Saarenmaalta Haapsaluun

Viime vuonna kävimme kylpylämatkalla Haapsalussa ja miellyimme siihen siinä määrin, että nyt lisäsimme matkaan muutaman päivän ja aloitimme Saarenmaalta. Sieltä sitten jatkettiin matkaa Haapsalun tuttaville paikoille. Tässä kerron enempi Saarenmaan ajasta. Haapsalussa kaikki paikat olivat entisellään, joten siitä osasta voit lukea enempi viimevuoden kertomuksesta.

Tälläkin kertaa luotimme ReiMar matkatoimiston palveluihin. Sitä kautta saa matkan kokonaishinnan pysymään kurissa kaikkine hoitoineen.

Iltapäivällä 2015-10-03 raahasimme laukkumme Romantika laivaan.

Kuvassa näkyvä pelastusvene on roikkunut paikallaan käyttämättömänä koko ikänsä, mutta rauhoittaa matkustajia siinä ikkunan takana.

Koska porukan yhteiset askareet alkavat vasta huomenna aamiaisella, minä ja Sofia hivuttauduimme grilliravintolaan.

Meistä on mielenkiintoista maistella erikoisia ruokia. Sellaisia on tullut meidänkin lähelle Västeråsiin. Kävelymatkan päästä löytyy kolme kurdilaista ravintolaa, vietnamilainen, thaimaalainen, italialainen, japanilainen, ruotsalainen ja niin edelleen.

Nyt aloitimme etanoilla ja jatkoimme härällä. Lopuksi saimme karhunmarjoja ja kyytipojaksi Shiraz.

Kuvassa etanat uiskentelevat valkosipulivoisulassa

Laivan ravintoloissa huomaa eron suomalaisen ja venäläisen makuelämyksissä. Nytkin ”pöytäliina ravintolassa” tarjoiltiin vain venäläisiä ruokia. Grilliravintolassa sai vielä valita, mutta buffetravintolan ruoka oli virovoittoinen.

Matkustajien kotimaata oli vaikea arvioida, sillä möngellystä tuli monenlaista.

Siinä se sitten ilta ja yö vierähtivät ja aamulla hiippailimme buffetaamiaiselle. Kello kymmenen laiva sitoi köytensä Tallinnan rantaan. Ulkopuolella meitä odotti sama linjuri, joka kuskasi meitä viime vuonnakin. Tässä alkoi hahmottua matkatoverien ryhmät. Edessä istui kymmenen Hallstahammarilaista, takana neljä Södertälje Nykvarnista, siinä välissä pari Märstasta, pari Halluntasta ja minä Sofian kanssa. Yhteensä kaksikymmentä. Kahdeskymmenesensimmäinen oli Reijo, meidän matkanjohtaja.

Kuvassa ahtaudumme laivaan Virtsun satamassa. Sillä pääsimme Muhu saareen, josta linjurimatka jatkui maakannasta pitkin edelleen Saarenmaalle.

Oli ihmeen vilkasta porukkaa. Minäkin opin tuntemaan kaikki, mikä on harvinaisuus ryhmämatkoilla.

Reijo kertoi matkan aikana Viron historiaa ja nykypäivää. Ainakin Tallinnan kaupungissa on kehitys huomattavaa. Sitä vastoin muut kaupungit ja maaseutu on suurelta osin ränsistynyt.

Suuret läpikulkumaantiet ovat kunnostettu EU rahoilla ja ovat erittäin hyvässä kunnossa.

Metsät kasvavat risua ja vaatisivat hoitoa. Maassa ei ole massatehtaita jonne puut voisi myydä ja ne viedäänkin suurimmaksi osaksi Suomeen.

Viron rantaviiva on pitkä ja kalastusmahdollisuudet hyvät, mutta aloitekyky puuttuu siltäkin alalta.

Palkkataso on jopa alhaisempi kuin Ruotsissa. Se on noin 700 euroa kuussa suurelle massalle ja noin 2000 euroa lääkärin tasolla. Eläke on 350 euroa, josta 150 verotettavaa. Vero on 20 %.

Asukasluku 1,4 miljoonaa koko maassa (Lapinläänin kokoinen pinta-alaltaan) ja niistä 400 000 Tallinnassa.

Saarenmaan pääkaupungissa Kuresaaressa asuimme Grand Rose SPA hotellissa. Siellä on ruusuja joka paikassa. Lattialla, sängyssä, koristeissa, lampuissa, puhelimissa ja seinätapettiin oli maalattu ruusuja.

