2007 Maailmanloppu

Urho oikaisi jalkaansa ja saksalaiset hevoset potkaisivat lisää vauhtia Bemarin koneeseen. Algarven maisemakuva sivuikkunassa kiisi taaksepäin. Urho oli ostanut ison BMWn Saksasta Suomeen ja sitten ajanut sen Portugaliin jossa vietti talvensa monen muun suomalaisen kanssa. Kartanlukijan paikalla istui Pauli joka kuitenkin kertoi mieluummin Lapin oloista. Takapenkillä istiuvat Soikko ja Topi. he olivat heränneet jo aamu kolmelta Västeråsin talossaan. Aamuinen automatka Tukholman Arlandaan jonne Volvo jätettiin lämpimään talliin. Sterling lento Fargoon haukkasi aamupäivän tunneista reilun neljä. Näin Ruotsin pikkupakkanen muuttui Atlannin rannan lähes kahteenkymmeneen plussaan. Urho kertoi vajaan tunnin Algarven nähtävyyksiä vasemmalla ja oikealla Fargo - Portimo moottoritien varrella.
Algarve on ollut viininviljely aluetta muuta viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana virtaus on ollut sitrushedelmien viljelyyn, turistihotellien rakennukseen ja golfikenttien rakentamiseen. Aivan viime vuosina on viininviljelyä taas lisätty. Erityisesti Lagos, Portimo ja Lagoa sekä vähän Tavira lisäävät tuotantoa.
Portimon läpi keimurrellen saavuimme Praia da Rocha nimiseen rantakylään. Koko alue on rakennettu niin tiheään korkeita hotellirakennuksia että näkyvyys on vain muutama metri eteen-taakse, ylös-alas ja sivulle kummallekin.


Praia da Rocha mereltä kuvattuna.

Bemari parkkeerasi erään hotellin sisäparvekkeelle. Veireisen hotellin kuudennesta kerroksesta löysimme Helenan. Arkot olivat asuneet huoneistossa koko talven kaukana Rovaniemen talvituiskuista. Vaikka olimme syöneet yhdistetyn aamiaislounaan lennolla Euroopan yli, niin kyllä mahasta tilaa löytyi kun näki mitä herkkuja Helena pöytään kantoi.


Tässä asuivat Hoffrénit viikon vierailulla.

Meidän lentomatkaan sisältyi myös hotellihuoneisto. Niinpä kylläisinä läksimme sitä etsimään. "Clube Praia da Rocha" löytyikin heti Arkkojen hotellin takaa. Clube on Euroopan suurin hotelli jossa on 1350 huoneistoa á 40 neliötä. Tämäkin kertoo hotellien tiheyttä sillä paikkakuntalaiset eivät olleet siitä tietoisia.
Meille annettulla avaimella sai oven auki kakkostalon yhdeksännestä kerroksesta. Siinä oli tilaa vaikka toisille jakaa. Keittiö ja ruokailutila, oleskelutila, makuuhuone, kylpyhuone. Pitkältä parvekkeelta avautui näköala suurille uima-altaille. Vaikka olikin helmikuu niin jotkut juniorit uskaltautuivat uimaan. Vanhukset käristivät parhaina päivinä läskejään aurinkotuoleissa. Hotellin alueella oli monta baaria, kolme ravintolaa, ruoka- ja rihkamakauppa, tenniskenttä, sisäuimala jne.




Valtava hiekkaranta Praia da Rocha

Praia da Rochan ranta merta vasten on syöpynyt aallokossa niin että talot ja kadut ovat vanhalla maalla ja ranta 20 metriä alempana jyrkän reunan alla. Rannalle oli kannettu hiekkaa kolme metriä paksu kerrros. Hiekka ranta on kolme kilometriä pitkä ja 500 metriä leveä. Vuorovesi huuhtelee koko hiekkarantaa jättäen aina muutaman simpukan kuoren turistien iloksi.
Muutama sata metriä rannasta oleva pohjajyrkänne kohotti veden aalloiksi joita suuret määrät lainelautailijoita käytti hyväkseen.

 Elämää rantatörmässä

Pauli esittelee suurta saalista joka on Algarven arvokkain kala.
Maailmanloppu kuvattuna etelästä

Myös onkijat olivat vakituinen näky pitkin koko Algarven rantaa. Onkijoista kuuluisin oli Pauli joka innoissaan kalasti niin paljon että toisetkin Portimon suomalaiset saivat syljeskellä ruotoja hotellihuoneistoissaa.

