Alanya

Taas ollaan menossa. Tällä kertaa Turkin etelärannan Alanyaan. Tämä on jo kolmas kerta vierailla tässä kylässä, mutta lämmin ilma ja ihanan lämmin vesi vetävät puoleensa. Tämänkin kahden viikon aikana lämpö pysytteli alun 36:stä loppuajan 29:ään. Vesi meressä oli 26:en asteen yläpuolella. Yön lämpö laski 25:stä 22:een kahdessa viikossa. Nämä astemäärät ovat meidän ihollemme ihanat. Jopa hotellin altaankin vesi pysytteli tarpeeksi lämpimänä.

Turkki sijaitsee 5 % Euroopassa ja 95 % Aasiassa. Idässä se ulottuu Syyrian ja Irakin ohi Iraniin asti. Silti se on Eurooppalainen valtio. Koulu on pakollinen 12 vuotta. Oppilaat käyvät neljä vuotta alakoulua, neljä vuotta keskikoulua ja neljä vuotta lyseota. Koko kouluajan oppilailla on yhtäläinen koulun vaatetus. Kuva ykkös ja kakkos luokan salista, jossa istuimme kuuntelemassa tietoja koulutuksesta. Tämä koulu sijaitsee noin 40 km Alanyasta kaakkoon pienessä vuoristokylässä. Ylemmille luokille oppilaat joutuvat muuttamaan Alanyaan.

Asuimme itärannan puolella. Ensimmäisellä kerralla asuimme länsirannalla, mutta siellä on karkea hiekka ja jyrkkä ranta. Muutenkin siellä on ahtaampaa, vaikka viime talvena tekivät sinne uusia puistoja

Itäranta on matalaa ja hienohiekkaista. Siellä on leveä ranta, joka on 17 km pitkä. Rannanmukainen bulevardi, jossa rannanpuoleinen kävelyalue on 10 - 30 metriä leveä. Tämä on iltakävelijöiden suosima, sillä kaikille on tilaa. Matkan varrella on useita kuntoilupaikkoja, leikkikenttiä, suihkulähteitä, patsaita, istumapaikkoja, näköaloja, puita ja pensaita.

Alanyan itäpuolelle on avattu uusi lentokenttä, Gazipasa. SAS lensi sinne ja siitä on vain 40km Alanyaan. Koko matka on uutta moottoritietä, joten aikaa siihen kuluu vain puoli tuntia. Suurin osa tästä matkasta tulee olemaan turistihotelleja täynnä. Jo nyt nousi uusia rakennuksia, kuin sieniä sateella.

Turkissa on vielä paljon moskeijoita ja niihin kuuluvia minareetteja, joista kuuluu mullan mölinä viidesti vuorokaudessa. Ensimmäinen kerta jo viideltä aamulla, joka varmasti hyppäyttää ensikertalaisturistin sängystä. Kuvan minareetti tököttää muutaman asukkaan kylässä kaukana metsän laaksossa. Alanyan asukkaista on 6 % muslimeja.

Asuimme Merhaba hotellissa, johon kuului aamiainen ja illallinen. Ruoka oli joka päivä samaa. Kana pääruokana. Muutaman päivän päästä aloimme nauttia iltapäivän lounaaksi päivän pääruuan erilaisissa ravintoloissa eri puolilla kaupunkia. Muuten yleisin lounas on Döner kebab ja Efes olut. Viime vuonna asuimme kadun toisella puolen Parador hotellissa ja tykkäsimme, että ruoka on huonoa, mutta nyt oli vieläkin huonompaa. Siis buffet ruoka on huonoa, mutta ala karte ruuat hyviä. Parempi etsiä ruokapaikat paikanpäällä, eikä tilata etukäteen. Tarjousta kyllä riittää, sillä alueella on lähes tuhat ravintolaa.

Rantaan meillä oli vajaa sata metriä, mutta sielläkin vuokrasimme rantasänkymme eri paikoista. Maininki ravintolan rannalla olimme kolmesti. Siinä oli paras ranta ja palvelu. Uima-altaalla makailimme puolikaspäiviä, kun samana päivänä oli muuta ohjelmaa.

Rannalla huomasi ihmisten aurinkomatkailun lisääntyneen. ”Kalkkilaivankapteenit” olivat harvassa. Liekö sitten sekin edesauttanut, kun muutama vuosi sitten neekereistä tuli värillisiä, joten siitä jäi suuren kansaryhmän nimitys vapaaksi.

Turistien kehitys: Suomalaiset ryyppäsivät ja remusivat 70-luvulla aurinkomatkoillaan. 90-luvulla remusivat äkkirikkaat venäläiset. 10-luvulla ryntäsivät vähävaraisemmat ja täyttivät kaikki halvat hotellit. Minun ensimmäinen aurinkomatka oli 80-luvun lopulla. Sitä ennen, hyväkuntoisena, halusin vain vaeltaa tunturissa ja onkia Lapin saloilla.