Kuresaaren suurin nähtävyys oli vanha piispan linna 1200 luvulta. Sitä kunnostettiin EU rahoilla ja näytti melkein uudelta. Sisällä linnassa on museo ja pihalla laululava katsomoineen. Pitkä muuri ja vallihaudat hoidetaan hyvin ja nurmikot leikataan myös muurien päältä.

Kuvassa ruohonleikkuu menossa alamuurilla. Ylämuurilla asteli haikara ja sisäpihalla seuranhaluinen linnankissa. Turisteja nähtiin vaan jos vilkaisimme toisiamme.

Asukkaita Saarenmaalla on 33 000 ja niistä asuu Kuresaaressa 18 000. Täällä ovat melkein kaikki eestiläisiä, sillä venäläiset asuvat enempi maan itäosissa.

Toinen pakollinen käyntipaikka Kuresaaressa on Veski tuulimylly. Se on monikerroksinen ja niin suuri, että jyväkuormat ajettiin suoraan sisään hevoskärryillä ja jauhokuormat ulos.

Kuvassa: Veski tuulimylly on 42 metriä korkea turistinähtävyys. Varsinkin kun tutkimme myllyn poikkileikkaus piirustuksia, saimme kuvan tästä mahtavasta tuulimyllystä.

Veskissä ravintola on tuulimyllyssä. Veski tarjoilee kotitekoista Veski olutta (7,6 %), joka on kuuluisaa myös rajojen ulkopuolella.

Myös ruoka on kotitekoista. Alkuruoka oli ihmeellistä leipää. Vähän kuin köyhät ritarit. Pääruoka oli tietysti metsäsikaa, jota vilisevät metsät täynnä.

Grand Rose Spassa ravintola on kellarin lonkeroissa paksujen kivimuurien sisällä. Siellä söimme aamiaisen ja lounaan noutopöydästä.

Kasinolla ravintola on myös maan alla olevissa vanhoissa pommisuojissa. Siellä saimme maukkaita ahvenia, jotka paikallinen kalastaja oli pyytänyt.

Pizza paikka myös vierailtiin, mutta se oli kaukana kulinaarisesta nautinnosta.

Turistit tuovat maahan paljon rahaa Suomesta, mutta ne eurot menevät jonnekin muualle kuin kansan käyttöön. Viime vuonna kävi 6,2 miljoonaa suomalaista Virossa. He ovat 96 % SPA vieraista. Toiseksi eniten tuli Norjasta ja sitten me muutama Ruotsista.

Suomesta tulee päivittäin 32 laivaa kesällä ja 20 talvella. Siinä Saku virtaa.

Nähtävyys on kait jossakin mielessä kaupungin kadut. Asukkaita on noin 18 000, ja suurin osa taloista ovat ränsistyneitä.

Kiertelimme kaupungin pääväylät ja sivukadut vierailumme aikana. Suurin osa taloista vaatii pikaista korjausta. Useimmat talot ovat suoraselkäisiä ja lujapuisia. Vähän raaputusta ja 10 litraa maalia. Teräsharja, pensseli ja maali yhteishintaan 25 euroa marketista.

Täytyihän ne jättiläisetkin kuvata.

Taru: Ennen muinoin Saarenmaalla eleli suurikokoinen ja voimakas jättiläinen Töll, yhdessä puolisonsa Piretin kanssa. Töll oli ystävällinen ja urhoollinen, hän puolusti saarelaisia ja auttoi hätään joutuneita kalastajia. Piret piti puolestaan hyvää huolta perheen kodista. Töll ja Piret olivat sydämellisiä, ahkeria ja oikeudenmukaisia, kuten Saarenmaalaiset ovat vielä tänäkin päivänä. Töll ja Piret elävät sankarihahmoina Saarenmaalaisten keskuudessa, ja he ovat edelleen aina valmiita auttamaan saaren asukkaita.

Patsas seisoo Meri hotellin rannassa. Hotelli oli jo sulkenut ovensa talveksi.

Tämä ranta ja koko alue Piispan linnan takana oli hyvin hoidettu. Siellä oleva uimaranta puhdistettu levistä ja vesilinnut söivät tyytyväisinä kaislikon reunassa.

