Merhaba

Matkan kohteena oli Turkki. Tähän vaikutti suuresti suora lento Västeråsista Antalyaan. Sielläkin matka kentältä Side kaupunkiin oli siedettävät 63km. Side on pieni hyvin vanha kaupunki, jossa vilisee turisteja. Tien toisella puolella on isompi kaupunki, Manavgat, jossa asuu vain turkkilaisia. Teimme matkan lokakuun kahdella ensimmäisellä viikolla. Toisen viikon alussa oli pari sateista päivää, jolloin aurinko näyttäytyi vain muutaman tunnin. Muuten taivas oli sininen ja aurinko kuuma. Ilman lämpö noin 30 astetta ja vedessä noin 26 astetta. Yöt alkoivat jo talven lähestyessä viiletä, ja aamuyöstä sai vetää lakanaa peitoksi. Meidän iholle olis varmaan viikkoa aikaisempi reissu parempi. Kreikan saarilla loikoillessa olemme huomanneet syyskuun parhaaksi ajankohdaksi, mutta Turkin rannalla voi olla vielä viikkoa myöhemminkin.

Kuvassa: Antiikin teatteri keskellä Sideä. Katsomoon mahtuu 19 000 katsojaa. Paljon on vanhaa jäljellä ja lisäksi entisöidään turisteja varten.

Otsikon ”Merhaba” on tervehdys. Moi, hei. Turisteista suurin osa oli saksalaisia ja kauppiaat huutelivat siksi ”morgen”, ”aben”. Turkkilaisten kieli turistien kanssa on meikäläiselle sopivaa. Esimerkiksi voi lausutaan butter, mikä paketissakin seisoo, eikä patö niin kuin suomalainen sanoo. Muutenkin keskustelu oli helpompaa jos antoi heidän jutella ja yritti siitä selvän saada. Asiat tulevat aina selväksi, kun on tarpeeksi paljon äänessä. Turkkilaiset (ne joita me tapasimme) ovat puoleensa vetäviä. Tule ostamaan. Tule syömään. Yöllä he hoitavat sydänsuruiset vanhatpiiat.

Manavgat kaupungissa järjestetään markkinat maanantaisin ja torstaisin. Ajoimme bussilla sinne huomataksemme että toisetsin turistit olivat siellä koska oli pilvinen päivä eikä ranta houkutellut. Myytävänä oli kaikkea, pientilallisten tuotteita maalta, kalaa, rihkamaa ja rättejä. Alue oli yli puolikilometriä kanttiinsa, mutta silti jalansijat löytyivät harvasta. Meidän asunnon ohi ajoi busseja koko ajan. Istumapaikkoja niissä on 15, mutta 36 meitä oli kyydissä ennen kuin ovet eivät enää menneet kiinni. Bussit toimivat paremmin kuin taxit. Ne huusivat kyytiin heti jos katseensa käänsi niitä kohti.

Toinen auringoton päivä kävelimme rantatietä pitkin Siden vanhaan kaupunkiin. Ja taas, ranta tyhjä ja kadut täydet.

Kuvassa: Döner kebab menee kaupaksi. Huomaa puulla lämpiävä.

Näkymä Siden kadulta. Rakennusten alaosassa löytyy kauppa ja yläkerrassa ravintola.

Hintataso on Suomen tasalla kaupungeissa. Maaseudulla hinnat ovat paljon alhaisemmat. Tinkiminenkään ei auta niin kuin vanhaan aikaan, sillä turistit vaativat hintalappuja tuotteissa.

Turkkilainen kahvi tehdään pölykahvista, vedestä ja sokerista. Kaikki ainekset ovat kupissa juodessa. Pohjalle jää sakat. Hyvän makuista. Minä join vain sitä.

Turkkilainen ruoka on hyvää yhden viikon ajan. Sitten haluaa jo vaihtelua. Eniten tarjoiltu ruoka on pieniä lihapaloja haudutettu kypsiksi. Sitä tarjoillaan kannellisissa uunipadoissa, paksuissa savivadeissa, kuumilla lautasilla, saviruukuissa tai kuten kuvassa peltivadilla tulen päällä. Kalaa löytyy ruokalistoilta, mutta ei monen lautaselta. Kokit tekevät parempaa liharuokaa. Härän sisäfileestä tehdyt pihvit olivat niin maukkaita ja mureita, että harvoin saa vastaavaa ravintolassa. Efes kalja maistui ja piti nestetasapainon kunnossa. Minun maun mukaan se on parempaa kuin Pohjolan kaljat.

