Raaseporista Myllysillalle

Kirjoja lukiessa uteliaisuus kasvaa eri paikkoja kohtaan. Sitten on vain tehtävä matka paikan päälle, ettei tarvitse ihan kaikkea mielikuvituksella rakentaa. Samalla reissulla kun hankkii vielä uusia (lue: lukemattomia) kirjoja peräkontin puolilleen, niin matkan onnistuminen on jo lähellä. Kuitenkin se suurin ja mieluisin matkalla on tavata ystäviä.

Laivalla matkustimme Helsinkiin ja siitä kaasuttelimme Raaseporin uuteen kaupunkiin. Raaseporin kaupunki perustettiin vuonna 2009, kun Tammisaari, Karjaa ja Pohja liitettiin yhteen. http://fi.wikipedia.org/wiki/Raasepori. Ensimmäinen rasti oli Helena ja Pekka Kansteen uusi asunto Karjaalla. Heidän 40 vuotta kestänyt muutto on tuonut Helenan takaisin ”kotiin”. Billnäs - Tammisaari - Oulu - Vuokatti - Inkoo - Karjaa. Onnea uuteen kotiin!

Kansteet ovat suunnistajia niin kuin mekin. Pekka ja minä olemme vielä Maailman parhaat ratamestarit (kumpikin tehnyt radat MM kilpailuihin). Sitten vielä Pekka on leivikseen piirtänyt karttoja kymmeniä vuosia ja minä huvin vuoksi. Juttua piisasi siltä alalta, eikä kukaan kyllästynyt. Nyt he saivat olla meille oppaina, kun kiertelimme monet Raaseporin alueen linnat, kirkot ja kartanot.

Kuvassa rautaista kiveä, jonka Rautaruukki oyj on lahjoittanut.

Aloitimme Billnäsistä, ensin autolla ja sitten museo/rautakauppa. Lounaan jälkeen Pekka ohjasi Mustioon. Kartano oli kiinni, mutta puistoalue monine patsaine ja muistomerkkeineen tyydytti tiedonhalumme. http://fi.wikipedia.org/wiki/Mustion_linna. Kuningas Kustaa Vaasa perusti rautaruukin Mustioon 1560. Ruukki oli toiminnassa vuoteen 1901 asti ollen Suomen vanhin teollisuusyhtiö.

Ajelimme Inkoon kadut, polut ja uudisasutukset aina Markus Grönholmin punaista rakennusta myöten.

Fagervik löytyi Inkoosta länteen. Kartanon alueella tuntee tulleensa satoja vuosia ajassa taaksepäin. http://fi.wikipedia.org/wiki/Fagervik. Puro virtaa voimakkaana yläpuolen järvestä pitkin notkoa. Sen päälle on rakennettu monet rakennukset. Mylly, saha ja paja saavat voimansa suoraan vedestä. Myös puiston suihkulähde ruiskuttaa vetensä korkealle ilman moottoreita. Kartanon yksityinen puukirkko on 1600 luvulta. Se on vieläkin hyvässä alkuperäisessä kunnossa. Lattiassa ovat alkuperäiset hautaluukut. Ennen vanhaan laskettiin kuolleet kirkkojen lattian alle noin puolitoista metriä syvään monttuun. Siellä ne sitten mätänivät ja haisivat kirkkokansan nenään. Viimein kuningas kielsi hautaamisen kirkkoihin. Fagervikin kirkossa kokoontuvat lähiseudun asukkaat vieläkin virsiä veisaamaan ja jouluna lukemaan jouluevankeliumi, vaikka kirkossa ei ole lämmitystä.

Kuvassa Helena ja Pekka Raaseporinlinnan edessä.

Snappertunan ohitimme vielä ennen kuin olimme tyytyväisiä päivän satoon. Seuraavana aamuna jatkoimme Raaseporinlinnaan. http://fi.wikipedia.org/wiki/Raaseporin_linna. Raaseporinlinnaa alettiin rakentaa vuonna 1360. Linnaa on entisöity runsaan sadan vuoden ajan ja tulos on mahtava. Reilut parimetriset muurit ovat pystyssä ja katto on uusi. Vain Hevossaari on vielä umpeen kasvanut.

