2007 Rengasmatka Suomessa

Tämä matka kehittyi Tauno Hoffrénin 60-vuotis juhlien ajaksi. Auto sai rullata 3000 km ennen kuin pääsi takaisin talliin. Aloitetaan kuitenkin alusta jo ennen juhlia kun peruutimme Volvomme ulos tallista. Oli perjantai iltapäivä 29/6 ja autossa vaatetta kahden viikon reissuun. Uikkarista sadepukuun. Kumppareista sandaaleihin. Onkivehkeistä marjasankkoihin. Päällimmäisenä kuitenkin juhlavaatteet. Silja laiva jo odotti meitä Tukholman satamassa valmiina kuljettamaan Helsinkiin yön yli. 

Näkymä hytin ikkunasta.

Alkumatkan ihailimme merimaisemia hytin ikkunasta. Kun tutut maisemat vaihtuivat autioimpiin saariin aloitimme shoppailun kävelykannella ja valintamyymälässä. Tyytyväisinä veimme ostokset hyttiin ja lähdimme ruokailemaan. Alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka täyttivät vatsojamme niin että hyvänolon tunne meinasi jo loppua. Ravinto riitti koko pitkän yön. Aamiaisen söimme seisovasta pöydästä koska siellä on eniten karjalanpiirakoita. Tällä tavoin pääsimme sopivasti Suomen makuun.
Helsingistä ajelimme rauhallisesti Hankoon aamupäivän aikana. Matkalla sovimme puhelimitse että kokoonnutaan Martin ja Arjan luo ja sieltä mennään porukalla juhlapaikalle Taunon ja Leenan luo. Arja yritti turvottaa meidän mahoja juhlakuntoon monilla herkuillaan jo ennen juhlan alkua. Taunon 60-vuotis juhliin tultuamme ensimmäisenä vastaan ottamassa oli Rudi. Hän tunsi vielä viimevuotiset hajut ihollani vaikka olenkin suihkuttanut itseäni sen käynnin jälkeen.

Rudi valmiina lenkille

Kansa oli kutsuttu lauantaiksi 30/6 vaikka syntymäpäivä onkin vasta 3/7. Tämä sopi monelle mukavasti ja noin 50 juhlijaa oli paikalla. Lähes puoli vuorokautta sujui rattoisasti syöden, juoden, kippaillen ja laulaen. Myös lapsilla oli hauskaa kun kaikilla oli ikäistään seuraa. Anssikin ajeli vielä polkutraktorilla kun päivä jo vaihtui huomiseksi. Siellä kaikilla oli niin mukavaa, oli hyvä että sai olla mukana. Illan aikana oli niin kiirettä ettei ehditty ottamaan kuvia eikä pitämään puhetta. Tästä johtuen Tauno sai pukeutua juhlakanpeisiin sunnuntaiaamuna kuvausta varten.

Osa vieraista Taunon ympärillä.
Vasemmalta alhaalla: Vesa-Matti Turunen, Toivo Hoffrén, Tauno Hoffrén, Anssi Turunen, Iiris Kässi.
Ylhäällä: Martti Hoffrén, Leena Hoffrén, Arja Hoffrén, Sofia Hoffrén, Anne Turunen, Pia Kässi.

Puolen viikon maissa huruuttelimme Joensuuhun. Parkkeerauduimme Toini ja Esko Silvennoisen luo. He asuvat kaupungin etelä osassa ja sopivat mainiosti meidän reitille koska tulimme Lahden, Savonlinnan ja Kiteen kautta. Heti kyllä huomasi että olemme Karjalassa. Pöydällä tuoksuivat muikut ja lanttukukko sillä Toini tiesi velipojan mieliherkut. Seuraavana päivänä kävimme vielä täydentämässä Joensuun tunnelmaa syömällä puistonpenkillä torilta hankittuja karjalanpiirakoita ja mansikoita.

Toini, Sofia ja Esko karjalanpiirakka ja mansikka tauolla Joensuun puistossa. Tauon jälkeen siirryimme viereiseen kahvilaan.

