Junalla Jumalan selän taakse

Junamatkaa olin jo haaveillut pari vuotta. Tarkoitukseni oli, että jätän auton lomareissulla johonkin, ja ajelen junalla muutamia tunteja kirjaa lukien. Nyt tämä haave toteutui aivan itsestään, kun Pauli ilmoitti Rovaniemeltä, että hän aikoo mennä heidän Lainion majalle muutamaksi päiväksi. Hän lupasi noutaa minut Haaparannalta, jos lähden matkaan. Minä näin heti kaksi kärpästä, sillä siellä pääsisin kokeilemaan puoli ruosteista pilkkitaitoani. Surfailin SJn sivulle ja huomasin, että pääsen heidän kyydissä aina Pelloon saakka. Ensin junalla Västerås - Luleå ja sitten linjurissa. Asia selvä. Ensin kuitenkin minulla on hammaslääkäri- ja Paulilla sairaala reissu.

2009-04-21 tiistai-iltana nousin junaan Västeråsin asemalla. Klo 17,27 vaunu nytkähti liikkeelle. Matka kohti Lappia oli alkanut. Aloin uteliaana kuikkia ikkunasta maisemia, mutta huomasin sen olevan liian aikainen harrastus, sillä näin vielä Sofian selän, kun hän meni autolle. Ensimmäinen juna kiidätti minua Salan kautta Upsalaan. Tämä oli oikein vanhanaikaista junailua, sillä juna pysähtyi viidellä pysäkillä ja kerran vielä odottamaan vastaan tulevaa. Upsalassa siirryin makuuvaunuun, jossa minä olin varannut yhden hengen hytin kaikilla mukavuuksilla. Maisemien katselu kiinnosti vain viisi minuuttia. Kaivoin kirjan laukusta ja huomasin sen olevan kiintoisampi kuin ikkunan tutkiminen. Harmittelin että en ottanut karttaa mukaan, josta olisin voinut seurata matkan kulkua. Upsalassa jäi junanvaihtoon vartti tunti aikaa. Junan tultua asemalle, lähdin etsimään vaunuani. Se oli viimeinen pitkässä vaunuletkassa. Kun viimein olin perillä ja nousin vaunun käytävälle, huomasin asemarakennuksen jo liikkuvan taaksepäin. Sitten vaan etsimään numero nelosta, joka oli minulle varattu hytti. Se oli pienempi kuin laiva hytti. WC suihkuineen oli maailman pienin. Esitteen mukaan tämä on ensimmäisen luokan luksus hytti, jota parempaa ei löydy. Illan mittaan yksin istuessa ja kirjaa lukiessa hytti laajeni ja tuntui jo lopulta aika väljältä. Toinen seikka joka tuntui häiritsevältä, oli vaunun heiluminen. Kait se johtui, että minun vaunu roikkui viimeisenä kaukana veturista. Vaunun heilumisesta johtuen yö oli moniuninen. Kerrankin kun katsoin pitkältä tuntuvan unen jälkeen, huomasin että aikaa edellisestä kellon tarkistamisesta oli kulunut vain neljä minuuttia.

Bodenissa nousin suihkuun. Juna seisoi puoli tuntia asemalla, sillä etupää jatkoi matkaa Narvikiin ja viimeinen vaunu odotti Luleån junaa, johon se liitettiin. Talvinen keli. Lunta aika paljon maastossa, mutta ratapiha on sula ja aurinkoinen. Puoli seitsemän nytkähti makuuvaununi liikkeelle ja viittä vaille seitsemän saavuttiin Luleån asemalle. Reilut 200 metriä oli kävelyä linja-auto asemalle. Siellä nautin aamiaiseksi teen ja voipullan. Aamiainen ja aamulehti, jotka kuuluivat biljettiin, en nähnyt missään. Linjuri asema on suuri ja helpon näköinen. Autojen paikat ovat keskikäytävän molemmin puolin helposti luettavissa. Saikat juotuani, siirryin odotushuoneeseen. Se on väljän tuntuinen. Luen kirjaa ja vilkuilen ympärilleni. Noin kymmenen odottavaista istuu ja ihmettelee. Sen tunnin aikana, jonka istuin lukemassa, ennen kuin auto lähtee Haaparantaan, vaihtuivat ihmiset hitaasti. Just nyt: Kaksi neekeriä, yksi intiaani, yksi räkänokka poika äitinsä kanssa, kaksi lehteä lukevaa äijää, loput eivät tee mitään. Kuitenkin toistensa ajattelu on paremmalla tasolla, kuin etelässä. Eräskin nainen laittoi oman kolikkonsa vessan oveen, kun hänelle tuntematon turisti oli ilman kolikoita.