Raaseporin turistikierros päättyi Tammisaareen. Sielläkin on näkemistä. Museossa olisi voinut viettää vaikka koko päivän. Vanhat puutalot kertovat omaa historiaansa. Meille tuli kuitenkin kiire vieläkin tärkeämpään, eli suunnistuskarttoja tutkimaan.

Allakka näytti jo keskiviikkoa ennen kuin ajelimme Hankoniemeen, vaikka lähdimme kotoa sunnuntaina. Velipoika Tauno oli tehnyt parinkympin aamulenkin ja oli vastaanottamassa vaimonsa Leenan ja tytöntytön Iiriksen kanssa. Tosin kaikista touhukkain tervehtimisen halu oli Rudi koiralla. Rudi tuntee jo kaukaa, vaikka onkin vuosi tapaamisten väliä. Me olemme ensimmäisenä ulkona joka aamu. Reilun tunnin aikana metsäpoluilla Rudi ehtii lukea kaikki sähköpostit pusikoista ja jättää omat vastauksensa.

Iriksen kanssa ehdin leikkiä sekä sisällä että ulkona. Kaikki pelit olivat minulle vastenmielisiä, sillä minä olin aina kakkonen. Koko porukalla teimme pitkiä kävelylenkkejä. Neljän tuulen tuvan rannassa kasvoi isomarjaisia ruusuja. Söimme suuret määrät näitä maukkaita marjoja. Rannalta löytyi simpukankuoria. Juuri siihen aikaan saapui Hankoon Karibianmereltä lähtenyt myrsky, mutta ilma oli silti aika lämmin.

Kuvassa Iiris neljän tuulen tuvalla ruusunmarjoja syömässä

Hangon kaupunki perustettiin 1874 ja on nykyisellään 20 kilometriä pitkä Hangonniemi. Siitä aukeaa Suomenlahti itään ja Itämeri länteen. Jo 1200 luvulla niemen kärkeä alettiin käyttää satamana. Vuodesta 1656 Hankoa on linnoitettu moneen kertaan. Talvisodassa Neuvostoliitto valloitti niemen ja linnoitti sen. Jatkosodassa Suomi sai Hangon takaisin kovien taisteluiden jälkeen.

Perjantaina jatkoimme matkaamme länteen aina Turkuun saakka. Salossa ihmettelimme tienviittoja, sillä niiden mukaan kaikki tiet vievät Helsinkiin. Ovatkohan Roomalaiset jäämässä varjoon? Veli Marttikin oli keskeyttänyt viikon työt ja oli vaimonsa Arjan kanssa tervehtimässä ja portteja aukomassa. Kalle koira pyöri jaloissa tunnustellen uusia hajuja.

Turku on shoppailun paikka. Lauantaina kulutimme monta tuntia Arjan ja Martin opastuksella torilla ja sen ympäristössä. Vanhojen kirjojen kaupassa meinasivat oppaamme jo kyllästyä. Kauppahalli on meille nähtävyys, koska siellä tulee nuoruus mieleen. Niitä näkee vain lomareissulla Suomessa. Torikauppa on valtavaa. Kaikenlaista maan alla ja päällä kasvavaa oli tarjolla. Myös metsän satoa löytyi. Me istahdimme lettukahville ihmettelemään turkulaisten kaupankäyntiä.

Kuvassa Arja, Sofia ja Martti uuden Myllysillan edessä.

Kannoimme ostoskassit toiselle puolelle jokea urheilukentän taakse. Kallella olikin jo pissahätä ja puiston kastelu mielessä.

