2008
Cape Verde
Jo edellisenä iltana puhelin
pärähti ja tiedotettiin että lento on viisi tuntia myöhässä. Hyvä kun sai
tietää eikä tarvitse odottaa kentällä.
Lähtöaamuna satoi lunta ja maanteillä oli kaaos. Autoja ojissa ja ihmisiä
sairaaloihin. Mekin lähdettiin ajelemaan pari tuntia etuajassa mutta liikenne
sujui hyvin sillä melkein kaikki ajelivat rauhallisesti.
Auto parkkiin ja kuljetus terminaali viitoseen. Siellä tuli Jonna meitä vastaan
ja johdatteli perheensä seuraksi. Matkan tarkoitus oli viettää Tiinan (Kristina
Fors) 40 vuotis päivää (18/1). Meitä oli Tiina, miehensä Peter, lapset Jonna ja
Heidi sekä Toivo ja Sofia. Siis kolme sukupolvea.
Laukut vaan nauhalle ja itse turvatarkastuksen läpi. Aikaa oli vielä reilusti
joten ehdimme napostelemaan eväitä ja juomaan pullakahvit.
Heidi ohjasi porukan odotussaliin, Katu 58 joka on Arlandan uudessa osassa.
Kone oli siivottu kl.21.20 ja siitä vain täyttämään. Me varasimme paikkamme jo
ennen joulua netistä. Hyvä idea. Ei tarvitse touhuilla jonoissa kun paikka
odottaa toivotulla paikalla.
Teknistä tietoa: Boeing 767–300. 350 paikkaa. Lentoaika 7h. Matka linnuntietä
6000km. Nousunopeus 290km/h. Laskunopeus 260km/h. Lentokone painaa tyhjänä
41 000kg. Yksi rengas maksaa 10 000euro ja kestää 250 laskua.
Puolen yön aikaan tarjoiltiin ruoka ja sen jälkeen elokuvaa katsellessa alkoi
päitä kallistua. Minä luin kirjaa koko yön. Ruotsin kello näytti jo huomista
päivää mutta Cape Verden kello eilistä sillä siellä on kello kaksi tuntia
vähempi (Kolme tuntia vähempi kuin Suomessa). Matkustajien kusirakot alkoivat
pullistua juomien ansiosta ja joka ´lavatory´ssa paistaa valo ´occupied´ ja
jonottajat tasapainottelevat jalat ristissä. Kuvaruudut katonrajassa välkkyvät
uutta filmiä. Tällä kertaa aikaisille tarkoitettua. Pienemmätkin turistit ovat
vironneet valvomaan täysine mahoineen vaikka heillä olikin uni silmässä ennen
sapuskaa. Jokaisella paikalla on viltti ja tyyny mukavuuden lisäämiseksi.
Ylitämme Portugalin. Jonot on loppu ja ristikintut nukkuvat joten käytän
tilaisuutta hyväkseni ja varaan tilaa tuleville juomille. Filmin seuraaminen ei
kiinnosta ja luen taas kirjaa. Ylitämme Kanarian saaret. Atlantin aika on 00.
Matkaa jäljellä 1700km. 2h. Jonna nukahti.
Kone laskeutui vartin yli kaksi ja siitä alkoi taas joutava ajankulutus. Ensin
kauan passijonossa. Sitten vielä kauemmin laukkujonossa joita tuotiin muutama
kerrallaan. Kun istuimme linjurin tapaisessa, nousi kone jo paluumatkalle.
Afrikkalaiset eivät ole vielä tottuneet käsittelemään suuria turisti joukkoja.
Egyptissä kaksi vuotta sitten se oli vielä huonommin järkeilty.
Asuimme oikeanpuoleisessa osassa (110). Talojen välissä kulki laatoitetut
polut ja joka pihalla kasvoi palmu. Muuten puhdasta hiekkaa.
Viiden
maissa aamulla aukaisimme oven bungalow 110. Huone oli pieni. Parisänky
keskellä, jääkaappi, muutama hylly, pöytä ja penkki. Vaatehuoneessa riittävästi
hyllyjä. Pesuhuone riittävä. Alueella on monta erikokoista uima-allasta ja
ranta on aivan edessä.
