Kirjanoppinut

Jo pienenä poikana kohtalo tai äiti päätti, että Toivosta tulee kirjanoppinut. Tosin sota ja sen seurauksena koulujen lamaantuminen viivästyttivät tavoitetta. Toivon tullessa kouluikään ei lähiseudulla ollut mitään koulua. Erään maalaistalon pirttiin tehtiin väliaikainen koulu. Siihen olisi kaikki kansakoulun seitsemän luokkaa mahduttava. Päätettiin että 1-3 luokkalaiset käyvät vain lauantaisin koulussa ja 4-7 luokkalaiset maanantaista perjantaihin. Tätä koulumuotoa nimitettiin supistetuksi kouluksi.

Täten Toivo hiihteli kolme ensimmäistä vuotta metsän läpi kahden ja puolen kilometrin päässä olevaan kouluun. Se vähäinen tieto, minkä opettajan virkaa hoitava nainen neuvoi lauantaisin, unohtui ennen seuraavaa lauantaita. Oikea koulunkäynti alkoi vasta neljänneltä luokalta. Siinä tulikin sitten seuraava este. Neljän luokan jälkeen täytyisi siirtyä kansakoulusta oppikouluun, jos aikoo tulla kirjanoppineeksi. Äiti sopi opettajan kanssa, että Toivon on parasta käydä vielä viideskin luokka ennen kuin pyrkii oppikouluun. Viides kansakoulun luokka oli Toivon toinen kokoaika kouluvuosi. Pääsykokeissa oli sen verran oikeita vastauksia, että Toivo valittiin oppikouluun.

Harppaus oli vähän liiankin suuri. Suurin osa oppilaista oli käynyt tavallisen kansakoulun. Siis he olivat käyneet neljä taikka viisi vuotta kuusi päivää viikossa. Äiti yritti pitää vaatteet puhtaina ja ehjinä. Toivo sai lukurauhan kotona, eikä häntä töihin patisteltu. Äiti oli päättänyt tehdä Toivosta kirjanoppineen. Maantietä pitkin oppikoululle kertyi matkaa kymmenen kilometriä. Talvella Toivo hiihti peltojen yli puhkaisten latua. Tällä tavalla matkaa tuli vain viisi kilometriä. Reppuun äiti laittoi aamuisin eväsleivät taikka lanttukukon palan sekä maitopullon. Isä katseli monesti kieroon, että tuleekohan tuosta edes kunnon työläistä. Isä opasti, että yritä päästä tehtaaseen töihin ja ottaa töissä käypä akka. Äiti vänkäsi että, kun lukee ahkerasti, niin pääsee helpompiin töihin.

Toiselle luokalle Toivo pääsi suoritettuaan ruotsin ehdot. Toinen luokka oli käytävä kaksi kertaa. Kolmas meni jotenkuten. Neljännellä Toivo jäi taas luokalleen. Ruotsi ja englanti olivat nelosia.

Niitä todistuksia ei Toivo tarvinnut milloinkaan. Koulutus ei kylläkään mennyt hukkaan, sillä aika ahkeraan siinä joutui opiskelemaan. Tiedot jäivät niin syvälle aivoihin, ettei niitä sieltä ulos saanut, kun olis tarvinnut kokeisiin.

Ikää oli jo melkein 17 vuotta ja aika lähteä ’leivän perään’. Talvi meni PKOn supparina Joensuussa. Sitten Saastamoisen tukkuliikkeessä armeijaan asti. Armeijan jälkeen vähän aikaa PKOn varastolla, ennen Ruotsiin muuttoa. Ei vieläkään kysytty osaatko ruotsia. Muistissa tuntui olevan vain bröd ja smör. Itseluottamus Toivolla oli korkeammalla, kuin toisilla suomalaisilla ja hän auttoi tulkkauksissa heti muutaman sanan opittuaan. Myös muuten tuntui intoa ja taitoa riittävän ja Toivo oli edelläkävijä monella alalla. Hän perusti perheen, osti uuden auton ja muutti uuteen asuntoon. Kaverit ihmettelivät nopeaa etenemistä. Toivo aloitti juoksemisen ja suunnistuksen. Pari vuotta myöhemmin oli nelisen kymmentä kaveria ja heidän perheen jäseniä lenkillä. Kehitys kilpasuunnistajana oli nopeaa. Jo kolmen vuoden päästä hän oli parhaita elit suunnistajia. Toivo osti tietokoneen jossa ei ollut mitään ohjelmaa. Hän naputteli Basic ohjelmaa sisään 1973. Myös työpaikalla Toivo kehittyi. Hän oli työsuojeluvaltuutettu ja ammattiyhdysmies sekä kehitteli urakanlaskukaavakkeita kaikkien osapuolten eduksi.

