Suruharsossa, pakkasenkourissa ja myrskynsilmässä

Matkasuunnitelmat aikataululla ovat minun erikoisuuksiani. Tällä kertaa kutsuttiin Sofian sisko Helena pois joukostamme ja ajankohta ei ollut ihmisten hallinnassa.

Kia oli seisonut autotallin lämmössä koko syksyn ilman seuraa ja hörähti mielellään käyntiin. Torstai-iltana majoittauduimme Örnsköldsvikenin kaupunginhotelliin. Iltakävely jäi lyhyeksi pakkasen johdosta. Västeråsissa olemme tottuneet nollaan ja nyt miinus 18 kirvelee poskia ja vilvoittaa polvia. Hotellirakennus on iso rumilus, mutta asiakkaita vain pari kolme meidän lisäksi.

Perjantain autoilu oli hankalaa. Pyry piti tiet liukkaina ja autot ojassa. Umeån eteläpuolella saimme seisoa / istua autojonossa tunnin ennen kuin saivat romut pois tieltä. Yöksi ehdimme kuitenkin Kalixiin. Lilla Grand Hotel oli enempi pieni kuin grand, mutta sitäkin viihtyisämpi. Aamiaisella olimme kahdestaan ja kokki valmisti meidän toiveiden mukaan ison kasan pekonia ja paistettuja munia sekä höystöjä. (Seuraavana aamuna meitä oli ainakin 300 aamiaisella. Silloin olimme Pohjanhovissa.)

Lauantaina ajoimme yhtäkyytiä Kalixista Rovaniemelle. (Tuli vähän kiire, kun kello hyppäsi tunnin eteenpäin rajaa ylittäessä.) Taisto ja Päivi Arkon luona istahdimme nauttimaan porosoppaa. Sinne olivat muutkin sukulaiset kokoontuneet lämmittelemään, sillä ulkona oli 29 astetta miinusta. Mielialat olivat alhaalla, sillä kaikki sopansyöjät olivat menossa samaan hautajaistilaisuuteen.

Seuraavaksi majoittauduimme Lapin kuuluisimpaan paikkaan, Pohjanhoviin. Pukeuduimme suruasuihin ja kaikkiin muihinkin vaatteisiimme. Ulkomittari näytti jo -32.

Hautauskappeli ja hautausmaa ovat metsässä noin 15 kilometriä Rovaniemeltä etelään Kemijoen itäpuolella. Siunaus ja kukkien lasku tapahtui kappelin lämmössä. Meitä oli 24 saattajaa viemässä vainajaa haudan lepoon sammalmetsään petäjän juurelle. Kaksi jätkänkynttilää valaisi lumista ja pimeää pakkasmetsää. Hyvin vaatetettuina ja surumielisinä jätimme viimeiset hyvästit Helenalle.

Illan istuimme koko porukka Helenan ja Paulin pojan Taiston perheen kotona. Pappi lauloi ja soitti kitaraa. Mira ja Eveliina lukivat adressit Henrin ja Tiinan avustamana. Päivi luki runoja, joita ämmi Helena oli kirjoitellut. Tapani soitti kitaraa, lauloi yksin sekä Taiston kanssa. Ja koko ajan söimme voileipäkakkuja, piiraita, pullia, täytekakkuja, kampanisuja, pipareita, leipäjuustoa jne. sekä joimme kahvia, teetä ja limsaa.

Sunnuntaiaamuna ulkomittari näytti -35 ja sisämittari +24. Kävelimme joenrantapolkua vanhansillan alitse kirkkoon. Sillalla tapasimme Taiston ja Päivin, joilla oli sama matka. Puolivälissä kirkonmenoa luettiin syntyneet, vihityt ja kuolleet. Heidän joukossa Helena Arkko.

Kello kahden kahville Paulin luo Kia kuljetti meidät tahmeantuntuisesti, mutta moitteettomasti. Paluumatkaan otimme Paulin mukaamme iltaa istumaan ja illalliselle.

Minä olen lukenut monista kirjoista Pohjanhovista, mutta itse en ole siellä koskaan käynyt. Nyt varasin asumisen jo ajoissa sekä valmistin ruokalistan joka sisälsi niitä Pohjanhovin erikoisuuksia. Varasin myös parhaaksi katsomani pöydän jo aamupäivällä. Mitkä olivat seuraukset?

Pauli sanoi nukkuneensa sikeästi koko yön. Me röhkimme ylensyöneinä. Ruokalistaa tehdessäni kuvittelin ravintolan olevan hienon ja annokset häviävän pieniä koristeita. Todellisuudessa jo alkuruuaksi tullut lohisoppa lämpimällä leivällä täytti vähäliikkeistä vatsaa. Poronkäristystä tuotiin suurella muuripadalla ja aluksi luulin sitä tarjoiltavan kaikkiin pöytiin. Tässä vaiheessa mahanahka oli kireällä kuin rummun kalvo. Jälkiruuaksi tilaamani leipäjuusto lojui ison kulhon pohjalla lämpimässä kermassa, jonka lisukkeeksi tuotiin kuumia hilloja kannullinen. Tähän vielä kun viinit ja vedet litki, niin olo oli onneton. Syrjäsilmällä näin, että toisissa pöydissä söivät vain yhtä ruokalajia. Mutta sitä viisautta tuskin enää tarvitsen. Vein Paulin Kulpinrantaan ja palasin Sofian luo.