Myöhäisen aamiaisen jälkeen kuuntelimme tervetuliaismainoksia. Ensi lenkki meni
rannan kautta keskustaan. Sieltä keskikatua huoltoasemalle missä oli
rahanottokone. Uusilla rahoilla ostimme vettä ja keksejä. Siitä se loma alkaa.
Ilma on tuulinen, sumun ja hiekan sekainen. Lämpö 23 astetta. Iltapäiväkahvia
läksimme etsimään kaupungin lähi reunalta. Jonna ja Heidi seurasivat mukana,
sillä heillä on hyvä jätskivainu. Hotellin ja kaupungin välissä on pari sataa
metriä autiomaata. Sillä matkalla tuuli tuiskuttaa hiekkaa silmille. Kaupungin
laidalla hiekkakentän takana silmämme tavoittivat punaisen röhjön. Siitä alkaa
palmujen vierustama pääkatu. Talot kummallakin puolen katua ovat kuin
lännenfilmistä. Lautaröttelöjä tai savikasoja. Punertavan röhjön ulkopuolella
seisoi neljä pöytää ja muutamia erimallisia tuoleja. Menimme avonaisesta
seinästä sisälle ja heti Heidi äkkäsi jäätelölaatikon. Valitsimme mieluisemme
neljästä mahdollisesta. Kun silmät tottuvat hämärään, erotimme korkeita pieniä
pöytiä joilla varmaankin lepuutettiin kättä illan olutjuomingeissa. Tilasin
vielä kaksi kahvia, Sofialle ja itselleni. Nautimme jätskit ja kahvit kadulla
pienen pöydän ympärillä istuen. Kahvia sai juoda varoen, ettei se lopu ensi
ryystäisyllä, koska kuppi on fingerporin kokoa. Kahvi oli hyvää muissakin
baareissa. Isoissakin kupeissa se oli espresso tyylinen.
Edessä Heidi ja takana Jonna vasta muutaman tunnin päivetys naamalla.
Sekä Jonna että Heidi saivat joululahjaksi Walkie talk, siis kumpikin kaksi. Ne
kaikki laitettiin samalle aaltopituudelle ja olivat ahkerassa käytössä. Suosittelen
näitä lapsille ja vanhemmillekin sillä silloin löytää helposti toisensa. Me
jaoimme nämä kännykät siten että Ukki ja mummo saivat yhden, pappa ja mamma
yhden, Jonna yhden ja Heidi yhden.
Illallisen tilasimme jo kotoa käsin, ettei tarvitse lasten kanssa joka ilta
juosta sapuskan perässä. Sekä aamiainen että illallinen ovat monopuoliset
ja riittoisat seisovasta pöydästä. Tällainen koettelee luonnetta että raskii
jättää jotain maistelematta tai joutuu maksamaan ylipainosta kotimatkalla tai
viimeistään kotiin palattua omantunnon tuskilla kun vaa’alla seisoo.
Uusi päivä ja uudet kujeet. Herätys 8. Ruoka 9. Kaupungille 10. Koko porukalla
kaupungin läpi. Forsit kääntyivät uimaan. Ukki mummon kanssa rantaa pitkin itänurkkaan. Simpukankuoria
oli kasoittain matkan varrella joten Sofia ei tiennyt miten jalkansa kääntää.
Tällaisia humisevia kuoria löytyi kasoittain pieneltä alueelta saaren
kaakkois kulmasta. Pienempiä kuoria ajautui rantaan muuallakin. Sofia etsii
sitä parasta.
Käännymme lopulta aavikon yli uudisrakennus alueelle. Neekerien asutusalue
kylän pohjoisosassa on niin kuin luulinkin. Savimuuri kadun puolella ja siinä
ovi joko suoraan huoneeseen taikka pihalle. Täällä kylläkin elävät hyvin
turistien levittämillä rahoilla. Turisti kun on rikas ollessaan ulkomailla
taikka muuten vaan lomalla. Kukaan ei narise vaikka hinnat ovat turistihinnat.