Spa: Sunnuntaina saavuimme Grand Rose SPA hotelliin. Samana iltana oli lääkärin tarkastus ja keskustelu eri hoidoista. Meidän matkapakettiin kuului kolme hoitoa päivittäin. Hieronta joka päivä ja kaksi muuta mielen mukaan. Minä valitsin lämpimät teepuuöljysukat ja parafiini-osokeriittihoidon.

Parhaiten viihdyin altaalla uimassa ja saunomassa. Saunoja löytyi joka haluun. Suolasauna, höyrysauna, 70 asteen koivusauna, 90 asteen kuuma sauna jossa infrapunalamput lämmittivät lauteita ja suuri kivihäkki ilmaa. Pari miedompaa saunaakin löytyi, yrttisauna ja katajasauna. Niin ja vielä yksi sauna ulkona parkkipaikan nurkassa.

Kuvassa kurkistelemme 21,2 metriä alempana loiskivia aaltoja Saarenmaan pohjoiskärjessä.

Keskiviikkoon mennessä olimme tutkineet Kuresaaren kaikki poimut ja nousimme bussiin kohti uusia seikkailuita. Ensin läpi saaren keskiosan pohjoisrannalle. Panga Park on luonnonsuojelualue. Rantatörmä putoaa mereen 21 metrin korkeudesta. Siellä söin kourallisen katajanmarjoja. Katajoita kasvaa paljon ympäri saarta. Suuremmilla puilla on vaikeuksia merituulen kanssa ja jäävät usein lyhyiksi ja vääriksi.

Kuvassa kolme viidestä tuulimyllystä, jotka kohosivat korkeuksiin iästä riippumatta.

Takaisin bussiin ja kuski kaahasi mutkaista tietä pitkin itään. Kohteemme oli Angla.

Anglan tuulimyllymäki on perinnekulttuurikeskus.

Yksi myllyistä on vieläkin toiminnassa ja jauhaa jauhoja, joista emäntä paistaa leipiä. Mekin saimme lämpimiä leipiä suoraan uunista ja muuta suuhun pantavaa.

Koko talo, kellarit, vintit ja pihamaa, olivat tupaten täynnä sata vuotta aikaisemmin käytettyjä työ- ja työstökalustoa. Sorvi, kangaspuut, silppukone, rukki, porakone, karstat, traktori, vältti ja sata muuta vekotinta.

Seuraavaksi etelään Kaalimaalle.

Kaali Hotelli, kievari, meteoriitti kraatteri, museo.

Kaalin meteoriitti kraatteri on 110 metriä halkaisijaltaan ja 22 metriä syvä. Ympäristöstä löytyy vielä seitsemän pienempää kraatteria.

Kuvan kraatteri on ensimmäinen Euroopassa ja toinen maailmassa, jolla on todistetusti meteoriittinen alkuperä.

Isot pojat ostivat kaupasta lauantaimakkarapötköt välipalaksi ennen, kuin matka jatkui kohti lentokenttää.

Lentokentän lähellä on suuri venetehdas. Sielläkin muutama Saarenmaalainen saa särvintä lautaselle ja ehkä ajan mittaan maalia taloonsa. Kauempana lännessä häämötti jo piispanlinna. Muutaman mutkan jälkeen saavuimmekin meidän Grand Mare Spa hotellille.

Minä painelin vauhdilla Sofian kanssa lähimpään kauppaan etsimään minulle uikkareita, sillä entiset olivat lopettaneet määrättyjen ruumiinosien peittämisen. Uudet osoittautuivat niin hyviksi uijiksi, että Sofia sai, myöhemmin Haapsalussa, hakea minut pois uimareissulta.

Kuvassa Toivo tervehtii Eestiläistä sotilasta, joka teki parhaansa maansa puolesta.

Siinä ne tärkeimmät tältä saarelta. Torstaina vaihdoimme kaupunkia ajelemalla Haapsaluun.

Parin tunnin ajan kurkistelin linjurin ikkunasta nähtävyyksiä. Kaksi maalattua puuta vilahti ohi. Pari vanhaa kolhoosia olivat luhistumassa. Pari pienempää avohakkuuta, joista toisella seisoi vanha hirvi. Eniten sai ihailla risuista metsää.

Haapsalu alkoi häämöttää ja tuttavia paikkoja vilahteli ikkunan ohi. Keskustan liikenneympyrä oli valmis (rakensivat viime vuonna, kun kävelimme ohi siitä) ja kuski kiepsautti siitä vasemmalle kohti rautatieasemaa ja edelleen Fra Mare kylpylään.