Seuraavaksi ajoimme Kaarinaan, Minnan, Orhan ja pikku Elsan kotiin. Meille tämä oli tupaantuliainen, koska edellisellä kerralla talossa oli vain muutama rima ristissä. Huoneet olivat hyvin suunnitelleet ilman tarkoituksettomia väliseiniä, joita Suomessa vielä näkee uusissakin taloissa. Onnea uuteen kotiin!

Kuvassa Minna, Elsa ja Orhan uutta taloaan esittelemässä.

Orhanin kanssa seurustelin norjan ja ruotsin sekoituksella ja hyvin ymmärrettiin toisiamme. Mutta seuraavana päivänä, kun ylitimme Aurajokea lossilla, oli ymmärtäminen koetuksella.

Tällaista kieltä oli Turussa ymmärrettävä.

Noora, jolla oli opiskelija huone meidän huoneen vierellä yläkerrassa, vilahteli sisään ja ulos. Hänellä oli vain viikko 18v synttäreille ja poikakaveri Samuelin vetovoima oli sitä luokkaa.

Sunnuntaita ajoimme Naantaliin Tyynen nimipäiville. Tyyne on Jaanan, Kain ja Åsan purjevene, jonka he hankkivat keväällä. Teimme pienen koeajon tosityynellä, mutta Åsa ohjaili moottorin avustuksella. Vene oli vieläkin upouudessa kunnossa, vaikka kesällä seilasi aina Helsinkiin asti. Koko Lounaissuomi, Naantalin ja Turun edustalla, on saarien välissä pujottelua ja siten mielenkiintoista koko ajan. Veneisiin on saatavana GPS, luotain, kartta ja monet muut vempaimet, joten merikarttojen satoihin sivuihin ei enää tarvitse sotkeutua koko aikaa.

Kuvassa Åsa sompailee uudella purjeveneellä Naantalin edustalla.

Naantalista palasimme takaisin kunnallissairaalantielle Turkuun. Jossakin välissä arvostelimme Arjan ja Martin uuden asunnon. He ovat ostaneet parin kadunkulman päästä vanhan rivitalohuoneiston, jota peruskorjaavat.

Iltasilla saunan vilpolassa istuessa alkoi jytinä, pauke ja valot. Myllysillan avajaiset alkoivat jo päivällä ja nyt lentävät ilotulitukset. Silta on sortunut kaksi kertaa, mutta ei enää. Uusi rautainen silta tulee kestämään, sillä se on maailman vahvin. Myllysilta on ollut kuuluisa jo ennen, sortumien takia ja nyt tämä nelikaistainen kulkuväylä tulee kuuluisaksi kestävyydestään.

Maanantaina aloitimme kierroksen kävelemällä ”Suomen joutsen” laivalle. Sieltä laskeutui ruotsalainen parisko, Viktoria ja Daniel. Me tavalliset punaveriset heilutimme käsiämme ja kameroita väentungoksessa. Minäkin taitavana puhelinmiehenä (entinen kameramies) onnistuin saamaan kuvaan Viktorian kuuluisan polven.

Pingviinit ovat Turun maskotti. Ruotsin kuninkaalliset saivat yhden patsaista viemisiksi Ruotsiin

Kuvassa Viktoria ja Daniel kunnioittivat vuoden kulttuurikaupunkia Turkua läsnäolollaan.

Tutkimme tuomiokirkon sisältä ja päältä. Siltäkin löytyi monta historiallista yhteensattumaa.

Kuvassa Turun tuomiokirkko

Moni hallitsija ja kuuluisuus ovat saaneet patsaan Turun puistoihin. Niin myös:

Pietari Brahe (Per Brahe), joka eli 1602–1680.

Hän toimi Suomessa kenraalikuvernöörinä. Brahe perusti Suomeen 10 kaupunkia, Turun akatemian ja postilaitoksen (1638). http://fi.wikipedia.org/wiki/Per_Brahe .

Yhteenveto: Miten se matka näin meni? Nyt tuntuu olevan enemmän tietämättömiä asioita ja vähemmän historian tuntemusta kuin matkalle lähtiessä.

Terveisiä Suomesta / Topi