Jäätelötikku 4euro, limsa 2,5e, kalja 4e ja ruoka 20e.
Kaupungilla ei vielä löydy suuria turisti myymälöitä. Sitäkin enemmän
paikkakuntalaisten ylläpitämiä pikku kauppoja. Katujen varsilla on
”yksityisyrittäjiä”. Joillakin on muutama karkki myytävänä. Toisella
kourallinen kelloja. Kolmannella puuveistoksia. Puuveistokset ovat saaren
erikoisuus ja niitä nakerrellaan ja myydään kaikkialla. Osa kiiltävimmistä
tulee tosin halvemmista maista kuten Brasiliasta ja Senegalista. Jos haluat
aitoa Salilaista niin osta suoraan tekijältä.
Pari iltapäivää
aurinkosängyssä poltti punaisia merkkejä nahkaan. Täytyy huolella oikoa poimuja
ettei näyttäisi seepralta. Iltapäivällä vielä tunnin lenkki hiekkarannalla
aaltojen hipoessa varpaita. Rannalla aallot tulevat korkeina vaikka kauempana
onkin melko tasainen meren pinta. Tuuli on kuitenkin koko ajan aika navakka.
Tästä johtuu että purjelautailijat ja muut vedellä liitäjät viihtyvät täällä.
Eteläranta, jossa asuimme, on jakautunut niin että kaupunki, jossa noin 300
asukasta, sijaitsee keskellä. Itään päin on rakenteilla noin 50 uutta
rakennusta. Näyttävät pieniltä hotelleilta, suurilta omakotitaloilta tai
muutaman huoneiston asumuksilta. Kaikki kaksi kerroksisia.
Länteen päin sijaitsee suuret hotellit ja lisää rakennetaan. Nämäkin ovat
korkeintaan kaksi kerroksisia. Ma asuimme ensimmäisessä hotellissa kaupungista
länteen.
Suurimmat veistokset ovat yli kaksi metriä. Suosituimmat olivat noin 30cm.
Jotkut hinasivat yli metrisiä Arlandan nauhalta. Kuvassa Toivo testaa tissin kuntoa.
Koko Sal
saari on aavikkoa missä hiekka pölisee ja hakkaa kinttuja. Puita ei kasva mutta
palmuja kylläkin. Jotkut niistä ovat vanhoja mutta suurin osa istutettuja äskettäin.
Meidän hotellin nimi on Oasis Atlantico. 60 huoneistoa on kaksikerroksisessa
osassa ja 303 huonetta bungaloweissa. Täten alue on suuri ja mökkien väleissä
kiemurtelevat polut ovat suunnistajien mieleen. Pisimmät suorat pätkät ovat
15m. Nämä 303 mökkiä on rakennettu niin että viisi kuusi samassa rykelmässä
toisissaan kiinni yhdeltä, kahdelta tai kolmelta sivulta. Oviaukko ja parveke
aina samaan suuntaan. Kekseliästä. Minulla oli muutama rastilippu matkassa ja
niillä tytöt tekivät ratoja ja suunnistivat.
Hietikkoa riitti. Siinä oli mukava tepastella paljain jaloin. Jos halusi
kastella varpaat niin rannassa aallot kastelivat kymmenisen metriä leveän
kaistaleen
Kolmantena päivänä alkoivat paikat tulla tutuiksi ja tepastelut kävivät
rutiininomaisiksi. Melkein joka päivä kävimme leipomosta leipää, ja
minimarketista vettä. Aamu- ja iltapäivällä makailimme auringossa ja luimme
kirjoja. Jonna ja Heidi uivat tuntitolkulla joko altaassa tai meressä. Hämärän
tultua siirryimme sisälle lukemaan ja tytöt hoitivat Tamacuccia. Kukaan ei
päässyt eksymään kun Walk Talk hoiti yhteyden. Illallinen veikin sitten lopun
päivästä.
