Memory kirjan julkaisumatka

Kaksi päivää oli kesän tulosta, kun suuntasimme kulkumme Suomen eteläiseen osaan. Kesä saapui sinnekin meidän matkassa. Matkakohteita suunnittelin liiankin innolla. Vaikka matkalla vierähti reilut kaksi viikkoa, kolme tärkeää paikkaa jäi käymättä (Järvenpää, Espoo ja Rauma). Laivalla seilasimme Suomen pääkaupunkiin Helsinkiin. Vajaa parituntia myöhemmin kuvailimme toisiamme suunnistaja Minna Kaupin patsaalla Asikkalassa. Siinä samalla tutustuimme Vääksyn kanavaan, joka katkaisee ohuen kannaksen Vesijärven ja Päijänteen välistä.

Kuvassa Sofia ja Minna juttusilla

Vääksystä ajelimme Heinolaan, kirjan juurien alullepanijan Liisan luo. Liisan mies Reijo tuli kiireen vilkkaa töistä laukku kainalossa ja Lasse poika alkoi laittaa meille ruokaa. Tässä perheessä riittää lukutoukkia ja mikäs sen parempaa keskustelua, kun itsekin olen jo päässyt kuuteensataan kirjaan eläkkeelle siirryttyäni. Hoffrénin suvun tietokirjojakin löytyi hyllystä, joten kirjan täydentäminen olisi taas mahdollista.

Tarkoitukseni on ollut, että kirja on helppo selata tai lukea. Paljon kuvia ja teksti sellaisenaan kun minä olen sen kuullut tai elänyt.

Iltasella vielä kiisimme moottoritien loppuun ja saavuimme Lusiin. Täällä asustaa Tuija Maailman parasta kesänviettopaikkaa. Siinä on tyyntä ja rauhaa. Sain tehdä vähän ruumiillistakin työtä, joka on aika harvinaista, sillä moni pelkää, että tuo ukko kyllä kyykähtää nurmelle, jos itseään vähääkään rasittaa.

Tuija syötti, kylvetti ja juotti meitä niin, että kaipuu takaisi alkaa jo kasvaa.

Kuva Tuijan pihalta

Täällä ollessamme sattui matkan ainut sadepäivä ja sekin juuri kun kävelimme järven rantaa vähän kauempana. Muuten kesä näytti parhaat puolensa ja aurinko lämmitti maat, vedet ja mielet. Mittarit näyttivät yli kahtakymmentä ja ulkona viihtyi paremmin kuin sisällä. Routakin suli maasta ja viherpeukalot pääsivät hommiin. Minäkin ehdin istuttaa kaikki yhdeksän perunaa ja kylvää herneet niiden kahden päivän aikana ennen matkalle lähtöä.

Lahdessa kävimme tapaamassa Erkkiä ja Tamaraa. Minulla ja Erkillä riittää aina muistelemista neljänkymmenen vuoden takaa. Erosimme eri teille 1971 ja löysimme taas toisemme 2009 netin avulla. Joten ovat nämä koneet hyviä sateisella ilmalla, kun ulos ei tee mieli mennä. Erkki ja Tamara esittelivät meille kaikki tärkeät paikat Lahdessa. Mielenkiintoisin oli koko Suomen kuulu radiomasto. Nyt siellä ovat lautaset ja kännykkälinkit näkyvämpiä.

Kuva on radiomaston mäeltä. Johannes Ivakon eläinveistokset olivat monet ja mielenkiintoiset.

Tutkimme myös hyppytornien väliin rakennetut valmentajien polut. Jatkossa on vaikeaa keksiä puolustusta, jos menestyy heikommin mäkihypyssä.

Kiersimme ostokeskukset ja rannat sekä joimme monet kupit kaffeeta. Etsimme Erkin lapsuuden kodin. Lopuksi vei Tamara meidät kotiinsa nauttimaan Itäkarjalan piiraita ja leivonnaisia.

