Häämatka

 

  Eero ja Sari vihittiin Heinolassa 7/7 2012 ja me (Toivo ja Sofia) olimme todistamassa tapahtumaa. Siellä tapasimme monia sukulaisia ja tuttavia joita emme ole nähneet vuosiin. Meidän tuttavat olivat enimmäkseen Hoffrénien jälkeläisiä, jotka ovat hajoittuneet eripuolelle Suomea ja me Ruotsiin. Hääpari on opiskellut ja asunut Joensuussa, joten häävieraita oli monesta paikasta. Toista sataa ihmistä iloitsi Eeron ja Sarin kanssa tätä yhteenliittymää.

Kymmeneen tuntiin ehdimme kuunnella pappia kirkossa, syödä juhlasalissa, kuunnella puheita, juoda kahvia hääkakun kanssa, tanssia monet mutkat, keskustella ja syödä lisää. Tällainen tilaisuus on mitä parhain ”juorujen” levittäjä. Mahdollisuus on saada informaatiota tuttujen ja tuntemattomien elämästä. Ruumis oli niin täytetty tiedoilla, ruualla ja juomalla, että jalat tuskin jaksoivat kantaa sänkykamariin.

 

Seuraavana päivänä uuden rouvan appivanhemmat pitivät kutsut eilisen sulhasen lapsuuden kodissa. Tässä tilaisuudessa olivat vain Eeron sukulaiset, joten jutut olivat tuttuja ja mielenkiintoisia.

 

Kuvassa: Sari ja Eero riisisateessa.

 

Matkan häihin aloitimme jo pari päivää ennen Västeråsista. Uteliaisuuttamme matkustimme Silja laivalla Tukholmasta Helsinkiin ”hääsviitissä”. Helsingistä etsimme moottoritien, jota pitkin ajoimme Lahteen tapaamaan Erkkiä. Hänen kanssa aloitin urheilun vuonna 1971 ja sitten tapasin hänet uudestaan 40 vuotta myöhemmin. (hyvä netti).

 

 

Erkki oli meitä vastassa Sibelius-talolla Tamaransa kanssa. Ensin riensimme urheilumuseoon, jossa kokeilimme mäkihyppyä, ampumahiihtoa ja pistooliammuntaa. Suomen hiihtourheilun historiaa esitettiin erilaisten saavutusten ja varusteiden muodossa. Pihalla kuvailimme toisiamme Siiri Rantasen patsaan edessä. Sitten hiihtohissin ja hissin avulla tulimme hyppyrimäen torniin, josta katselimme ja kuvailimme Lahtea lähimaastoineen. Komeat olivat maisemat järvineen ja laaksoineen, sekä Lahden kaupunki puistoineen.

Tämän miellyttävän tapaamisen jälkeen olikin jo aika jatkaa matkaa Heinolaan.

 

 Kuvassa: Olemme saavuttaneet huipun ja kuvailemme Lahtea hyppytornista. Alla on maauimala ja nurmella auringonpalvojia. Oli aurinkoinen lämmin päivä.

 

  Heinolassa kannoimme laukun Kumpeliin ja läksimme iltakävelylle ja paikkoihin tutustumaan.

Aamulla kiirehdimme torille, sillä se on meidän mielestä tutustumisen arvoista Suomessa. Istuimme torikahvilassa ja ihailimme ostamiamme kirjoja.

Ennen kello kolmea seisoimme juhlallisina kirkon edessä tervehtimässä entisiä ja uusia tuttavia. Aivan äskettäin heittelimme riisiä Liisan ja Reijon niskaan ja nyt jo oli heidän pojan Eeron vuoro ravistella riisiä vaatteistaan ja Sarin hunnusta.

 

Meidän Kia ei ollut tervetullut juhlapaikalle, joten veimme hänet hotellin parkkiin ja kävelimme rantapolkua pitkin paketti kourassa juhlimaan Eeroa ja Saria.

Rantapolulla tapasimme kaksi lokin poikasta, jotka siirtyivät metrin verran polun sivuun, kun niiden äiti sanoi kvääk kvääk. Mitä lienee enteillyt? Ohitimme paikan näiden kahden päivän aikana kuusi kertaa ja joka kerta tapahtui sama rituaali. Poikaset olivat harmaita palloja kahden pitkän jalan päällä.

 

 Kuvassa: Patsas Heinolan kirjaston edessä. Lokit tutustuivat tarkkaan taideteokseen.

 

 Vaikka elämän vuosia karttuukin harteille, niin lapsuuden ja nuoruuden ajan muistot saavat ne miellyttävimmät keskustelut aikaan. Ajankohtaiset aiheet kiihdyttävät liikaa keskustelua ollakseen rentouttavia. Ihmiset luottavat liikaa TVn ja lehdistön mielipiteisiin ottamatta itse selvää asioista.