Maanantaiaamuna veimme Kian Paulin luo ja lastasimme laukkumme nelivetoon. Sinne sopi vielä kaikki Paulin täyttämät ruokakassit. Ajelimme noin 20km Meltauksen tietä Aapiselle Ounasjoen varteen. Onneksi lattialämpö oli asennettu viiteentoista, sillä ulkona oli vielä -35. (Sodankylässä mittasivat viralliseksi pakkaseksi 39,7 astetta.) Latasimme halkoja hellaan ja takkaan. Kolme tuntia myöhemmin huoneen lämpö oli jo +20, mutta ulkona, kauniin valkeassa talvisessa maisemassa, ei kukaan viihtynyt.

Tiistaina annoimme maasturin rämpiä muutaman kilometrin päässä asuvaan naapuriin. Siellä seisoi pihapiirissä isompaa ja pienempää harmaahirsistä rakennusta. Päärakennus oli kasattu kolmen hirsitalon hirsistä ja oli sen mukaisesti valtava kartano. Keskellä lämpeni neljä metriä leveä uuni, jonka päälle pääsi rappuja pitkin nukkumaan. Isännän kunto oli hiipumassa loppuun, mutta silti hän viihtyi parhaiden täällä luonnon keskellä.

Iltapäivän kuumensin saunaa ja kannoin sinne vesiä. Pakkanen laski jyrkästi, eikä enää haitannut ulkona liikkumista. Saunakin kuumeni niin, että löylyjä riitti kaikille. Taisto, Matti, Janne ja Jaakko tulivat illalla kylpemään ja rupattelemaan.

Keskiviikkoaamuna jätimme luonnon ja mökkielämän taaksemme ja kaahasimme Rovaniemelle. Laukut taas Kian uumeniin, hyvästit Paulille ja matka etelää kohti. Toivotimme vielä Paulille hyvää matkaa Kiannankuohuille ennen, kuin ajelimme Helenan kummulle Tavivaaraan. Lämmin uusi lumi pehmensi kukkia haudalla kovan pakkasen jälkeen.

Jatkoimme matkaa ohi Kemin, Oulun ja Raahen. Aurinko oli mennyt jo mailleen, kun saavuimme Pyhäjoelle. Siellä kurvasimme vasemmalle pohjoisen jokihaaran pohjoisreunaa. Hourukoskella tervehdimme esi-isien haamuja. Siellä myllynkivessä on uusi laatta, jonka Hoffrénien sukuyhdistys on kiinnittänyt.

Ja ei kun taas autoon ja nokka kohti Vaasaa. Aika tuntui kuluvan nopeammin, kuin matka ja jarrutimmekin jo Kokkolassa. Siellä tienposkessa kiilsi mainosvalo ”Nukkumatti” ja mikäs sen paremmin sopisi meidän tarkoitukseen. Saimme suuren huoneen sekä ruokaa illalla ja aamulla.

Ollaan jo menossa torstaissa, kun kaasutamme Vaasan ohi. Koukkailemme kahvipaikoissa, harhailemme Porissa ja saavumme Vanhaan Raumaan. Täytämme kaavakkeen Vanha Rauma Hotellissa ja tilaamme samalla pöydän neljälle. Kun laukku on huoneessa ja karttatieto päässä, alamme poukkoilla kapeilla kujilla vanhojen talojen välissä. Löydämme Emman yhdestä monista käsityökaupoista. Hän osoittaa taitonsa ja myy meille pussillisen rihkamaa.

Jatkamme vielä katukivien kulutusta ennen kuin menemme iltapäiväteelle Emman ja Samin luo. Heillä on tilava huoneisto Vanhan Rauman vanhassa talossa. Nykyisin niissä tosin on vesi ja sähkö sekä muutkin mukavuudet, joita ei sata vuotta sitten vielä tunnettukaan, kun taloa rakennettiin. Nyt koko suuri kaupunginosa on listattu museoksi.

Illallisen nautimme `meidän` ravintolassa ja vietimme viihtyisän illan.

Yöllä Rauma joutui myrskyn silmään. 30m/s oli vauhtia vielä kaupungin kohdalla. Merellä oli ollut 37m/s. Katot rämisivät yöllä ja aamulla oli kaatuneita puita tiellä.

Perjantain ajomatka supistui alle sataan kilometriin ja saavuimme Turkuun jo ennen koirien päiväpissakävelyä. Kalle ja Pedro tulivat ovella vastaan, meidän avatessa oven Arjan ja Martin luo. Arja alkoi heti pyöriä keittiössä kuin balettitanssija. Saimme hänet kuitenkin vähän rauhoittumaan, kun kerroimme Pohjanhovin tapauksesta. Täten meni melkein tunti ennen kuin istuimme pöydän ääressä.

Kerroimme kuulumisia, muistelimme vanhoja, ulkoilutimme koiria, söimme, saunoimme ja köllähimme pitkälleen.

Lauantaina Tauno ja Leena tulivat Hangosta tuomaan meille joululahjoja. Niitä meillä sitten olikin Kia puolillaan, kun vielä Martti ja Arja lisäsivät omansa. Kiitos!

Minna ja Elsa viihdyttivät meitä useilla käynneillään. Myös Nora piipahti pari kertaa tervehtimässä meitä ja Pedroa.

Sunnuntaina kävelimme tuomiokirkon luona oleville joulumarkkinoille ja testasimme uuden kävelysillan.

Illan tullen halailimme jäähyväiset ja siirryimme Siljan laivaan, joka vei meidät toiselle puolen Itämertä. Tuulta oli 14m/s, mutta laiva oli vakaa kuin Viking karilla.

Kiitokset meiltä teille! Oli miellyttäviä tapaamisia murheenkin keskellä.

Toivo ja Sofia