Fra Mare on tuttu paikka edellisvuoden vierailulta. Lääkäri tarkisti verenpaineen ja sovimme sopivista hoidoista ja niin pääsimme taas vauhtiin. Uimaan, saunaan ja hoitoon. Siinä vakio päiväohjelma.

Täältäkin löytyy piispanlinna 1200 luvulta. Se on aivan kaupungin keskellä ja jäänyt toisten talojen takapihalle. Asukkaita Haapsalussa on 8 000. Keskusta on tiheässä vanhoja taloja. Rannalle ilmestyy uusia isoja taloja. Niiden rakennuttajat ovat hankkineet rahansa ulkomailla.

Kuva: Tätäkin piispanlinnaa korjataan EU varoilla, mutta hitaammassa tahdissa mitä Kuresaarella.

Pääkatu on Posti. Eestiläiset uskovat vähemmällä, että katu on katu. Kadunnimet ovat vain posti, kauppa, tori, silta jne.

Nähtävyyksiä löytyi jokapäiväisille lenkeille. Piispanlinna on se suurin. Sen takana on suuri hieno puisto.

Pohjoisniemellä voi kiertää tekolammen ympäri ja meren itärantaa kulkiessa törmää Tšaikovskin penkille. Vähän siitä etelään seisoo mutakylvyn keksijä kivettyneenä.

Joutsenet uiskentelevat meren rannalla isoissa parvissa. Sillä niillä on seurana merimetsoja, sorsia ja muita etelään lähtijöitä.

Kun päivän kävely on puolitiessään, niin turisti saapuu Rondo kahvilaan postilla. Siitä saa suomalainen suussa maistuvia kahvileipiä kahvin kera.

Kuva: Kun näet tämän, niin sisään äkkiä.

Viimeisessä mutkassa ennen Fra Maren suoraa on junamuseo. Siellä seisoo raiteilla Ukko Pekka ja muut kuuluisuudet (lue 2014 Haapsalu).

Myös täällä ovat sivukatujen talot taiteellisia vanhoine päällyksineen. Moni talo on keskustassakin vielä puulämmitteinen. Vesipostit kadunkulmissa ovat museotavaraa.

Kuva: Tätä taloa on jo aloitettu kaunistaa.

Hoitoja meillä oli kolme per päivä. Hieronta joka päivä. Kahdesti persposkista päälakeen ja viimeisenä päivänä jalat siitä alaspäin varpaisiin. Lisänä tuli kaksi yrttikylpyä, kaksi parafiinihaudetta ja pari kertaa suolakammio. Sofia kävi myös mutahoidossa.

Iltaisin testasin paikalliset kolme olutsorttia. Ne ovat tummia vehnäoluita omista jyvistä paahdettuja. Aika hyviä olivat, mutta jäivät Veski oluen jälkeen. Kuitenkin parempia kuin Saku.

Arvostelu:

Ruoka: Grand Rose 7p ja Fra Mare 5p.

Hoidot: Grand Rose 6p ja Fra Mare 8p.

Uima-altaat: Grand Rose 6p ja Fra Mare 8p.

Saunat: Grand Rose 9p ja Fra Mare 7p.

Tuossa kirjoituksen alussa kehuin erilaisilla makuelämyksillä. Lopuksi siitä tuli huono kokemus. Nimittäin laivaa odotellessa matkanjärjestäjä vei meidät halpaheikin luo Tallinnan satamassa. Myyjä touhusi ja metelöi sekä möi tuotteitaan. Me ostettiin savustettua karhun lihaa. Tiistai-iltana kotiin tultua söimme puolet siitä. Keskiviikkona alkoi Sofia turvota. Yö meni valvoessa ja aamulla lääkäriin. Huulet ja silmät olivat turpeissa. Punaisia läikkiä levisi ympäri ruumista. Pahkoja kohosi sinne tänne. Siellä sai sitten lääkkeitä ja tutkimisia kolmelta lääkäriltä. Nyt saa syödä pillereitä viikon.

Kuva: Toivo keskustelee Haapsalulaisten kanssa kaupungin keskustassa.

Vähän huono oli loppu matkalle näin yhteenvetoa tehdessä. Mutta itse reissu oli sentään positiivinen elämys ja suosittelen sinullekin.

Kiitos seurasta ja terveiset Virosta ja Eestistä

Kuva: Sofia maistelee talon erikoisuuksia ja odottelee ahvenia kasinolla Kuresaaressa.

Toivo ja Sofia