Suomalaisen
miehen tunsi pienistä aurinkohousuista. Ruotsalaisilla miehillä lahkeet ulottuu
polviin asti. Ruotsalaiset naiset ovat jo yhtä vapautuneita kuin suomalaiset.
Neljäs päivä Sal saarella ja allakat näyttää maanantaita. Vaikka aika
huolettomasti yritetään elää nyt kun on kahden viikon reissu. Ei ole huolta
huomisesta. Ei ole lunta mitä täytyisi lapioida. Ei tipu lehtiä puista joita
täytyisi haravoida. Ei kasva rikkaruohoja joita täytyisi kitkeä. Ei lopu ruoka
pöydästä jota täytyisi kaupasta kantaa. Ei soi kello. Ei tule postia. Ei soi
puhelin. Ei esitellä töitä. Aamulla saa herätä kun siltä tuntuu. Lämpimässä
auringonpaisteessa makailee kun lystää. Vedessä läträä jos huvittaa. Ilma on 30
asteista ja vesi 25. Tuulenviri huolehtii, ettei hiki tule. Huone siivotaan
päivittäin. Kirjat tulee luetuksi ja muistelmat kirjoitetuksi sekä lenkit
käytyä.
Aamupäivällä oli Heidillä Bamse kerho ja me muut kävelimme simpukka apajalle.
Illemmalla on Jonnalla Super Kids kerho. Kervisen kissan elokuvissa olivat
kummatkin tytöt ja näin illallinen siirtyi puoli yhdeksään. Se ei kylläkään ole
aika eikä mikään iltaruokailuun Pohjoismaiden etelä puolella mutta Pohjolan
asukas on tottunut syömään ennen nukahtamista. Television tuijotus ei vie aikaa
lämpimissä maissa sillä yhdessä olo on tärkeämpää. Jokainen taaplaa tyylillään.
Heidi käytti kaikki tilaisuudet hyväkseen ja esiintyi kun vähänkin
esiintymislavan löysi.
Tässä on Heidin teksti:
Måndag Den 7/1-08. Jag
var på Bamseklubben idag. Jag och Minda var de enda flickfinskarna. Jag har
simmat 12 längder i poolen. På hemvägen köpte vi chipspåsar för vi ska kolla på
katten Gustaf i kväll. Bamse var här
idag så jag kramade Bamse.
Tiistaina kävin Heidin kanssa leipomossa, marketissa ja rantahiekassa
kaivelemassa. Sinne rantahiekkaan hävisivät Heidin sandaalit. Tyttö sanoi
itkussa kurkuin että tämä on kauheinta mitä hänelle on ikinä sattunut. Sitten
yhtyi Jonnakin joukkoomme ja menimme Mummon luo nauttimaan tuoreita leipiä
voilla ja marmelaatilla.
Joka aamu kl.10 toivat kalastajat saaliinsa laiturille. Ennen myynnin alkua
olivat monet kottikärryt täynnä erilaisia kaloja. Siinä ne laiturilla perattiin
eikä yhtään lokkia näkynyt. Muutkin linnut ovat harvinaisia tässä puuttomassa
maassa. Isoin minkä näin oli noin 20kg painava lahnan näköinen. Muutamia 10kg
miekkakaloja. Särjen näköisiä 200g painavia ja punaisia ahvenen näköisiä. Cape
Verden veden ovat maailman parhaat syvänmeren kalastukseen. Halukkaat saivat
vuokrata pelit ja vehkeet.
On jo menossa keskiviikkoilta. Vauhtiin on päästy ja paikat ovat tuttuja.
Persposket valkenevat päivä päivältä. Alahuuli on turpeissa auringosta. Päälaki
jenkkitukan alla käpristelee punaisena. Viikon matkaajat kääntyvät jo kotiin
huomenna. Tuntuu hyvältä että on vielä viikko aikaa pällistellä.