Linjurissa istuessani ihmettelin aluksi, miksi matkaan menee niin kauan aikaa. Matkan kuluessa huomasin, että reitti kulki monen kylän kautta. Råneå, Töre, Kalix, Sangis. Loppumatkasta joka istuimella on istuja, vaikka niitä onkin kahdessa kerroksessa. Aurinko paistaa siniseltä taivaalta. Metsän reunassa aukeaa lämpimän näköisiä pälviä. Maassa on vielä kymmenen senttiä hankiaiseksi kovettunutta lunta.

Haaparannassa teen nopean bussin vaihdon ja matka jatkuu kohti pohjoista. Övertårneossa kuski käski vaihtaa toiseen bussiin. Hän on kuulemma vain väliaikainen ajuri ja vie auton verstaalle. Nyt taas auto täyttyi. Edellinen olikin puolityhjä. Aurinko lämmittää jo niin, että ihmiset alkavat työntää hattujaan taskuihin. Kalix joella istui monta pilkkijää. Myös Torniojoella istuu pari äijää. Pikkupurojen suistot ovat jo sulia. Mitä pohjoisemmaksi tulemme, sitä tiheämpään pysähtyy bussi. Pelloon linjuri saapui pari minuuttia myöhässä. Olin menemässä ulos Pellon hallin kohdalla, kun kuski kaasutti uudelleen ja lupasi viedä perille. Hän tunsi mummot, jotka olivat pois jäämässä. Näin minäkin sain sata metriä ylimääräistä kyytiä, jotka jouduin kävelemään takaisin. Pellon hallin luona Pauli juoksenteli ihmeissään, kun bussi ajoi ohitse.

Terve! Pauli oli jo syönyt Suomen puolella olevassa lounaspaikassa. Nyt oli minun vuoro syödä samassa paikassa. Pello on aika pieni paikka, jonka Torniojoki halkaisee maitten rajalla. Syöntipaikalla katselimme Pentikin näyttelyä ja vilkaisimme ikkunasta Eero Mäntyrannan museota. Sitten käänsimme ajoneuvon keulan osoittamaan kohti pohjoista, tai lähemmin luodetta. Pari tuntia Lapin teitä ajeltua, saavuimme Lainiojoelle. Arkot ovat rakentaneet mökin, Hukanmaa fiskecamp, sivutien päähän. Viides vuosi heillä on siinä asua kalareissuillaan. Heidän tontilla on nyt neljä rakennusta. Mökin lisäksi löytyy tietenkin sauna. Saunan takana ulkohuussi ja saunan edessä grillilaavu. Heti majaan saavuttuamme aloimme lämmittää päärakennusta, saunaa, muuripataa ja grilliä.

Paikka on hommattu kalastusta varten ja sen sain minäkin huomata. Seuraavana aamuna, mikä oli torstai, lastasimme moottorikelkan ja peräreen auton peräkärryyn. Kun myös pilkit ja kairat olivat autossa, ajelimme Lainiojoen toiselle puolelle. Siellä lastasimme kelkan ja reen alas sekä kaasuttelimme pikkujärvelle, jonka nimi on Pitkäahvenjärvi. Järvellä nautimme aurinkoisesta ulkoilmasta. Porasimme noin 70 senttiseen jäähän reikiä, joissa uitimme toukkia koukun nokassa. Paulin koukkuun tarttui ahven ja harri. Minun pilkki säilyi kalattomana koko päivän. Aurinkoisen ulkoilman raukaisemina palasimme kämpälle. Koska kalat eivät olisi riittäneet ravinnoksemme, saimme tyytyä puikulapottuihin ja karjalan paistiin. Maittava ruoka se olikin. Pauli nukahti jo kahdeksalta väsyneenä petille. Minä luin taas muutaman sivun kirjastani, ennen kuin pimeä hätisteli minutkin yöunille.