Parin päivän kuluttua siirryimme isosisko Ainin huostaan. Myös hän tiesi mikä ruoka velipojan kielellä maistuu. Kiersimme pari päivää kaupoissa ja kaupungilla. Kahvila kulttuuri oli villiintynyt Joensuussa. Kahviloita oli ilmaantunut kaduille ja rakennuksiin. Sekä Aini että Toini ja Esko piffasivat meille kahvit. Mukaamme shoppailulta saimme Muumifilmejä lapsenlapsillemme. Minulle jää aina Joensuusta sellainen tunne että olisi pitänyt olla pari päivää kauemmin. Yritin kertoa itselleni että autossa on vain kesälomavarustus eikä muuttokuorma.

Aini ja Sofia Joensuussa

Matkalla pohjoiseen pyörähdimme Nurmeksessa ja seisahdimme Kuhmossa ennen kuin saavutimme Vuokatin. Kuhmo oli uusi nähtävyys sillä emme ennen olleet siellä käynyt. Tieviitoissa oli teksti myös venäjäksi joten käänsimme keulan länteen. Tie Nurmeksesta Kuhmoon ja Kuhmosta Sotkamoon oli melko tyhjä mutta myös tienvarret olivat tyhjiä. Kummallakin puolen tietä kasvoi pohjoisen kasvillisuutta. Puut lyhenivät ja suot suurenivat. Noin kymmenen kilometrin välein lähti kärrytie vasemmalle tai oikealle. Sotkamon kirkon kohdalla tapahtui muutos. Autoja oli jonoon asti edessä. Ihmisiä vilisi torin täydeltä. Liekö ollut Kaunuun rastiviikolta kotiinsa menijöitä? Vähän ennen kirkkoa ohitimme nimittäin kilpailukeskuksen jossa yli 4000 suunnistajaa oli viettänyt viikkonsa ja samoillut metsissä. Suurin osa heistä varmaan jatkoi matkaansa Rukalle missä parin päivän päästä alkaa veteraanien (35 - 95 vuotiaat + yleisösarjat) maailmanmestaruudet. Kun katsoin kelloa niin huomasin että oli vain kuusi minuuttia aikaa ajaa Tolkkisille Vuokattiin. Olin nimittäin luvannut tarkan ajan.
Tuuli huuteli jo ovella että Topi tuli. Tuukkakin juoksi paikalle huudellen taaksensa että nyt ne tulivat. Aino ja Veikko tulivat keittiöstä ja niin alkoi halaukset. Loppupäivä vierähti Veikon hevosjuttuja kuunnellessa ja saunoessa. Seuraavana päivänä kävimme talleilla katsomassa uusia varsoja ja harjoittamassa juoksijaa. Kolmantena päivänä ajoimme kilpatallille jossa Veikolla on yksi kilpahevonen ja yksi viimevuoden orivarsa sekä kolmas hevonen joka alkaa syksyllä kilpailla. Viimeksi mainitulla ajelimme tunnin verran. Sitten ajatimme kilpahevosta seuraavan viikon kisaa varten. Iltapäivällä menimme koko porukalla Tolkkisten omalle tallille. Siellä rannassa on uusi suuri talo johon majoituimme. Illalla Manu, joka toimii talonmiehenä tilalla perheineen, ajelutti meitä kalalla.

Vene ja hevosmies Manu

Edellisenä iltana vierailimme Helena ja Katri Kansteen luona. He asuvat Topinlammen toisella puolen Katinkullan vieressä. Pekka oli jo matkustanut Rukalle missä hän oli ratojenvalvoja.
Mekin ajelimme Rukalle ja tutkiskelimme kilpailukarttoja Kansteitten hotellihuoneessa. Helenakin tuli miestään tapaamaan ja kilpailemaan. Kisojen jälkeen hän lensi suoraan Hämeenlinnaan asuntomessuille missä esitteli taloja koko kesän. Söimme porukalla ravintolassa missä kaikki asiakkaat olivat suunnistajia. Eniten järjestäjiä. Kysyimme yösijaa mutta kaikki huoneet oli täynnä suunnistajia. Jatkoimme matkaa illan kuluessa Kemijärvelle.