Niin tuli vuoroon matka Maailman loppuun.
Pentti olikin hyvä opas ja kuski. Myös hänen autoparkki oli sama parveke kuin Urholla. Yhdellä vedolla ajoimme Sagresin ohi maailmanloppuun asti. Tälläisen nimen paikka on saanut koska ennen luultiin että tähän maailma loppuu. Niemi onkin Eurooran lounaisin kolkka. 50 metriä syvien jyrkänteiden alla aukeaa Atlantin käyrä selkä. Pitkin jyrkänteen reunaa istui onkijoita. Siinä tarvittiin pitkä siima että ylettyisi edes veteen. Vuosittain rantatörmältä häviää yli 40 ihmistä jyrkänteen alla oleviin tyrskyihin.
Pentti oli ajellut näillä teillä monia kertoja joten hän tiesi kertoa joka paikan historiaa. Ensin kävelimme linnakkeen takana olevan turistilenkin ympäri. Sitten ajoimme toiseen niemeen joka on varsinainen Maailman reuna.
Auton nokka käännettiin takaisin kohti Sagresia ja sieltä kohti pohjoista ja Aljezuria. Oikealla pyörivät tuulimyllyt ja vasemmalla kasvoi eugalystusmetsää. Soikko ja minä olimme kuulleet eugalyptuspuun salaisuudet Australian kiertueella mutta nyt saatiin opintojen kertaus. Sen juuret etsivät vettä jopa 40 metrin syvyydestä ja sen öljypitoiset kaarnansuikaleet syttyvät jopa itsestään palamaan.
Aljezurista jatkettiin itään kohti Monchiqueta. Tie sinne oli pitkä ja matka lyhyt. Tämä johtui että meidän seuraava kohde oli mäen huippu kylän takana. Tie mutkitteli notkojen reunoilla edestakaisin ennenkuin saavutimme huipun 903 metrin korkeudessa pilvien yläpuolella. Tällä tieosuudella ohitimme korkkimetsiä. Puut näyttivät golfinpelaajilta koska niiden kouret oli leikattu pois runko-osalta. Kuori kasvaa kolme senttiä paksuksi seitsemässä vuodessa. Huipulla oli Naton tutkat, TV masto ja rihkamakauppa turisteille.
Pentti käänsi ison scodansa kohti etelää ja Portimoa. Kun maasto alkoi tasoittua niin Pentti ohjasi ajokkinsa jyrkänteen reunalle erään mutkan takana ja painoi jarrua. Mutkassa, puoliksi tiellä, tökötti pieni talovanhus. Aikamme etsittyämme löysimme pienen oven joka johdatti pikkuruiseen keittiöön ja sitä kautta pieneen huoneeseen. Sisällä oli muutama ihminen ja muutama pöytä. Silti huone oli tupaten täynnä. Eräs eukko työnteli pöytiä ja tuoleja kuin shakkinappuloita. Ja niin vain meille järjestyi syömäpaikat tässäkin ravintolassa.
Viinipullo ja leipälautanen pöytään ja ruokailu voi alkaa. Ennenkuin erkanimme eukosta, kiittäen tätä maittavasta ateriasta, hän oli ehtinyt kantaa pöytään tomaattia, sipulia, perunaa ja kaksi tarjotillista grillattua kanaa.
Loppumatkasta ehdimme ihmetellä ihmeellisiä kiviesiintymisiä, terveyskylpylöitä ja liikenteen erikoisuutta.

Kastanjan grillausta kadulla. 1 euro / 10 kastanjaa. Hyvää.

Keskivertoihminen Praia da Rochassa  on, näin talvella, 70-vuotias eläkeläinen joka on nähnyt sodan kauhut. Hän käy kerran viikossa Lidlissä ostoksilla. Hänellä on kuukauden ruoka kaapissa. Hän syö keskipäivällä eikä mene ulos pimeän tultua. Hän on kanssakansalaistaan rakastava ja kotiin ikävöivä.
Kun seuraavana aamuna taas Hoffrénit hiippailivat Arkoille aamiaiselle, niin päivän ohjelmaksi ilmoitettiin junamatka Lagosiin.
Useimpina aamuina aamiaisen yhteydessä jouduimme seisomaan asennossa kun Sapporossa soittivat Maammelaulua. Oli helppo tunnustaa itsensä suomalaiseksi.

Patsa Lagosissa

Jo heti yhdeksän jälkeen etsimme kahvipaikkaa Lagosin torilla. Helena ja Soikko kolusivat joka laukku- ja korukaupan. Pauli ja Topi lorvivat kadulla ihmetellen naisten mielihaluja. Tutkimme museon ja orjapaikan ennen tukevaa turistilounasta. Ennen junaan nousua ehdimme vielä siemaista fingerporilliset kahvia.
Viikon aikana ehdimme tallustaa Portimon ja Praia da Rochen ristiin rastiin. Aini ja Lasse tarjosivat karjalanpiirakat ja laskiaispullat. Sirkka ja Antti tarjosivat niin maittavan lounaan että. Ei me näitä ihmisiä tunnettu mutta he sanoivat sen olevan suuri nautinto kun saa tarjota laittamaansa ruokaa toisille suomalaisille.

Arkkojen asuma hotelli jonka edessä tuttavien halaus
Urho ajoi ison lastin koneelle ja iltapäivällä, maanantaina, laskeuduimme Arlandaa. Myös Arkot tulivat samalla koneella ja jatkoivat sitten Silja laivalla Turkuun ja sieltä Helsingin kautta Rovaniemelle.

The end