Turkissa autot ovat vanhoja, mutta ajokuntoisia. Kuiva ilma ei ruostuta peltejä. 50-luvun autot ja moottoripyörät pörisevät vielä toisten mukana. Uusiakin autoja on paljon ja keski-ikäisiä vielä enemmän. Vanhojen autojen korjaamoja on paljon. Niissä osataan korjata koko ajoneuvo peltitöitä myöten. Tärkeimmät työkalut näytti olevan hitsi, leikkuri, tongit, jakari ja leka.

Päiväkirja

2013-09-10 Ti. Autolla ajoimme Arlandaan ja SAS lennolla Turkkiin. Gazipasa kentältä ajoimme bussilla Merhaba hotelliin illalliselle ja nukkumaan.

2013-09-11 Ke. Koko päivä loikoiltiin rantatuolissa. Sofia makasi puoliksi varjon alla ja minä varjon sivussa. Aikamme kirjansivuja rapistellen ja välillä uiden, olikin aika lounaskävelylle. Illalla söimme kokonaisena grillattua kalaa uima-altaan reunalla. Siinä oli vain yksi pöytä ja me ainoat syöjät. Ei ainakaan jääty huomaamatta keltään ohikulkijasta eikä baarissa istujilta.

2013-09-12 To. Aamupäivä altaalla. Sitten ajoimme taxilla linnavuorelle. ( Viime vuonna erehdyimme kävelemään sinne maaston halki. Katso viimevuotinen juttu ). Ensiksi tietenkin pusikkoravintolaan, joka on tuttu edellisiltä kerroilta. Nainen paistaa tien varressa levyllä kakkaroita (kuin isoja lättyjä), jonka päälle laittaa juusto- ja viherrouhetta. Nam nam. Kiersimme myös linnanrauniot. Alas tulimme kävellen oikopolkuja käyttäen. Kaljaa ja vettä kuluu. Lämpö varjossa +36. Eilen oli vain 33.

2013-09-13 Pe. Heti aamusta siirryimme rannalle. Välillä lounaskävely. Lounaan syömme aina jossakin kauempana, että saamme samalla vähän liikuntaa. Nestettä tihkuu ihosta varjon puolella, mutta auringon puoli ruhoa pysyy kuivana ja kuumana. Hiekassa on lämpöä 78 astetta, joten siinä voi kävellä vain viisi askelta huutamatta. Jalkapohjat sihahtavat, kun viiden metrin päässä olevaan rantaveteen astuu. [ Iltapäivällä makailin mahallani ja selkäpuolen lämpö ylitti 70. Silloin pääsi pieru, vaikka en pidätellytkään. Oli kuin raikas merituuli olisi pyyhkäissyt peräposkia. ]

2013-09-14 La. Löytyihän niitä kalpeanaamoja. He vaan eivät voi olla ulkona, koska he punastuvat heti auringossa ja hikoavat varjossa. He istuvat huoneissaan kylmän puhaltimen edessä. Tänään teimme kuvasarjan päivän tapahtumista (salainen). Metsäpalo vuorella, jonne helikopteri vie vettä merestä.

2013-09-15 Su. Mainingeilla kellumista suolaisessa meressä. Kohta viikko on mennyt ja neljäs kirja meneillään.

2013-09-16 Ma. Maaseutu ajelulla meni koko päivä. Ensin puoliväliin lentokenttää, sitten pohjoiseen Demirtas kylän läpi. Tie nousee koko ajan ja ollaan alemmassa vuoristossa, kun tie loppuu Sopadere kylään. Kävelemme parisataa metriä mäenrinnettä ja työnnymme luolaan. Siellä oli yksi suuri ja korkea sali, jossa seinät, katto ja osin lattia peittyivät tippakiviin. Useita pienempiä käytäviä pitkin pääsi tutkimaan kallioita syvemmin. Tämä tippukiviluola on aika uusi löytö ja tippapuikot ovat vielä hyviä. Varsinkin seinustoilla roikkui metrejä pitkiä muodostumia.

Laskeuduimme alempana olevaan kylään, jossa vierailimme moskeijassa. Seuraavaksi tutustuimme ala-asteen kouluun ennen lounastaukoa. Kalat, joita söimme, kasvoivat myllyyn tulevassa virrassa. Tutustuimme aitoon silkkikutomoon, jossa saimme tiedon silkin valmistuksesta kotelosta kankaaksi.

Sitten auto sai kiivetä vielä ylemmäksi kapeaa uraa myöten. Siellä lähellä huippua kävelimme 500 metriä pitkän ja 200 metriä syvän kanjonin läpi joen alkuputoukselle.