Aamulla oli valoista jo neljältä. Nousin kirjan äären kuudelta. Aamiaisen nautimme kaikessa rauhassa ennen kuin suunnistimme kohti uusia kalavesiä. Matkalla herätimme kalakortin myyjän. Tällä reissulla automatka oli 23 kilometriä ja moottorikelkalla yli järven, sillä ainahan kalat ovat toisella rannalla. Järven nimi on Naakajärvi. Puolilta päivin käristimme makkaraa grillikatoksessa rannalla Kajaanin poikien kanssa. He olivat seitsemän hengen porukalla lomapilkillä. Saalista oli kertynyt reppuun kolme ahventa. Kello kahden ja kolmen välillä eräs paikkakuntalainen (Ingvar) huuteli meitä seurakseen. Hän veteli ahvenia yhtenään ja kehotti meitä onkimaan hänen poraamista avannoista. Siinä se meidänkin kalaonni tuli, kun saimme Lapinukon opastusta. Hän näytti myös pilkin, jolla onki. Me vaihdoimme pilkit ja aloimme lappaa ahvenia jäälle. Minäkin nostin seitsemän ahventa. Suurin oli seitsemän tulitikkulaatikon mittaa. Myöhemmin mittasin laatikon pituudeksi 58 milliä. Siis kala oli 40 senttiä pitkä. Siitä taas kertyy painoa 800 grammaa (luulisin). Pienimmät kalat olivat 250 grammaa. Ingvar veti yhdestä reiästä 16 ahventa. Hänellä oli jo repussa kaksi taimenta ja viisi harria. Olimme siis etevän kalastajan opissa, joka antoi seuraavana päivänä tulosta.

Kolmelta lähdimme paluumatkalle. Ostimme kortit huomista varten, että niiden myyjä saa nukkua rauhassa ja me pääsemme entistä aikaisemmin liikkeelle. Kämpillä Pauli siivosi kalat ja minä keitin hernekeittoa (lämmitin Helenan keittämää). Illalla paistoimme eiliset kalat nuotiolla. Minä taas lämmitin veden muuripadassa. Klo 21.30 ei näe enää lukea ja kirjoitus riittää tälle päivälle. Hyvää yötä.

Lauantaiaamuna herättelin Paulia kuudelta kalaan. Ennen kuin olimme syöneet aamiaisen, hakeneet peräkärryn kuormineen ja ajaneet rannalle sekä moottorikelkalla kalapaikalle, oli kello jo yli kahdeksan. Ennen yhdeksää olin pilkkinyt ylös kuusi suurta ahventa ja yhden taimenen. Nytkytimme rannetta turhaan kolmatta tuntia. Kävimme laavulla savustamassa makkarat ja tyhjentämässä kaljapurkit. Sitten nopeasti reiän ääreen. Ongimme tunnin verran ja taas kalapussin paino kasvoi. Nyt sain 12 ahventa ja kaksi taimenta. Pauli noukki pari harria ja ahvenia sekä yhden tammukan. Alle vartti kiloiset jätimme korpeille. Sinne jäivät myös matikat. Kalapussi painoi 15 kiloa.

Kämpille päästyämme, revin kidukset ja suolet pois sekä suolasin kalat, jonka jälkeen tein lumeen kylmiön. Sunnuntai-iltana Pauli savusti jäljelle jääneet, kun minä olin ensin valinnut parhaat Västeråsiin vietäväksi. Lauantai-iltana söimme perjantain kaloja savustettuna. Siinä se aika kului, kun informoimme toisiamme tiedoillamme. Saunassa istuimme ja hikoilimme ihohuokoset auki.