Juuri tällainen häätilaisuus sai ihmiset muistelemaan vanhaa, yhteistä, hyvää aikaa ja nauru helisi raikkaana.

Kiitos kaikesta tästä, että saimme olla mukana.

 

 

 Sunnuntaina ajoimme Lusiin ja siellä Tuija aukoi puomin lukkoa, että pääsimme autolla pihaan asti. Tämä Tuijan paikka on kesän helmi. Siinä on kaikki mikä tekee kesämielen, jossa on itse Tuija pilkkuna iin päällä.

 

 

Istuimme terassin katoksessa mehulasi kädessä. Mustaviinimarja pensaita on noin parikymmentä, joten mehua riittää. Istuimme laiturilla ihaillen tyyntä vettä. Laituri ulottuu niin pitkälle, että sukeltaa voi suoraan veteen, jos ei ole kylmän veden pelkuri niin kuin me. Istuimme laiskanlinnassa takan takana ja juttua riitti. Istuimme ruokapöydässä usein ja väliin kahvittelimme. Istuimme saunassa niin että hiki virtasi ja jäähdyttelimme oluella terassilla. Juttua riitti myös kävelylenkille, jonka teimme sääskien valtakuntaan laavulle. Söimme mustikoita ja mansikoita luonnossa.

 

Kuvassa: Polku Tuijan luona riippakoivun alta keinulle. Koivun oikealla puolen on kenttä grillikatoksen kautta rantaan ja vasemmalla kukkulan takana on polku laiturille.

 

  Maanantaina matkustimme Hankoon tapaamaan Taunoa, Leenaa ja tietenkin Rudi koiraa. Rudi odotti uskollisena minun heräämistä joka aamu. Hänelle ei kelvannut edes isäntäväki, koska minun kanssa sai kaikessa rauhassa lukea kaikki e-postit, mitä toiset koirat olivat jättäneet polun varteen. Kyllä hän itsekin oli innokas niihin vastaamaan ja varmaan lähetti muutaman uudenkin.

Tauno kaivoi meille kesän ensimmäiset uudet perunat maasta ja Leena koristeli täytekakkua. Illansuussa taitoimme vastat radan varresta ja pieksimme niillä itseämme nuoruuden innolla. Vastalla kylpeminen alkaa mennä näin vanhalla miehellä jo nautinnoista ykköseksi.

 

Päiväkävelyllä saavuimme rantaan, josta lautta vei meidät Itämeren porttiin. Siellä meille tehtiin erikoisannos, sisältäen perunamuusin, voiheran ja noin 80kpl Kitkan viisaita joka annoksessa.

Olen joskus erehtynyt mainitsemaan, että paistettu muikku, karjalanpiirakka ja lanttukukko ovat minun herkkuja. Nyt niitä tarjotaan melkein joka paikassa, mutta silti ne ovat herkkujani.

Viimeisenä iltana kiertelimme ihmisten joukossa kojujen välissä rannalla. Siellä oli myytävänä uutta ja vanhaa. Me ostimme kumpaakin, muurinpohjaletut ja kirjoja.

 

 Kuvassa: Muikkuannos perunamuusin päällä voisulalla.

 

Loppuviikon vietimme Turussa.

Kun Kia oli kiivennyt rinteen talon ja saunan väliin, ilmestyi Arja nurkan takaa iloisen näköisenä ja Kalle kipitti perässä. Martti oli vielä ”leivän perässä” eli töissä. Kaapit olivat täynnä muonaa, jota Arja muokkasi keittiössä ja kantoi vähän väliä pöytään. Tämä ei kuitenkaan auttanut pitämään ruumistani tasapainossa, sillä kotia tultua huomasin, että muu ruumis näytti mitättömän pieneltä mahaan verrattuna.

Kahdesti ehdimme kävellä torille ja kauppahalliin. Turun kauppahalli on se aito, josta nauttii kulkemalla läpi. Sellainen löytyi joka kaupungista minun nuoruudessa (Joensuu).

 

 

Torielämä oli vilkasta kuten aina Turussa. Martin kanssa join munkkikahvit salaa, kun naiset olivat shoppailemassa. Illalla Martti toimi grillimestarina ja Arja touhusi höystöjen kanssa. Ilta oli niin leuto, että terassilla voi istua kylmäämättä.

 

Kuvassa: Arja ja Sofia lähdössä torille.

 

Tutustuimme myös heidän uuteen asuntoon, joka oli jo asuttavassa kunnossa. Tosin he eivät vielä tienneet milloin muuttavat.

Sunnuntaiaamuna nousimme neljästään laivaan, joka vei meidät Tukholmaan. Siitä jatkoimme Kian kyydissä Västeråsiin. Kävelytimme Marttia ja Arjaa pari päivää turistina pitkin puistoja ja kauppoja.

Viimeisenä päivänä vierailimme Jannen, Erikan ja Sirin luona.

 

 

 

 

                     

         Iloiset terveiset häämatkalta!   Moikka!                Topi