Ruttuinen Madeira

Nyt on sitten Madeirakin tutkittu. Vuosien varrella oli korviin kantautunut informaatiota, että Madeira on kaunista katseltavaa. Kyllähän se oli hyvä käydä katsomassa paikan päällä niin kuin monessa muussakin paikassa saadakseen oikean kuvan paikasta.

Vietimme siellä 17 päivää keskellä maaliskuuta. Viimeiset kolme päivää olimme uhassa olevan lentolakon vuoksi. Muuten lennot olivat ajassa, tulomatkalla jopa puoli tuntia edellä.

Majoituimme Funchal kaupungin länsilaidassa olevalle Lido alueelle. Suurimmat turistihotellit ovat siellä. Me, Sofia ja minä, kirjoittauduimme Vidamar hotelliin. Näkymä oli suoraan merelle pienen puutarhan yli. Alimmasta kerroksesta piti ajaa hissillä reilut 20 metriä alemmas ennen, kuin saavutti ulkoaltaat ja aurinkotuolit. Merenpinta oli vielä siitäkin viitisen metriä alempana rosoisine rantoineen.

Huone oli 15x4 metriä. Sänkykin lähes 3 metriä leveä. Suuruutta kuvaa myös pyyhkeiden määrä. Niitä oli 5 per lurjus. (Vain Seraton hotellissa Anaheimissa, Los Angelesissa oli enemmän, 7 per nenä.) Niin ja sitten vielä kylpytakit, saunapyyhkeet ja rantapyyhkeet päälle. Riitti pyykkärille töitä, vaihto on nimittäin joka käytön jälkeen. Alussa pöntöllä istuessa meinasi ujostuttaa, kun kolme muutakin ukkoa teki samaa. Tämä johtui suurista lattiasta kattoon olevista peileistä.

Banaani on ainut saarella viljeltävä tuote, joka riittää joka lähtöön. Muut elintarvikkeet, vaatteet ja käyttötavarat tulevat laivoilla mantereelta. Banaani ei täytä EU määräyksiä ja on syötävä saarella.

Maasto on niin jyrkkää, että maanviljely tapahtuu 4-5 metriä leveillä terasseilla. Madeiralla on vain 6 traktoria. Nekin kalastusveneiden vetoon rannalle.

Kalastus onkin aika suuri työllistäjä. Kuuluisin kala on Espada, musta miekkakala, joka elää 800 metrin syvyydessä. Sitä kalastetaan pitkällä siimalla yöllä, jolloin kala nousee 500 metriin. Kalahallin kuvassa vasemmalla laidan yli roikkuvat mustat kalat. Sitä me syötiin monta kertaa, hyvän meren maun takia.

Sofia seisoo hotellin pohjakerroksen tasolla. Siitä valkoisessa tornissa olevalla hissillä läpi viheralueen ja edelleen valkoiselle auringonotto tasangolle, jossa ulkoaltaat ovat.

Kävimme seisomassa lasilevyn päällä yhdellä ´rannalla´. Alla oli yli 500 metriä putousta suoraan mereen. Madeiran pohjoisrannat ovat vieläkin jyrkemmät.

Turistit ja EU on tuonut hyvinvointia saarelle ja sen näkee maanteissä, jotka menevät joko vuoren läpi tai laakson yli.

Maailman valloittajat tarinoivat kuvassa. Cristovao Colombo ja moni muu seikkailija ovat saarelta kotoisin ja patsaita on ympäri Funchalin kaupunkia.

Ruoka on meidän makuun. Joka päivä etsimme uusia ravintoloita ja uusia ruokia. Tärkeintä oli tietenkin maistella sitä mustaa kalaa meren uumenista, Espada. (Madeiran länsipuolella meri on 5km syvä.) Kala tarjoillaan kokonaisen banaanin kera. Kuvassa näkyvä tumma juoma pienessä lasissa on Madeira viiniä. Sellainen tyrkättiin kouraan jo ulko-ovella ja sitä sai mutustella menua tutkiskellessa. Minulta jäi aina puolet juomatta, koska se maistui väkevältä sokeriliuokselta. Viini oli aika hyvää ja meillä tyhjeni pullo joka ruualla. (Tosin kahdesti sattui huonoa. Yksi punaviini vaihdettiin maistamisen jälkeen ja yksi valkoviini jäi melkein täyteen.)

Toinen saaren erikoisuus oli Espetadas. Se on pitkässä ja paksussa rautatangossa grillattua lihaa. Tanko tuodaan riippumaan telineeseen pöytään. Kuuma tanko pitää lihan lämpimänä ja siitä saa pikkuhiljaa pudotella paloja lautaselle.

Tuossa toisessa kuvassa on se erikoisuus että siinä on riisipuuroa lihan alla. Maku siinä oli vähän kirpeä ja maistui hyvälle.

