Turkin aurinko

37:s meidän vierailema maa oli Turkki ja sen Alanya niminen turistikaupunki.

Turkista 97 prosenttia sijaitsee Aasian puolella, vain läntinen osa Istanbulia kuuluu Eurooppaan. Istanbulissa on 15 miljoonaa asukasta. Ankarassa, joka on pääkaupunki, on 5 milj. asukasta. Alanyassa, jossa me vierailimme, on 100 000 turkkilaista, mutta turisti aikaan asukasluku melkein kolminkertaistuu. Attaturk hallitsi Turkkia 1920 ja 30 luvulla. Hän länsimaisto maan nykyiselle tasolle. Yli 90 % 70 miljoonaisesta kansasta on muslimeja, joskin aktiiveja on tuskin 10 %.

Attaturk patsas Alanyassa. Pääkatu on saanut nimensä johtajan mukaan. Ataturk Main Road. Kaksi muuta samansuuntaista katua ovat, 25m Street ja 35m Street. Nämä ovat saaneet nimensä niiden leveydestä.

Oleskelimme Alanyassa syyskuun puolesta välistä lokakuun alkuun. Lensimme suoraan 8 asteisesta Västeråsista 30 asteiseen Välimeren rantaan. Vaikka meillä on vain kahdenkymmenen minuutin matka kotoa kentälle, oli reilut kymmenen tuntia kulunut ennen kuin saavuimme hotelliimme Alanyassa. Puolet ajasta menee kentillä ´turvatarkastukseen´.

Huoneistomme oli avara. Siihen kuului makuuhuone, olohuone, keittiökaappi, vessa ja parveke. Iltalenkin teimme 100 metriä vasemmalle ja saman verran myös oikealle. Tällä matkalla oli ainakin kahdeksan ´Minimarkettia´. Ne ovat nimensä väärti. Pienimpiä olisi mahtunut meidän huoneistoon pari kolme. Illallisen söimme hotellimme ulkoravintolassa. Hinnat eivät säikäyttäneet ainakaan ensi iltana. Vai mitä tuumit? Soppa ja leipä, iso pihvi perunalla riisillä ja vihanneksilla, hedelmäsalaatti ja kalja. Koko hoiti kahdelle 25 euroa. Turkissa on myös oma raha, liira, joka on puoli euroa. 25 euroa on 50 turkin liiraa. Monessa paikassa on hinnat euroissa ja se käy maksuvälineenä yhtä hyvin kuin liira.

Aamulla rannalle mennessä juttelimme yhden ravintoloitsijan kanssa. Hän kertoi että Alanyassa on 2000 ravintolaa. Sen kyllä uskoo, kun kaduilla maleksii kaksi viikkoa. Katujen varret ovat vierivieressä ravintoloita ja pikku kauppoja. Sisäänheittäjät ovat ahkeria kertomaan laadusta ja hinnoista. Jos jokainen sisäänheittäjä onnistuu aikeissaan, joudut syömään 20 kertaa vuorokaudessa. Tästä taas seuraa, että kahden viikon vierailulla lisääntyy painosi 60 kiloa.

Kaupunki on pielellä tasanteella Taurusvuoriston ja Välimeren välissä.

Illalla saimme kokea mahtavimman ukonilman mitä olen nähnyt. Salamat leikkelivät pimeää ilmaa ja jyrinä jätti alleen mineraattien mölinän. Seuraavana iltana ukkosen mukana tuli rankkasade, kova tuuli ja rakeita. Noin vartin aikana kaduista tuli jokia. Tuuli pieksi vettä yksinkertaisiin laseihin, joissa huonot tiivisteet. Vesi lirisi lattialle lätäköiksi. Onneksi joka paikassa on kaakelilattiat. Sähköt katkesivat monta kertaa ja kaupunki pimeni. Katkot olivat kuitenkin vain muutamia sekunteja. Pisin katkos oli tosin lähes viisi minuuttia. Yön aikana saivat taas melkein kaikki 28 kanavaa TVssä toimimaan.

Näiden kahden sadeillan jälkeen taivas pysytteli sinisenä koko kaksi viikkoa. Lämpö oli tasaisesti reilut 30 astetta päivällä, lähes 25 yöllä ja yli 25 astetta meren vesi. Vaatteita ei tarvinnut lämmön takia, eikä aaltoon astuessa tarvinnut varpailla lirkutella vettä. Tällainen lämpö on meistä sopivaa ja viihdyimmekin rannalla loikoilemassa 4-5 tuntia päivittäin. Emme ummistaneet silmiämme, vaan luimme kirjoja. Noin kymmenen kirjaa Turkin matkan aikana. Kaikissa hotelleissa on nykyisin pieni ´kirjasto´. Siihen jätetään omat luetut kirjat ja siitä otetaan uusi kirja luettavaksi. Kirjaston sisältö saattaa vaihtua kokonaan viikossa. Meidän hotellissa oli suomalaisia, ruotsalaisia, norjalaisia, saksalaisia ja hollantilaisia kirjoja.

Jo 300-luvulla eKr. merirosvot pitivät Alanyan kallioluolia piilopaikkoinaan.