Sunnuntai oli siivouspäivä. Lumi oli jo niin sohjoa, että ei varmaankaan olisi enää päässyt järvelle moottorikelkalla. Jo eilen takaisin tullessa yläjää petti monessa paikassa. Yläjää oli 3cm, sen alla vettä 15cm ja alajää 70cm. Myös mökin pihalla lumen päälle tehdyt polut pettivät ja jalka upposi pohjaan 40cm paksun lumikerroksen läpi. Kun tulimme keskiviikkona, niin lunta oli vielä 70cm. Korpit, varikset ja kuukkelit siivosivat kalan perkaukset ja ruokien jätteet.

Maanantaiaamuna hanki oli niin kovaa, että kävellä kesti. Ravistelimme matot ja lastasimme auton. Klo 08.05 alkoi matkan teko kohti etelää. Lumen paksuus tontilla noin 38cm. Puolen tunnin ajon jälkeen lunta oli noin 15cm ja samanlaisena jatkui lähelle Pelloa. Pellossa oli jo suuria sulia. Kirjoitan tähän matkan varrella näkemiäni, että osaan takaisin. Myös kevään tuloa seuraan. Hukanmaalta 14km ajettuamme ohitimme Kangos kylän samalla kun ylitimme Lainiojoen länteen. 9km myöhemmin luki viitassa Junosuando. Sillä kohden ylitimme Torniojoen länteen. Tienviitassa luki: 56 Pajala vasemmalle ja 54 Vittinki oikealle. Me käännyimme Pajalaa kohti. Suolammen reunassa keikisteli kurki. Seuraava risteys näytti 117 Gällivaara oikealle ja 29 Pajala suoraan. Me jatkettiin suoraan. Ohitimme Pajala Ylläs lentokentän. Uudet viitat osoittivat 180 Karesuando vasemmalle ja 17 Pajala suoraan. Avosuolla käyskenteli joutsen. Pajalassa luki 24 Finland vasemmalle ja 30 Pello suoraan. Maanviljelijä kylvää kalkkia hangelle isolla traktorilla. Tie kulki Torniojoen rantaa seuraillen aina Haaparantaan asti. Maasto on tasaista ja metsät naavaisten havupuiden peittämät. Pellon hallin kohdalla Pauli hiljensi vauhtia ja minä hyppäsin ulos autosta laukkuineni.

Tunnin istuin kaupan odotushuoneessa lukemassa paikkakunnan sanomalehteä. Lehden toimittajan ei tarvinnut poistaa mitään tilan puutteen takia. Kaikki pikkuasiatkin kerrottiin tarkkaan. Urheilusivulla oli tuloksia juoksuharjoituksista, joissa muutama osanottaja. Sitten matka jatkui linjurissa kohti kesää. Klo 10.55 Pellosta. 20min myöhemmin Svanstein, jossa ensimmäinen pihansa haravoija, vaikka lunta yhtä paljon kuin pälviä. Meitä on neljä matkustajaa etupään osastossa ja leipälaatikoita takapään kuormaosassa. Seuraava kylä on Juoksengi. Kuski heitti kauppaan kaksi laatikkoa leipää. Tässä paikassa ylitämme Napapiirin ja yksi mummo kiipeää kyytiin. 58km ja 50min Pellosta saavumme Övertårneåon. Entiset matkustajat ulos ja neljä koulutyttöä sisään. Pelloilla poroja syömässä. Kaksi sorsaa on löytänyt sulan puronsuun. Torniojoki joissakin paikoin sula länsirannalla. Övertårneåsta bussi lähti klo 12.00 ja saapui Haaparantaan klo 13.00. Linja-auto asemalla löytyi hyvät tilat odotella jatkoa matkaan, joka minun tapauksessani tapahtuu klo 13.35 Luleåon. Asemalla on ravintolakin, mutta en pääse heidän antimiaan nauttimaan, sillä laukustani löytyy vielä entisiä tähteitä. Kaksikerroksinen bussi lähti ajallaan. Tämä auto on kasattu pienistä kopeista. Alakerrassa on ensin kuskin osasto, jossa muutama istumapaikka. Seuraava osasto, jossa kymmenen tuolia. Edelleen osasto, jossa on vessa ja ulko-ovi sekä tikkaat yläkertaan. Vessan takana on sivuilta avattava suuri tavaratila. Yläkerta on yhtenäinen ja sieltä on raput myös kuljettajan takana olevaan tilaan.