Päivän reissu saaren länsi- ja pohjoisosiin antoi hyvän kuvan maaston epätasaisuudesta ja vaihtelevasta säästä. Tasaisen paikan löysimme 1600m korkeudesta. Siellä oli tasanko, joka oli kuin Suomen tunturin huippu. Pieniä vesilätäköitä ja kasvillisuus alle 20cm. Muutama lehmä haukkaili nurmea tienvarrella irrallaan. Rotkon pohjalla näkyy metsänvartijan talo. Ainut villieläin Madeiralla on villikani, jonka metsästysaika on tammikuu.

Pilvet tarttuvat huipun lähellä rinteisiin ja alastulo olikin aika sokkopeliä.

Ylätasangon alapuolella oli monta kilometriä Eukalyptusmetsää. Alempana ennen rannikon asutusta metsä muuttui pusikkoisemmaksi ja kukikkaammaksi.

Jos on jyrkkää ylhäällä, niin on jyrkkää myös alhaalla ja kaikkialla. Madeiran luoteiskulmassa löytyy Porto Moniz. Viimeinen kilometri sinne oli alamäkeä, kuten kuvasta näkyy. Sekin on laavakivien päälle rakennettu kylä. Kuvan rinteessä näkyy ryppyjä. Ne ovat viljelijöiden tekemiä tasanteita, joissa kasvattavat juureksia, banaaneja ja viinirypäleitä. Kylässä on turisteille ravintola ja meriakvaario.

Pohjoisrannalla törmät jyrkkenivät ja San Vincente kylässä käännyimme etelään

Vasemman kuvan otin, kun uusi tie upposi vuoren sisään ja vanha tie oli vyörynyt mereen. Kuvassa vesiputousta ennen. Uudet rantatiet kulkivat pitkälti vuorien sisällä.

Kaikki saaret täällä Atlantilla ovat tulivuoria, jotka ovat olleet levossa tuhansia vuosia.

Kasvillisuus on runsasta jatkuvasta sateesta ja lämmöstä johtuen. Sade tipahtaa pilvistä useimmiten jo saaren keskiosan huipuilla. Korkein huippu 1851m. Sieltä vesi virtaa lukemattomia puroja, jokia ja notkoja myöten takaisin mereen. Valkoiset pilvet leijailevat rantojenkin yllä, mutta vesipilvet harvemmin. Funchalin kaupungin puistoissa on monet puut ja kukat nimetty turisteja varten. Tuo palleropuu, jota Sofia ihailee, on Sumauma puu. Kokoa sillä ainakin on, eikä kasva meidän tontilla. Muuten siihen voisi kovertaa leikkimökin.

Puiston käytävät on koottu pienistä veden pyöristämistä rantakivistä. Jalkakäytävät ja torit ovat päällystetty 5x5cm pienistä valkoisista ja mustista kivistä. Kaikki paikat ovat siistejä. Jos tipahti puusta lehti, niin heti oli siivooja paikalla. (Hyvä keino Suomenkin työttömyyteen.)

Kukkiakin Madeiralta löytyy, mutta Suomessa niitä löytyy enemmän. Krassit kasvavat villinä ja olivat parhaassa kukassa. Hotellialueella ja kaupungissa kaikki kukat olivat istutettuja. Luonnonvaraisia kukkia ja puita nähtiin, kun kiivettiin asutuksen yläpuolelle, mutta ne olivat enimmäkseen kuorettomia eukalyptuspuita.

Madeiralla on 260 000 asukasta ja heistä puolet asuu Funchal kaupungissa. Suurin tuotanto on banaani, mutta sokeriruokoakin kasvatetaan sen verran, että saarella on oma sokeritehdas. Kuvassa sokeriruokoja. Oikeassa kuvassa vikkelä lisko, joita majailee laavakivistä tehdyissä muureissa.

Uimme joka päivä lämpimässä sisäuimalassa, josta pääsi uimaan myös ulos samassa lämpimässä vedessä. Siellä myös saunoimme ja istuimme poreissa.

Aamiaisen söimme hotellissa. Seisovassa pöydässä oli kaikkea kaikkeen makuun valkoisista pavuista shampanjaan. Alkupäivinä ahmimme kaikkia ruokalajeja, mutta sitten huomasimme, ettei täälläkään ruoka syömällä lopu. Maitoon keitetty kauravelli oli hyvää ja pekoni.

Iltapalaksi löytyi kerran huoneesta viinipullo ja juustotarjotin sekä hotellin johdon kiitos olemassa olostamme.

Jälkiruuat ovat huonoja Madeiralla, mutta kahvi on vahvaa ja hyvää. Viineistä paras on Gambozinos punaviini. Valitsemamme pääruuat olivat kaikki hyviä. Alkuruokana on usein soppaa, mutta lohitarjotin oli paras.

Yksi kerta Madeiralla riittää. Suurin vika siellä on epävarma sää ja sateet, jotka putkahtavat esiin ilman varoitusta parissa minuutissa.

Paljon terveisiä Madeiralta

Topi