2013-09-17 Ti. Aamupäivän sade ajoi meidät kämpille ennen aikojaan. Lounasreissulla oli jo poutaa, mutta jokunen vaalea pilvi leijaili taivaalla. Lounaan nautimme pienessä perheravintolassa sivukadulla. Ruoka oli paras tähän asti ja kaikki viisi perheen jäsentä palvelivat meitä.

2013-09-18 Ke. Pilvenhattaraa ei näy. Metsäpalo, joka riehui tuossa lähivuorella, sammui eilen kunnolla. Lämpötila on vain vaivaiset 30 astetta ja rannalle ilmestyy vaaleampia ihmisiä. Suuri risteilyalus on ilmestynyt rantaan. Pienemmät, noin sadan hengen merirosvolaivat, kuljettavat turisteja Alanya niemen ympäri. Yksi sota-alus ja pari armeijan helikopteria muistuttavat sodan läheisyydestä.

2013-09-19 To. Sateinen aamu. Istuimme kadun varressa kaloja syöttämässä. Meillä oli käytössä neljä kalalaatikkoa ja jokaisessa oli noin 50 kalaa. Ne imivät kuolleen ihon jaloista reilun puolentunnin ajan. Jäljestäpäin jalat olivat puhtaat ja pehmoiset kuin neidon kinkut (joita rannalla näkee, vaikka kuinka tiirailisi).

2013-09-20 Pe. Viisi tuntia lukien rantasängyssä ja välillä vedessä. Vieläkin voi mereen kävellä ilman pyristelyä. Vesi noin 26 asteista. Iltakävelyn teimme ennen illallista. Katselimme auringonlaskua kello 19 ja eräässä baarissa saimme drinkit ennen ruokailua.

2013-09-21 La. Viiden tunnin laivaretki merirosvolaivalla. Linnoituskallioniemen ympäri rantoja hipoen. Jyrkät kalliot putoavat useita satoja metrejä suoraan mereen. Jyrkänteissä ja veden rajassa on useita erikokoisia luolia, joissa merirosvot ovat piileskelleet jo tuhansia vuosia sitten. Melkein kaikki laivat (noin 30 kpl) ovat ”Merirosvolaivoja”. Viime viikolla kävimme linnoituksella ja katselimme jyrkänteitä ylhäältä alas. Nyt katselimme samoja kallioseinämiä alhaalta ylös. Laivat lähtevät itäsatamasta. Niemen ympäri kierrettyämme ohitimme länsirannan, jonka länsi reunassa on pieni satama. Pysähdyimme siellä syömään ja uimaan. Seilasimme kauemmaksi merelle, mutta delfiinit olivat jossain muualla ja henkilökunta järjesti pienen show’n innokkaimpien turistien kanssa. Söimme hunajamelonia jäätelöllä.

2013-09-22 Su. Aamu altaalla. Sitten linjurilla länsiosaan ja tulomatkalla lounas. Bussissa on noin 25 istumapaikkaa. Kun me ahtauduimme sisään, minä jäin littanaksi ovea vasten. Seuraavalla pysäkillä nousi 7 uutta matkustajaa ja meitä oli noin 60 sisällä. Sitä seuraavalla poistui kolme, mutta uusia tuli kymmenen. Kuskilla oli hätä rahastaa ja ajoi uudet tulokkaat ulos ja sitten taas sisään. Olemme ennenkin käyttäneet tälläistä kulkuneuvoa ja aina se on yhtä jännää. Busseja kulkee noin 500 metrin välein koko ajan. Jokaiseen väliin mahtuu sitten vielä muutama turistibussi. Koko pitkä katu on tyhjä joka toinen minuutti. Autot seisovat punaisilla valoilla ja turistit saavat ylittää kadun missä sattuu.

2013-09-23 Ma. Yö meni yskiessä ja pyöriessä. Pää meni turraksi, selkä kipeäksi ja issias iski lonkkaan. Kaikki vanhoja vikoja joita täytyy käsitellä oikein. Aamusta rannalle viimeistä kertaa, huomenna lennolle. Puolilta päivin kävelimme maanantaimarkkinoille. ( Alanyassa on kolme markkinapaikkaa. Sunnuntai-, maanantai- ja tiistaimarkkinat.) Niissä myydään vaatteita, rihkamaa, mausteita ja maaseudun tuotteita. Vähän niin kuin Turun tori, mutta 10 x enempi myyjiä puolta pienemmällä alalla. Samalla reissulla lounastimme ja sitten takaisin rannalle.

2013-09-24 Ti. Heti aamusta herätys. Puhelimen numerot 753. Lähtö paluulennolle iltapäivällä. Tämä kylä on tutkittu jo niin tarkkaan, että hyvillä mielin tämän jättää jo toisten tutkittavaksi. Olemme nyt olleet täällä kolme kertaa kaksi viikkoa, joten Merhaba!

Terveiset Turkista

Toivo ja Sofia