Hankoniemen kärkeen saavuimme lauantai-iltana. Ruokapöytä oli katettu valmiiksi ja siitä saattoi lukea meidän aikaisemmat itsekehut, että olemme viinin asiantuntijoita. Valkoviiniä tarjottiin ensin ja sitten punaviiniä, aivan etiketin mukaan. Täytyi olla tarkkana, imagon takia etten sekoittanut niitä keskenään.

Rudi koira oli kimpussani ja halusi kävelylenkille, koska hän tietää minun hitaan vauhdin. Silloin hän ehtii lukea polunvarrelle jätetyt e-postit ja jättää vastaukset.

Hangon hiekkakankaat ovat vieläkin juoksuhautoja, korsunpohjia ja muistomerkkejä täynnä. Tutustuimme Mannerheimin patsaaseen ja sotamuseoon, jotka löytyivät noin puolivälistä Raaseporista Hankoon.

Kuvassa Leena ja Sofia ihailevat kameran tallentamaa patsasta.

Seuraava yöpymispaikka oli Karjaa. Siellä Helena opasti meitä Raaseporin ympäristön nähtävyyksissä. Kun Suomessa oli vain Turun ja Viipurin kaupungit, Raaseporin ohi oli vilkas liikenne. Fiskars ja Billnäs takoivat rautaa. Suuria kartanoita on vieläkin avoinna turisteille. Vaihdoimme tietokoneen käytön taitojamme. Pekka opetti ”karttapullautusta” ja minä perustietoja.

Kuvissa Toivo aterialla Helenan kanssa, kun Pekka tutkii sepän lyömävasaroita, ennen valkovuokkoniitylle menoa.

Turussa jatkoimme Memory kirjan mainostamista. Liisa Heinolassa ja Tauno Hangossa saivat jo omansa. Nyt saivat kirjansa Martti ja serkkuni Tyynen tytöt Päivi ja Elina.

Tämä oli ensi tapaamiseni Päivin ja Elinan kanssa. Aikaisemmin olin tavannut vain heidän ukin (minun enon Arvidin). Tämä tapaaminen olisi saanut kirjaan monta lisäsivua.

Martin ja Arjan kanssa etsimme äiti Helmin siskon Hiljan entisen asuinpaikan Puutarhakadulta.

Kuvissa: Elina, Toivo ja Päivi esittelevät kirjaa valokuvaaja Sofialle. Sofia ja Martti yrittävät muistella missä ovessa täti asui.

Martti ja Arja olivat muuttaneet uuteen asuntoon pari päivää aikaisemmin ja entistä taloa vielä tyhjennettiin.

Kävelimme torille päivittäin. Hiippailimme Aurajoen rannalla auringon lämmössä. Kävimme konserttitalolla katsomassa tanssiesityksiä, jossa suurena tähtenä esiintyi Elsa.

Hakkasimme itseämme kesän uusilla vastoilla saunan lauteilla.

Kuvassa Arja ja Martti neuvottelevat mitä lähetetään Viroon ja mitä viedään uuteen asuntoon.

Tapasimme Minnan Kaarinasta ja hänen Orhanin ja Elsan.

Tapasimme Jaanan Naantalista, joka tuli tyttöjensä Nooran ja Åsan kanssa

Jaana ja Minna ovat Arjan ja Martin lapsia. Me tapaamme aina heidät Turussa käydessämme.

Saimme odotella laivaan pääsyä puolituntia kauemmin, sillä laivasta ajoi ulos 186 Gumball 3000 autoa. Ne olivat matkalla Turun, Helsingin, Pietarin ja Rikan läpi Itävaltaan.

Tämä porukka ajaa joka vuosi lenkin jossakin maailman kolkassa. Tänä vuonna se lähti Kööpenhaminasta ja päättyy Wieniin. Autot ovat kuskien omia ja hinnat 100 000 - miljoona euroa kappale.

Vasemmalla yksi Gumball auto ajaa ulos laivasta ja oikealla Sofia laivan autokannella. Vain kymmenen henkilöautoa tuli laivaan

Matkalla 2013-05-07 - 2013-05-21

Kiitollisuudella muistellen onnistunutta matkaa

Topi