukoin ja paikalliset pellet tekevät parhaansa saadakseen vierailijoiden kamerat laulamaan. Ilmassa istujia, päättömiä, liikkuvia patsaita, musikantteja jne.

Päivän aikana näimme paljon vanhoja rakennuksia, kirkkoja ja muuta antiikkia.

Katedraalin ulkopuolella seisahduimme seuraamaan kunniavartioston vahdin vaihtoa, joka oli aikaa vievä mahtava esitys.

Hevostaksit kuskasivat turisteja pitkin katuja, useampia yhteishyppimisiä musiikin tahtiin rannan puolella, mutta itse vanha kaupunki oli käynnin arvoinen.

Koko päivä oli pilvinen ja siksi mitä parhain kaupunkireissuun.

Sofian syntymäpäivä alkoi samppanja aamiaisella.

Kylläisinä kävelimme rannalle ja oikaisimme itsemme Euroopan kalleimmille aurinkotuoleille (päivän hinta 45 euroa).

Aurinko lämmitti ihanasti ihoa. Veden lämpö tuntui haalealta. Rantahieroja pehmitti meidät kiireestä kantapäähän.

Välillä verryttelimme rantabulevardilla ja lounastimme pikku ravintolassa matkan varrella.

Hotelliin tultua ehdimme juuri käydä suihkussa, kun hotellin edustaja toi Sofialle Onnittelukortin ja likööripullon alá Mallorca.

Kuva: Sofia litkii Samppanjaa syntymäpäivänsä aamiaiseksi. ONNEA!

Illallisella olimme jo kuuluisia. Useampi toisten pöytien tarjoilija kävi hakemassa meidän tyhjennetyt lautaset, että saivat tervehtiä meitä ja samalla nähdä meidän viinivalinnat.

Maanantai ja viikko kulunut tänne tulostamme. Nyt menimme mekin altaalle sen ainoan kerran.

Iltapäivällä kävelimme toista tuntia, ensin rannalla ja sitten sivukatuja pitkin takaisin. Aurinko ruskistaa ihon punaruskeaksi aika helpolla ja kalpeat (kalkkilaivan kapteenit) punastuvat jo parissa tunnissa.

Tiistaiaamu meni rannalla ja kävelylenkillä löysimme marockolaisen ravintolan, jossa meille tarjoiltiin kuuden ruokalajin lounas.

Aika paljon tulee syötyä ja juotua, mutta kulutuskin on suuri. Kävelyä yli 10 000 askelta ja rappuja 450 päivittäin. Rannalla ja rantalenkillä olemme keskitasoa ruskeampia, keskitasoa vanhempia ja keskitason lihavia.

Keskiviikkona menimme taas rannalle hierojan murjottavaksi.

Torstaina taxi nouti meidät ja kiidätti lentoasemalle.

Ilmoitustaulu ilmoitti, että 4836 henkilöä on lentänyt taivaan tuuliin tunnissa. Siis ihmisvirta on toista henkeä joka sekunti, mutta silti kaikki sujuu hyvin ilman mitään tungosta.

Tyytyväiset: Syntymäpäiväsankari SOFIA ja Matkaopas Toivo

Kiitos tästä!