Syntymäpäiväsankari Kristina Fors
makaili mielellään altaan äärellä ja luki kirjaa. Hän ja Toivo olivat
ruskeimmat kotimatkalle lähtiessä. Ennen kuin 40 vuotta tuli prikulleen täyteen
niin olimme jo Arlandassa. Taka-alalla Heidi suunnittelee seuraavaa liikettä.
Hän oli kovin uija ja vietti monet tunnit vedessä. Allasta hän ui edestakaisin
12 kertaa, sitten sukelteli ja vihdoin nousi rannalle syöttämään Tamacuccia.
Merenrantaan oli 200 metriä ja siellä vietimme pari tuntia päivittäin.
Torstaiaamuna jo ennen aamiaista kävelin suunnittelemassa päivän matkaa. Löysin
yhden ison maasturin jossa oli pieni lava ja sielläkin penkit kummallakin
sivulla. Yhteensä siinä oli tilaa kymmenelle. Aamiaisen jälkeen varasimme vähän
juomaa reppuun ja olimme valmiit matkaan. Minä menin edellä ja löysin aamuisen
auton kuskin kanssa vapaana. Hyppäsin kyytiin ja parin sadan metrin päästä
olimme kaikki kyydissä. Peter, Jonna ja Heidi olivat koko matkan lavalla. Mummo
istui koko matkan sisällä. Ukki ja Tiina vuoronperään lavalla ja sisällä.
Ensimmäinen pysähdys Murdeirassa. Siitä näki lahden yli Leijonavuorelle. Pedra
de Lume oli seuraava käyntipaikka. Tämä vanha suolanteko kaupunki on
pienentynyt ja alkuperäisestä 6000n asukaan määrästä on jäljellä vain muutama.
Hekin tekevät suolanjalostusta vain turisteja viihdyttääkseen.
Peter
ja Tiina suola-altaassa
Suola kuivatetaan merivedestä
vanhassa tulivuoren kraatterissa. Tämä valtava monttu on 15 metriä merenpinnan
alapuolella.
Seuraava pysähdys oli saaren pääkaupunki Espargos. Kaikki kaupungin asukkaat
ovat neekereitä ja useat käyvät Santa Mariassa töissä sillä turistit käyvät
tässä kylässä vain päiväseltä.
Neljäs jarrutus oli satamakaupunki Palmeira. Täällä tehdään koko saaren vesi ja
sähkö. Seuraavat 20 kilsaa ajelimme tietöntä aavikkoa missä oli teräviä kiviä
kuin kylvetty tasaisen, kovan hiekan päälle. Auto hyppi ja pomppi. Kuski
väänteli ohjauspyörää edestakaisin etsien parempaa kulku-uraa.
Buraconassa jäimme ihmettelemään veden tekemiä
koloja rantakalloissa. Yksi, 10 metriä halkaisijaltaan, syvä reikä oli yli 100
metriä rannasta. Reiän pohjalla 20n metrin syvyydessä näkyi sininen vesi
heilumassa. Vähän alempana oli vesi syövyttänyt 25 metriä pitkän altaan joka
oli 6 metriä syvä ja korkeat reunat. Peter hyppäsi kolmesti alas että saisimme
hyviä kuvia.
Jonna
istuu luonnon tekemän uima-altaan reunalla.
Oikella oleva kuva on otettu Jonnan
istumapaikalta. Vasemmanpuoleiselta mustalta jyrkänteeltä rohkeimmat hyppivät
altaaseen. Yhtäkkiä aallot nousivat altaalle asti ja uijat juoksivat ylemmäksi
kalliolla. Kalliot ovat miljoona vuotta vanhaa laavaa.
Sitten taas matkaan aavikkoa pitkin. Kymmenkunta minuuttia ajeltuaan kuski
seisautti auton vähän Prequican pohjoispuolella ja käski katsoa tulosuuntaan.
Siellä näkyi ihan selvästi iso järvi ja sen takarannalla iso talo. Olimme juuri
ajaneet alueen yli ja tiesimme, ettei siellä ole kuin aavikkoa. Tällaista
sattuu kuumassa autiomaassa kun lämpö hehkuu.