Metsässä on vielä lumikerros pälvineen, mutta soilla ja ojissa seisoo sula vesi. Kalixin lähellä käyskenteli jo suurempia muuttolintujen joukkoja. Joutsenia ja Kanadan hanhia. Ihmisiä tulee ja menee. Suurin osa istumapaikoista lämpimänä jonkinmoisen persauksen alla. Lähestytään Luleåta, jonne saavumme klo 16.00. Lunta enää vähän peltojen reunoissa sekä nuorissa metsissä. Joet ovat sulia. Pieni vesipilvi tuli vastaan. Tänne asti on suurin osa matkustajista ollut suomenkielisiä. Haaparannan yläpuolella kaikki puhuivat suomea.

Klo 16.35 juna nytkähti liikkeelle Luleåsta Bodeniin. Bodenissa meidät liitettiin Narvikista tulevaan junaan. Minun makuuvaunun päätepysäkki on Göteborg. Toistaiseksi olen yksin hytissä. Ulkona on takatalvi. Lunta taas 10cm ja kynnöspellolla vain vältin kaataman harjut paistavat tummina. Taivas on pilvessä ja ilma harmaa. Klo 17.25 Bodenista. Räntää sataa, kun pysähdymme Älvsbyssä klo 17.55. Klo 18.50 pysäys Jörn nimisessä paikassa. Lunta on ainakin 15cm. 16 henkeä näin asemalla ja kaikki olivat, vanhan kielen mukaan, neekereitä. Vasemmalla oleva järvi näyttää ruskealta. Luultavasti raskas pilkkimies on porannut reiän keskelle järveä, ja siitä on vesi pulpunnut jäälle painaen sen alas. Näin on lumi kastunut ja painanut jäätä vielä syvemmälle. Kalat hakeutuvat keväällä matalikoille, jossa jää litistää ne alleen. Näin mäti ja maito tirskahtavat ja sotkeutuu keskenään synnyttäen uusia kaloja. Muutenkin Lapissa elää toisenlaiset uskomukset ja lait. Klo 19.15 Bastuträsk. Yksi Göteborgiin menevä kirjapainoalan mies tuli hyttiin. Seuraava Vindeln ja Umeå. Taas ollaan kesää kohti menossa. Lunta vain pieniä läikkiä siellä täällä. Juna kävi mutkan Umeåssa. Klo 21.00 se lähti takaisin Vännäsiin, josta on vain pistorata Umeåon. Tällä kertaa pysähdyttiin Vännäsissä, jossa myös kolmas peti hytissä täyttyi. Tämä tietokonealan kaveri oli menossa Göteborgiin töihin koulun loputtua.

Aamulla junapalvelija kävi sanomassa, että saavumme Västeråsiin kahdenkymmenenviiden minuutin kuluttua. Nukuin yöni aika hyvin, sillä vaunu oli paljon uudempi, kuin mennessä ja sivulle heilunta melkein olematonta.

Yhdessä vuorokaudessa junalla ja autolla näkee kolme vuodenaikaa Lainiolta Västeråsiin. Lentokoneella ehtii samassa ajassa melkein Maapallon ympäri, ja näkee neljä vuoden aikaa. Lentokone lentää 10km maapallon yläpuolella ja sen matka lisääntyy reilut 60km. 60km on jo sen verran pitkä matka, että kävelijän täytyy ottaa juoksuaskeleita, että ehtii vuorokaudessa.

Mieleen jäävä junamatka ja muistoissa suurenevat kalat / Topi