Matkan varrella Pysähdyimme kuvaamaan "Hiljaista Kansaa". Siellä seisoo lähes 800 pukua jotka vaihdetaan kahdesti vuodessa. Talvi ja kesävaatteet.

Hotelli Kemijärvi sijoitti meidät suureen huoneeseen toisessa kerroksessa. Hyvän yön ja runsaan aamiaisen jälkeen olimme taas maantiellä. Rovaniemeltä noudimme Sofian siskon Helenan ja jatkoimme Sodankylään. Siellä pyörimme päivän naisten serkun Elsin luona ja hautausmailla. Myös kauppiaat saivat osansa kun täyttivät Volvon peräkonttia vaatteilla ja kirjoilla.
Illalla saavuimme taas Rovaniemelle Arkkojen uuteen asuntoon. Pauli oli ollut Ruotsin puolella kalamökillään ja soitti olevansa jo kotimatkalla. Siinä vietimme yön ja seuraavana päivänä shoppailimme Lordin aukion ympärillä. Illemmalla otimme Ossin kyytiin ja huruuttelimme Taiston perheen kesämökille Ounasjoen varteen noin 20 km yläjuoksulle. Minä ja Soikko saimme koko saunamökin käyttöömme. Saunottiin, nukuttiin, ammuttiin ilmakiväärillä, leikattiin nurmea ja välillä Helena huusi syömään.

Ossi leikkaa nurmea. Taustalla ampumataulu.

Pari päivää mökillä ja taas matkaan. Taas valitsimme uuden tien mitä emme olleet ennen kulkenut. Tämä oli jo kolmas kerta kun olimme uudella tiellä. Ensin Kuhmon kautta. Sitten Rukalta Kemijärvelle. Ja nyt Aavasaksan kautta.

Napapiirin ohituksen kohdalla jalka maahan ja pari valokuvaa. Auto kiskoi lastin ylimmälle parkkipaikalle josta jatkoimme jalan. Oli vielä sen verran aikainen aamu että putiikit oli kiinni ja saimme nauttia rauhassa maisemista. Mäen päältä on hyvät näköalat joka suuntaan. 

Topi ihailee Aavasaksan maisemia.

Aavasaksalta muljahdimme Ruotsin puolelle ja Volvo alkoi valua etelään.
Luleån vanhassa kikkokylässä kävimme ihmettelemässä historian kulkua. Koko yhdyskunta on rakennettu kirkon ympärille. Kun kirkko oli vielä voimissaan ja ihmiset maanviljelijöitä niin kaikkien asukkaiden täytyi käydä kirkossa. Ihmiset rakensivat pieniä taloja kirkon ympärille missä yöpyivät perheineen. Talot rakennettiin niin tiheään että hevoset oli jätettävä vuokratalleille kylän ulkoreunalla. Myös muita palveluja oli tarjolla kirkossa kävijöille.

 Kirkonkävijöiden yöpymistaloja. Monta sataa tälläistä.

Iltapäivällä jatkoimme Örnskölsvikeniin missä vieläkin näki kuka on voittanut talven jääkiekon Ruotsin mestaruuden. Majoituimme First Hoteliin ja läksimme tutustumaan kaupungin ravintolaelämään. Suomen matkalla mahamme olivat suurentuneet niin että saimme syödä etu, pää ja jälkiruuan ennen kuin kurtut oikenivat. Aamulla olikin jo sunnuntai joten pysähdyimme vaan ruokailemaan ja kahville loppu matkan aikana. Kotiin saavuimme jo hyvissä ajoin illalla.
Olen kirjoittanut tätä juttua pari viikkoa sillä haluan haaveilla matkan vielä uudestaan.

Terveisin / Topi ja Soikko