Meidän
kulkuneuvo saarikiertueella. Taustalla näkyy maisemaa jossa keidas
näkyi.
Porukka kyytiin ja matka etelään. Vähän ennen Santa Mariaa kurvasimme länteen
hiekassa pörräten aina rannalle asti. Täällä eteläkärjessä on paljon
irtohiekkaa ja auton neliveto on tarpeen. Täällä teimme viimeisen pysähdyksen
rannalla, jossa aallot lyövät ristiin.
Neljä tunnin seikkailun jälkeen olimme takaisin aurinkosängyssä. Jätskit
maistuivat hyvältä hiekkaisissa suissa.
Perjantaina 2008-01-11 olimme pari tuntia rantahiekassa ja siihen päälle tunti
altaalla. Nahka rupeaa jo olemaan tasaisen ruskea Toivolla, Tiinalla ja
Heidillä. Peter ja Jonna viihtyvät eniten varjossa ja Sofia on punaisilla
läiskillä. Iltaruokaa odotellessa Tiina ja Peter ovat lenkillä. Jonna ja Heidi
viihtyvät Bamse kerhossa. Mummo makaa ja lukee romaania. Minä kirjoitan
muistelmia.
Lauantainakin maailma ja sen asukkaat vanhenivat yhdellä päivällä. Minä makasin
siitä kolmatta tuntia altaan äärellä villinlännen kirjaa tutkien. Sen jälkeen
toista tuntia rantahiekassa leikkien ja niin taas päivän sydän oli ohitettu.
Suihku, pieni lenkki alkuasukkaiden asumuksille, lukua sängyssä ja illan pimetessä
syömään biljardipelin jälkeen. Sellainen on aurinkoturistin ohjelma päivittäin.
Eilen tuli paljon uusia turisteja kylmästä Pohjolasta. He ovat vielä
”kalkkilaivan kapteeneita”. Nekrut ovat heidän kimpussaan myymässä rihkamaa
sillä turisti on helpoin saalis ensimmäisinä päivinä.
Sunnuntaina kävin tyttöjen kanssa tutkimassa banaanipuita joissa roikkui yli
sadan banaanin terttuja.
Jonna
siristelee banaanitertun alla. Aurinko oli aika kirkas ja kuuma muurin
suojassa.
Maanantai oli pilvinen ja tuulinen. Auringon laskettua tuntui kylmältä.
Kävimme koko porukalla kaupungilla syömässä ja samalla ostoksilla
minimarketissa. Sellaisia kauppoja on puoli tusinaa sadan metrin matkalla.
Puu-ukko kauppoja on yli tusinan kahdensadan metrin matkalla. Koko keskusta /
kaupunki on 300 metriä pitkä ja 100 metriä leveä. Ravintoloita on joka toisessa
rakennuksessa.
Kalaruoka on hyvää ja sitä saa monenlaisesti laitettuna. Olen jo maistellut
punaista kalaa, kirkasta kalaa, kalapataa ja tonnikalaa. Tonnikala ei ole
purkkikalaa vaan tuoreesta suuresta kalasta laitettua. Eniten viipaleina
grillattua. Lihaa on parempi syödä kotona sillä se on täällä sitkistä sikaa.
Jälkiruuat ovat parasta. Monenlaiset kakut, leivokset, jäätelöt, hedelmät ja melonit.
Kumma kylläkin sillä niissä harvoissa paikoissa, joissa saa kahvia, ei ole
mitään kahvileipää.
Iltayöstä tuuli kiihtyi entisestään. Tavallinenkin tuuli täällä on aika
viuhakkaa. Hiekka pölisee avonaisilla paikoilla. En suosittele paikkaa alle
kouluikäisille mutta jo 6-7 vuotiaat viihtyvät rantahiekassa ja aalloissa.
Aallot pyyhkäisevät lähes 10 metriä hietikolla ylös ja alas. Siinä kaatuu pieni
uimataidoton.
Jonna ja Heidi ovat hyviä uimareita ja viihtyvät vedessä. Aina ei edes
ehdi mekkoa riisua.