Tietenkin teimme yhden päivän antiikkimatkan, jonka matkatoimisto järjesti. Me olimme koekaniineja, koska matka oli ensimmäinen. Opas oli lukenut historiaa ja antoi suunsa laulaa koko päivän. Varsin mielenkiintoista.

Lähdimme aamulla kuudelta ja tulimme takaisin kello kaksikymmentä. Sidestä pari tuntia Antalyan kautta Kemeriin. Sieltä lisää porukkaa. Olimme yhteensä kuusitoista, joista neljä opasta ja kaksi kuskia. Kolme opasta ja toinen kuski olivat opettelemassa. Saavuimme antiikin valtakuntaan nimeltä Lykien. Lykien aikana valtakunnassa asui kreikkalaisia ja turkkilaisia. Myöhemmin turkkilaiset ottivat vallan ja ajoivat kreikkalaiset pois maasta. Jatkoimme matkaa Kumlucan kautta Myran kylään.

Kiipeilimme katsomassa vuoren rinteeseen tehtyjä hautoja. Kauan sitte, kun vuosiluvun edessä oli miinus, haudattiin ihmiset kallioon hakattuihin hautoihin. Joissakin paikoissa niitä oli niin paljon, että näyttivät kerrostaloilta.

Seuraavaksi vierailimme Pyhän Nicholaksen kirkossa. Kirkosta pohja ja vähän seiniä vaikutti aidoilta, mutta kattoa uusittiin entisen näköiseksi. Kun Nicholas saapui alueelle, hän hävitti kaikki kansan rakentamat kirkot maantasalle ja rakennutti kristinuskon kirkot tilalle. Opas selosti, että Nicholas oli ensimmäinen joulupukki, koska hän jakoi lahjuksia. Toinen patsas hänestä olikin joulupukin asussa.

Kolmas kohteemme retkellä oli laivalla ajelua Kekovan kaupunkiin. Tuhansia vuosia sitten kaupunki vajosi puoliksi mereen maanjäristyksen seurauksena. Veneestä käsin ihmettelimme kaupungin jäännöksiä veden alla ja rannalla.

Paluumatkalla kävimme maistelemassa viinejä erällä viinitehtaalla. Viinit olivat huonoja. Muutenkin tulimme siihen tulokseen, että Turkki on huonojen viinien maa. Joimme erilaisia viinejä illallisten yhteydessä, mutta Efes olut oli paras.

Matkan päätarkoitus oli rannalla auringossa loikoilu. Normaali päivän annos loikoilua oli yhdeksästä kolmeen. Meidän rannalla oli oma ravintola, joten mahanahka ei päässyt ryppyyn.

Kämpille tultua totesimme siivoojien taiteilleen pyyhkeillä ja yövaatteilla. Olohuoneen ikkunasta näki lammaskatraan ja paimenen. Asuimme sen verran keskustan sivussa, että saimme seurata vanhanaikaistakin elämää.

Makuuhuoneen parvekkeelta näki ihmisvilinää, kauppoja ja ravintoloja sekä tietenkin niitä pikkubusseja, jotka ajelivat yhtenään puoleen ja toiseen.

Siinä ne kaksi viikkoa meni. Sinne se kesä jäi. Västeråsissa odotti kuurainen auto lentokentän parkissa. Kotona odottivat syystyöt. Kukkapenkit, alppiruusut, kesäkalustus, vesitynnyri, komposti, luumut maassa, omena puussa. Kuten svenssoni sanoo, hemma bra men borta bäst.

Yhdeksän kirjaa tuli luettua ja vielä useampi tuoppi olutta juotua.

Edellinen matka on menneisyyttä ja seuraava matka on tulevaisuutta. Menneisyyden ikä epäselvä ja tulevaisuuden ikää ei tiedä.

Lämpimät terveiset Turkista. Pisteet 8 / 10.

Merhaba!

Topi