Pulverikahvia juomme kämpillä. Muut mahantäytöt nautimme eri ravintoloissa. Onhan niitä 2000 mistä valita. Aamiainen ja lounas sotkeutuvat yhdeksi ´brunch´. Sen syömme rannalle mennessä, rannalla ollessa tai rannalta tullessa. Ranta on jaettu 20een osaan ja jokaisella on pieni ravintola. Niissä voi syödä ja juoda jos ei jaksa mennä kadun yli toisiin ravintoloihin.

Rannalla näki monenlaista kehoa ja kehon peittoa. Miehillä on samanlaiset asut, paitsi ruotsalaisilla jotka uivat päällyshousuissa (se on suuri hygieeninen ongelma ruotsin uimaloissa). Naisilla on vaihtelevammat aurinkoasut. Pukeutumisvahinkojakin sattuu. Eräskin oli laittanut stringat väärinpäin.

Eräänä päivänä makasin rantahiekassa romanttista kirjaa lukien. Siinä naisilla oli kökkötissit tekstin mukaan. Laitoin kirjan hiekalle ja katselin ympärilleni etsien niitä kökköjä. Mutta todellisuus oli tarua ihmeellisempi. Ympäristö oli kuin villistä lännestä. Naisten tissit roikkuivat lonkilla kuin lännenmiesten revolverikotelot. Sitä vastoin monella mahakkaalla miehellä oli tekstin kertomat kökkö sellaiset.

Meri oli tyyni koko ajan ja maininki särkyi vasta ihan rantaviivalla. Laskin että rannalla oli yli 2000 aurinkotuolia, 1000 aurinkovarjoa, noin 500 hiekalla loikoilijaa ja reilut 200 uimassa.

Monet istuvat rantavedessä ja antavat veden viskellä itseään. Touhu on hauskaa. Mutta housut tulevat täyteen karkeaa hiekkaa, jota vielä karisee suihkunkin jälkeen.

Illallisen istuimme eri ravintoloissa joka ilta. Tavallisesti olimme takaisin kämpillä ennen yhtätoista. Yhden kerran istuimme norjalaisen pariskunnan kanssa illallisella ja silloin vierähti pikkutunneille. Tämä taas vaikutti olemiseen kuin olisi siirtynyt kolme aikavyöhykettä itään päin. Siispä ennen kuin heräsimme, oli Turkin kohta maapallolla jo pyörähtänyt aurinkoa kohti.

Nousimme taxiin, joka kiidätti meidät läntisen kaupungin läpi kiemuraiselle vuoristotielle ja sitä pitkin ylös huipulle. Tämä korkea niemi keskellä Alanyan rantaa on vanha puolustuslinnake. Siellä korkeuksissa kiemurtelee 6500 metriä pitkä linnoitusmuuri. Siinä on 140 vahtitornia. Arkeologit sanovat, että pohjimmaiset muurit ovat 2000 vuotta.

Takaisin laskeuduimme linjurissa ja jäimme kyydistä itäiseen kaupunkiin. Siellä on satama josta turisteja kuljettavat veneet lähtevät. Siellä oleva ranta on huonompi, joskin hienohiekkaisempi ja matalampi. Isoin markkina alue on tässä osassa kaupunkia. Siellä myyvät lähiseudun asukkaat tuotteitaan. Vihanneksia, hedelmiä ja mausteita. Alueelta löytyy myös suuria vaateliikkeitä, joissa myydään merkkivaatteita muutamalla eurolla. Elintarvikkeita ei kuljeteta pitkiä matkoja kuten Euroopassa. Kaikki tuotteet tulevat lähiympäristöstä.

Emme lyöneet laimin turkkilaista iltaakaan. Se sattui olemaan sopivasti meidän hotellin uima altaalla. Siinä kului ilta yli puolen yön (Tarkoitan sitä vanhan ajan puolta yötä, eli kun kello alkaa nollasta. Nykyinen puoliyö on siinä kolmen hujakoilla). Niin siitä illanvietosta. Alkuun pääsimme syömällä 25 eri ruokalajia. Sen jälkeen oli monenlaista esiintymistä, joka huipentui napatanssiin. Eniten kuitenkin kansaa nauratti, kun me tavalliset ihmiset esiinnyimme.

Mäen päällä puolustuslinnakkeen sisällä oli tienkin ollut moskeija, jota Sofia tässä tutkii.

Onnea, Onnea. 25/9 on alkanut ja Sofia on istunut sängyn reunalla jo vaikka kuinka kauan ihmettelemässä, että milloin minä herään häntä onnittelemaan. Sitten hän lähti kultakauppaan etsimään itselleen lahjaa. Minä menin sinne myöhemmin, mutta silti liian aikaisin ja jouduin maksamaan helyt. Sain kuitenkin kupin turkkilaista teetä lohdutukseksi. Sofia astui ulos aurinkoon kimaltelevana.