Vuonna 1975 oli koko Eskilstunassa kova pula kirjanoppineista. Niinpä työnantajat vuokrasivat Uppsalasta professorin pitämään älykkyyskokeita työpaikoilla. Parina päivänä istuttiin (ne jotka työnantaja ja työntekijä itse luulivat tarpeeksi viisaiksi) Mensa kokeissa. He jotka menestyivät parhaiten älykkyyskokeissa, kutsuttiin Uppsalan miehen puhutteluun. Hän kehui Toivoa ja kehotti opiskelemaan. Kesällä hän tenttasi Ruotsin kansakoulun matematiikan, koska ei näyttänyt Suomen todistusta. Syksyllä alkoi ammattioppikoulu (tekniska gymnasie). Alussa heitä oli 48 oppilasta Eskilstunan eri tehtaista. 3-vuoden jälkeen oli vain 22 oppilasta jäljellä. Koulua käytiin maanantaista perjantaihin kello 16 – 22 ja kotiläksyjä oli paljon. Kaikki kävivät töissä päivisin. Firma maksoi kaikki opintokulut sekä täydenpäivän palkan.

Kolmen vuoden jälkeen alkoi kuusi oppilasta vielä uuden kolmen vuoden jakson työnantajien suostumuksella ja kustannuksella. Tänä aikana luettiin loppuja gymnasie aineita sekä täytteeksi korkeakoulun aineita. Tämän jakson aikana siirtyivät kaikki kuusi ”kirjanoppineiden” töihin. Toivon opiskelu oli päinvastaista, kuin pikkupoikana. Nyt hän oli paras oppilas ja auttoi toisiakin vapaa-aikana. Koulutusta oli kertynyt jo niin paljon, että työpaikkoja sai valita. Toivo kävi haastattelussa Volvo työkoneiden varaosapäälliköksi ja lastauskoneiden suunnittelijaksi. Suunnittelijan homma oli ollut haaveena koko koulutuksen ajan ja niin Toivo valitsi sen. Tämä tosin tapahtui jo toista vuotta ennen koulun loppumista.

Äiti ja isä lähtivät Ruotsiin katsomaan Toivo pojan elämää paikan päällä. Äiti lausui julki ajatuksensa. ”Voi miten suuressa palatsissa (160 neliötä) te asutte ja uusi auto (Volvo 744) pihassa ja Toivo on kouluttanut itsensä insinööriksi. Onnea ja Jumalan siunausta elämällenne.” Isä pysyi tapansa mukaan hiljaisempana, mutta äiti oli silminnähden onnellinen, että hänen Toivon koulutus lopultakin tuotti hedelmää ja pojasta tuli kirjanoppinut.

Lapset olivat kasvaneet ja kilpailivat suunnistusta. 80 luvulla Toivo koulutti itseään noin 300 tuntia valmentajaksi sekä koulutti toisia. 90 luvulla hän kehittyi parhaaksi ratamestariksi ja huipentumana sai suunnitella radat suunnistuksen MM kisoihin Västeråsissa 2004. Tämän jälkeen hän koulutti uusia ratamestareita.

Tiedon halu ei ollut vielä tyydytetty. Toivo opiskeli erilaisia tietokone ohjelmia yhteensä yli 600 tuntia sekä opetti toisia, varsinkin kolme ulottuvaisessa suunnittelussa. 1985 hän sai suuren kaksi ruutuisen tietokoneen (2x 27 tuumaa) suunnittelua varten. