Lapista Edeniin

Viikko oli jo kulutettu elokuuta, kun aloimme ohjata Volvoa ylöspäin kartan mukaan. Kutsun oli lähettänyt Arkot, Pauli ja Helena, että tavattaisiin heidän mökillä Lainio joen varressa. Paikka on Kiirunan ja Muonion välillä, Ruotsin puolella. He ajavat sinne Rovaniemeltä maanantai-iltana, mutta me starttaamme jo sunnuntaiaamuna Västeråsista.

Sunnuntain ajomatkaa kertyi 620km. Umeåssa kannoimme laukun Clarion hotelliin. Vohveli kahvit juotuamme kävimme tutustumassa Carl von Döbelnin puistoon. Hän oli kenraalina Ruotsin menetettyä Suomen Venäjälle vuonna 1809. Sama mies on kuuluisa vänrikki Stålin tarinoista. Oli se kait hyvä että Suomi pääsi eroon Ruotsin vallasta, muuten olisimme vieläkin alusmaana. Paluumatkalla ihailimme Umeå joen pintaa. Illallisen syötyämme pukeuduimme kylpytakkeihin ja hakeuduimme Relax osastoon (kait se on sauna osasto suomeksi). Höyrysaunassa kastui pinta, kiuassaunassa kirveli nahkaa ja loikoilutuolissa olut virkisti kurkkua. Tyytyväisinä vetäydyimme huoneeseen tutkimaan kirjallisuutta.

Sofia tutustuu Lars Levi Laestadiuksen patsaaseen Pajalassa (Pellon ja Kiirunan puolivälissä).

Niin sitä vaan herättiin maanantaiaamuun ja aamiaisen jälkeen noudimme auton kellarista, heitimme laukun peräkonttiin ja nokka kohti pohjoista. Kolmen tunnin istumisen jälkeen seisautimme kahville Luleåssa. Seuraava kahvipaikka oli Överkalix Kiirunan tien sivussa. Korpilompolossa otimme valokuvan tieviitasta ja kurvasimme itse kylässä. Päivän ajomatkaksi kertyi 500km, jonka luimme mittarista Pajalassa. Laukku raahattiin Smedjan hotelliin. Myös tässä paikassa löysimme historiallisen henkilön patsaan. Lars Levi Laestadius on saanut patsaan 1968, kun hänen kuolemasta oli kulunut 100 vuotta. Turistien katseltavana on myös kokonainen pihapiiri, jossa tämä viinan vihaaja, kasvitietäjä ja Jumalan sanan julistaja on asunut. Sen jälkeen, kun kurvasimme Råneåssa pois Haaparannan tieltä ja Pohjanlahden rannalta, ei näkynyt monta autoa. Myös asutukset ja ihmiset olivat harvinaisuuksia. Tämä kait on Ruotsin rauhallisinta aluetta.

Tiistai alkoi aamiaisella kuten useimmat aamut ihmisen elinaikana. Hotelleissa saa vaihtelua aamiaistavoilleen, koska pöydässä on mistä valita. Kotioloissa useimmat syövät saman annoksen joka aamu vuodesta toiseen. Sama ei tulisi edes mieleen illallista kohden. Mistähän johtuu tämä aamiaistapojen paikalleen jääminen? Yksi aloittaa aina kahvilla, toinen syö puuron, kolmas ei tule toimeen ilman viiliä ja muroja, neljännelle on hedelmä tärkein, viides vaatii tupakkaa, kuudes kaljaa, seitsemäs voileipiä, kahdeksas teetä, yhdeksäs maitoa.

Aamupäivän lopulla saavuimme Lainiojoelle. Kongos kylän pohjoispuolella olevalle Hukanmaalle. Pauli istui grillin laavussa ja käänteli vihanneksia muurinpohja pannussa. Helena hyökkäsi ulos majasta, kun töräytin auton torvea pihalle kääntyessä. Kuukkelit räpyttelivät itsensä puiden oksille ruokapaikalta. Auton käsijarruna toimi kivenkolo kantojen välissä. Terve, terve ja terveisiä. Matka meni hyvin. Miten täällä voidaan? Kannoimme laukut Arkkojen saunakamariin ja aloimme ruokailun luonnonhelmassa laavulla.

Helena kantaa lisää ruokaa pöytään. Pauli ja Topi ovat jo ruokailun touhussa.

Loppupäivä kului soilla rämpien hillan perässä. Sanko sai viiden kilon painon lisäyksen reissun aikana. Palattuamme istuimme laavulla nuotion loimussa sian siivuja käristäen ja odotellen hillojen siirtymistä purkkeihin. Puolen yön aikaan kuumensimme itsemme saunan lauteella ennen siirtymistä vuoteille.

Keskiviikkona Pauli oli paistamassa Lainion erikoisaamiaista, kun kömmimme mökkiin hyvin levänneinä. Paistettu kananmuna kinkulla ja paistetut leivät ovat vakioaamiainen tällä tontilla. Myös keskiyön saunominen samoin kuin jatkuva nuotio laavulla kuuluvat vakio-ohjelmaan. Pari tuntia aamiaisen jälkeen söimme vielä lounaan. Helena keitti suuren kattilallisen sienikastiketta, Paulin majan ympäriltä poimimista sienistä, ennen kuin otimme sangot kouraan ja suunnistimme mustikkametsään. Viisitoista litraa myöhemmin istuimme taas laavulla suunnittelemassa illan kalareissua. Kalojen perkaaminen loppui jo ennen alkua, johtuen saaliin pienuudesta.

Torstaina söimme hirvenlihasoppaa useita lautasellisia. Siitä tuli mahoihimme niin paljon ylipainoa, että emme jaksaneet ajatellakaan marjareissua. Sitä vastoin Pauli ja Topi lähtivät soutamaan ison kalan perään. Jälkeenpäin grillasimme makkaraa kalakeiton asemasta.

Sofia vääntää poron sarvea Sodankylän keskustassa.

Perjantaina lastasimme Volvon ja ajoimme kolmestaan Rovaniemelle. Pauli jäi vielä kolmeksi päiväksi kala jahtiin. (Olihan meidän onkimat kalat vielä vedessä.)

Rovaniemellä autoimme Helenan marja saaliin kanssa toiseen kerrokseen ja jatkoimme matkaa Sodankylään. Kannoimme laukut Karhu hotelliin ja kävelimme Sofian serkun Mailan luo. Maila laittoi heti pöydän koreaksi kaikenlaisilla herkuilla. Ihmettelin suuresti kuinka paljon talosta löytyi erilaisia ruokia ja kahvileipiä, vaikka tulimmekin vain tunnin varoituksella. Jos meille tulisi yllätysvieras, niin kahvin kanssa saisi vain oliiviöljyllä kostutetun näkkileivän. Sohvi (nimi muuttuu, Sofia, Soikko, Sohvi) ja Maila kertasivat taas Torvisen muistot, vanhat sekä nykyiset. Mielessä tuntui olevan eniten tapahtumat neljä- viisikymmentäluvulta. Kävelimme sopivasti ajoissa takaisin Karhuun ennen kuin ukkossade alkoi.

Lauantaiaamuna kokeilin suihkussa olevaa höyrykaappia. En ole varma jos se toimi, mutta kuuma ja höyryinen olin sieltä ulos kömpiessäni. Aamiaiseksi söimme karjalanpiirakoita ja pekonia, sekä muita pöydän antimia. Pulleina vaelsimme keskustan väyliä Sodankylän vilinää seuraten. Lämpömittari kertoi kesäisestä lämmöstä. 23 astetta.

Yhdistimme laukut huoneesta, auton parkista ja itsemme kadulta. Pieni painallus kengän pohjalla ja auto alkoi lyhentää välimatkaa Rovaniemelle. Käyrämössä kahvittelimme ja annoimme autolle bensaa. Loppumatka sujuikin nopeasti ja ehdimme Helenan tykö juuri sopivasti lohikeitolle. Sofia sai muistella lapsuuttaan siskonsa kanssa koko yön seudun. Minä luin orpona ohkaisen kirjan hyllystä. Tietenkin teimme tauon seuratessamme Minna Kaupin menoa Norjassa. Jännää ja mielenkiintoista näin entiselle kilpailijalle. Onnea kullasta koko Suomen kansalle.

Sunnuntain aloitimme kaurapuurolla ja hyvästelyillä. Lämpö oli laskenut muutaman asteen eilisestä ja me käänsimme Volvon etelää kohti. Kemissä keräsimme muutaman vanhan kirjan kirjastosta ja hiippailimme meren rannan tuulessa. Seuraava tauko tapahtui Haukiputaalla Haukikahvilassa. Nyt jo voin kirjoittaa, että suomalaisissa kahviloissa on monenlaisia tuoreita kahvileipiä, jotka melkein pakottavat poikkeamaan sisään. Ruotsissa vastaava ilo on kahvi ja puoli vuotta vanha ”dammsugare”.

Sofia on juuri palannut huoneeseen kylpyläosastolta Edenissä.

Oulussa seisautimme torille ja teimme pienen lenkin. Sunnuntai oli kulunut hieman yli kahden ja torielämästä oli jäljellä enää ruokailut. Me pakkasimme pari kilsaa ja käännyimme Edeniin, tähän maankuuluun kylpylään. Laukut vaan huoneeseen, kylpytakki päälle ja uimaan. Kolmessa erilaisessa saunassa rentoutuminen ja altaissa räpiköinti vei sen verran aikaa, että Maailmanmestaruuksista suunnistavat juoksivat jo Trondheimin metsässä. Jännitimme suomalaisten naisten kultaa television välityksellä.

Kahdeksas tunti kääntyi meidän saavuttua illalliselle. Syödessämme seurasimme ihmisten pulikointia meressä. Nuoriso innostui juhlimaan Nallikarissa niin, että aamulla oli radio uutisissa heistä maininta. Meistä oli mieluisampaa käyttää sisäaltaita, joissa veden lämpö on 32 astetta. Uimataitokin tuntuu paremmalta lämpimässä vedessä uidessa.

Maanantaina huomasimme reilun viikon kuluneen matkallamme, eikä vieläkään ollut kiirettä mihinkään. Yöt nukuimme leppoisasti päivät vietimme makoisasti. Nousimme petistä kahdeksaa vaille kahdeksan. Minuuttia ennen kahdeksaa hyökkäsimme altaille ja saunaan. Seuraavaksi aamiainen ja kävelyretki Nallikarille.

Toivo Hoffren Hourukosken partaalla. Hän on 17s sukupolvi Jöns Fordellin jälkeen.

Matkalla etelään etsimme Pyhäjoelta Hourukosken. Houru on Hoffrénin suvun alkupaikka. Kosken ja sen ympäristön maat osti Saksasta tullut Jöns Fordell niminen mies Ruotsin valtionhoitaja Sten Sture vanhemmalta vuonna 1499. Jälkeläiset muuttivat nimen ensin Hourenius ja sitten Hourenius Hoffren. Kolmas sukupolvi alkoi käyttää nimeä Hoffren. Seisoin mahtavana kosken partaalla ja Sofia näppäili kameraa.

Päivän kahvitauon teimme keskellä Kokkolan kaupunkia. Istuimme katukahvilassa leipomon ulkopuolella. Koko matkan aikana Sodankylästä Turkuun eniten pisti silmään Suomineito muoti. Lähes kaikilla oli potkuhousut, joko terillä tai ilman.

Virkistävän reippailun jälkeen istuimme taas autossa kohti Vaasaa. Jarrulevyt punoittivat kuumina, johtuen tienlaidassa olevista peltisilmistä. Jokaisen silmän edessä täytyy niiauttaa autoa kovalla jarrutuksella. Vaasassa säilöimme Volvon torin alla olevaan parkkiin. Sieltä nousimme Sokos hotelliin, joka on torilla olevassa galleriassa. Illallinen tarjoiltiin meksikolaisessa ravintolassa.

Tämä patsas seisoo Vaasan keskustassa. Useimmat patsaat matkan pysähdyspaikoilla esittävät sodan muistoa. Täten kunnioitetaan tuntematonta sotilasta. Sodan muistolle. Taistelun muistolle. Urheuden muistolle.

Tiistaina ihailimme suomalaista torielämää heti aamiaisen jälkeen. Jaksoimme myös tehdä kiepin merenrannalle. Sitten taas etelää kohti ennen kuin halla saavuttaa meidät.

Porin keskustassa kahvit torin laidassa.

Raumalla teimme seuraavan tauon. Tutkimme keskustan ja vanhan kaupungin.

Turussa ihmettelimme autojonoa, joka alkoi rautatien alta. Myöhemmin saimme selville, että yksi Aurajoen silloista oli vajonnut jokeen ja liikenne vähän kärsi siitä. Kaasutimme jyrkän rinteen Martin ja Arjan talolle. Terve, Moi ja terveisiä. Kahvit. kakut ja piirakat pöytään. Istuimme terassilla auringon lämmössä. Lisää ruokaa ja juomaa sekä viimeiseksi saunominen ennen vuorokauden vaihtumista.

Keskiviikkoaamuna täytimme mahdolliset vatsan poimut ennen Minnan talolle ajoa. Pohja, seinät ja katto olivat valmiit. Sisäpohja valetaan huomenna. Minna, Orhan ja Elsa muuttavat taloonsa jouluksi. Keskipäivä kului Turun keskustassa shoppaillessa. Ostoksiakin teimme. Viikatteen liippakivi ja piiraskaulin.

Iltasilla ajoimme porukalla Jaanan synttäreille Naantaliin. Kai oli vapaapäivällä, Åsa pelasi jalkapalloa, Noora esitteli sulhasensa ja Jaana otti halauksia vastaan. Myös tämä vuorokausi päättyi saunassa.

Torstaina kävelimme keskustaan Elsaa kärryissä työntäen. Teimme vuotuiset kirjaostokset. Viime vuonna luin 88 kirjaa ja tänäkin vuonna tulee reilusti yli kirja per viikko. Onneksi ei tarvitse kaikkia ostaa. Suurimman osan lainaan kavereilta. Lenkiltä palattuamme joimme kahvit täytekakulla Arjan kanssa. Ehdimme vielä syödä pizzaa Nooran kanssa ennen laivalle ajoa. Yö kului Silja Euroopan uumenissa.

Sofia istuu miesjoukossa Raumalla.

Perjantaina palasimme kotiin tyytyväisinä matkaan ja tyytyväisinä kodin kunnosta. Vettä oli satanut sopivasti ja kukat, kasvit sekä nurmet olivat hyvinvoipia.

Kiitos kaikille, jotka matkamme onnistumista edesauttoivat. Topi & Soikko