Turkissa on paljon turisteja, jonkin verran turkkilaisia mutta ei yhtään ´neekeriä´. Ainakin näin on kun kävelee Alanyan katuja. Turistit ovat Lapin ja Saksan väliltä. Turistialueen turkkilaiset puhuvat englantia sekä monet suomea, ruotsia ja saksaa. Monet ovat oppineet kieliä pohjoisessa töissä ollessaan.

Turkissa on koulupakko ja koululaisilla on samanlaiset koulupuvut. Tytöillä sininen hame ja pusero. Pojilla on harmaat housut ja paita. Muutenkin turkkilaiset ovat siististi pukeutuvia. Farmarijalkaisia ei näy montakaan. Turkkilaiset ovat karvaisia ja tupakoivat paljon ja muutenkin he ovat vielä jäljellä EUta, jonne he pyrkivät.

Turkki on muslimimaa. Moskeijoja on joka paikassa ja niiden minareeteista (torni) kuuluu kutsu.

Ensimmäisenä yönä oli ankea herätys. Ulkoa alkoi kuulua kauheaa mölinää neljän aikaan. Ensiksi luulin sitä ilmahälytykseksi ja olin jo syöksymässä sängyn alle suojaan. Jos ei olisi saatu etukäteisvaroitusta maan omituisista tavoista, niin hätä siinä olisi tullut. Mölypesiksi osoittautuivat pitkät pyöreät piiput, jotka kasvoivat tiheään ympäri koko maata.

Tässä näkymä meidän parvekkeelta. Minareetit näkyvät Taurusvuoristo taustanaan. Moskeija on matalampi minareettien välissä. Täältä kuului Allahin kutsu viidesti vuorokaudessa.

Kävimme moskeijassa ja saimme tietää heidän rituaalin.

– Muessin (pappi) kutsuu 5 kertaa päivässä.

– Moskeija on pyöreän neliskulmainen jossa yksi tai kaksi minareettia.

– Ulkopuolella on pesupaikka, jossa peseydytään ennen sisälle menoa.

Pesu tapahtuu määrätyssä järjestyksessä ja jokainen pesu 3 kertaa.

Ensin kädet, sitten käsivarret, suu (vettä suuhun ja sylkäistään pois), nenä (kämmenellä oleva vesi työnnetään sieraimiin), korvat (pikkurilli korvaan ja etusormi kiertää korvan takaa), niska (kolme ulointa sormea pyyhkäisee niskaa kerralla kummaltakin puolelta).

– Ennen sisään menoa laitetaan kengät lokeroon (kuin päiväkodissa). Naisilla huivi päässä.

Sisällä on parvi, jonne naiset menevät. Miehet asettuvat lattialle riviin. Moskeijat on rakennettu siten että kaikki kumartavat Mekkaa kohti. (Myös haudat hautausmaalla ovat siten että päät ovat Mekkaa kohti).

Kerran kävin kurkistamassa ovelta suuressa moskeijassa ja sisällä oli puolitusinaa ukkoja. Toisessa paikassa kurkistin ja siellä oli vain kolme sanan kuulijaa.

Yhden päivän kulutimme ajelemalla maaseudulla vuoristossa. Vaikka Välimeren rannalla oli lämmintä, satoi samaan aikaan lunta vuoristossa, maan koillisosassa. Kävimme 800 metriä korkealla ja ilma oli jo paljon kylmempää kuin alhaalla. Tie kiemurteli rotkojen reunoilla. Koko matkan aikana ei ollut yhtään tasaista paikkaa. Jotkut talot roikkuivat tien varressa kokonaan ilmassa rotkon päällä. Maaperä on kivistä ja kovamultaista, silti kasvillisuus on rehevää. Viinirypäleitä ja banaaneja kasvaa villinä. Samoin oliivipuita ja granaattiomenoita. Joillakin oli kanoja, vuohia ja aaseja.

Tällä kanalla oli kaksi poikasta, musta ja valkea. Valkoinen on mamman alla suojassa.

Kävimme sisällä vanhassa talossa, joka oli auki vain turisteja varten. Siitä näki kuinka turkkilaiset ovat asuneet ennen vanhaan. Nykyisin omakotitalot ovat kaksi tai kolme kerroksisia. Ne on rakennettu tiilestä taikka valettu ja ovat kellertäviä neliöitä. Kaikki sivut yhtä pitkät. Vakio on 4 makuuhuonetta, olohuone ja keittiö sekä useampi parveke.

Viimeinen päivä rannalla ja nyt niitä näkyi siellä useampikin pari, joten unhoita se viimeviikkoinen kirjoitus kököistä ja revolverikoteloista.

Vanhoja Jawa moottoripyöriä näkyi liikenteessä aika monta. Kaikki lähtivät ensi potkaisulla käyntiin. Tällainen oli minullakin ennen armeijaan menoa, vaikka se ei ollutkaan yhtä kiltti kulkemaan.

Kaksi viikkoa kärvennettyämme laskeuduimme Västeråsin kentälle. Ensimmäinen työ oli etsiä lämpimiä vaatteita laukunpohjalta. Lämpömittari autossa näytti 5 astetta, mutta varjopaikoissa oli maa valkea, yöpakkasen jäljeltä.

Terveisiä Turkista / Topi