Tiistai oli surkea päivä olla turistina. Pilvessä koko päivän ja siihen
tavanomainen tuuli niin jopa oli aurinkosänkyjä valilla panna.
Purjelautailijat, sukeltajat ja sen sellaiset viihtyvät entiseen malliin.
Tiina ja Peter lensivät jo aamuvarhaisella Santiagon saarelle. Ukki, Mummo,
Jonna ja Heidi ovat kuluttaneet aikaansa pelaamalla pelejä ja lukemalla kirjoja.
Tytöt ovat innokkaita kirjojen lukijoita.
Kuudelta olimme taas kaikki koolla. Tuuli yltyy taas ja paljaat ihot peittyvät
lämmittäviin vaatteisiin. Lämpöä on vieläkin 25 astetta mutta tuuli ja
pilvisyys tekevät olon hiettömäksi. Saari on melko tasainen. Vain pohjoisosassa
on joku korkeampi mäki. Nekin ovat kuin hiekkakasoja. Puita ei kasva. Jokunen
pensas kasvaa notkopaikoissa. Täten tuuli saa edetä valtoimenaan ilman mitään
estettä. Eteläkärkeen on valmistunut monta suurta turistihotellia. Näistä tulee
laajat ja vievät suuret alueet koska ovat yksi tai kaksi kerroksisia. Uusia
pienempiä hotelleita sekä muutaman huoneiston taloja on rakenteilla lähes sata.
Muutama vuosi sitten tässä Santa Maria kaupungissa oli alle 300 asukasta.
Tällaiselta näyttää pääkatu Santa Mariassa.
Tässä on Jonnan teksti:
15/1-08 Mamma o pappa har åkt till en annan ö. Så jag o Heidi
fick äta frukost med mummo o ukki istället. Efter frukosten spela jag biljard mot
mummo o ukki. Jag vann båda gångerna. Medan jag o mummo körde så tog en
bananerna som vi hade tagit från frukosten. Så ukki sprang efter henne. Hon
hade hunnit äta upp en banan. Sen gick vi till mummo o ukkis hus o
va där en stund. Vi gick o köpte bröd i bageriet. Vi köpte 10 stora bröd. Sen gick vi tillbaka till mummo o
ukki.
Tuulinen ja pilvinen keskiviikko soveltui hyvin Espargos kaupungin tutkiskeluun
ja matkamuistojen ostoon. Menimme linja-auto asemalle jossa sovimme kuskin
kanssa hinnasta. Yksi euro/lurjus. Espargosiin on matkaa 20km ja bussiin
astuimme me kuusi. Sisällä istui jo yksi. Kolme paikkaa jäi tyhjiksi mutta kun
lisää matkustajia ei tullut kuskin huuteluista huolimatta, niin ajelimme saaren
pääkaupunkiin. Kävimme kahvilla, limsalla ja söimme jätskit sekä ostimme
rihkamaa tuliaisiksi. Täällä on kaikki paljon halvempaa kuin turistipaikka
Santa Mariassa. Linjuri paikalle päästyämme oli siellä yksi auto jo puoli
täynnä joten se lähti heti kun olimme kiivenneet kyytiin. Minäkin sain matkaani
yhden puuveistoksen jonka lähtöhinta oli 100e mutta maksoin siitä 15e.
Kolmas päivä jo kun ilma vain huononee. Ravintola aukeaa päivälliselle kl.19.
Menimme syömään vasta 20.15 ja oli rauhallista ilman tungosta ja jonoja. Ruoka
on suunnilleen samanlaista joka ilta. Keitto, salaattipöytä, leivät, kalaa
monta sorttia, lihaa kahdenlaista, perunaa, riisiä, makaronia, maissia, kylän
sekoitus (riisi-liha-makkara-merenanti). Sitten on jälkiruokapöytä ja
hedelmäpöytä. Lapsille on oma pöytä monenlaisine ruokineen. Joka paikasta kun
latoo lautaselleen, niin ei pääse nälkä yllättämään.
The End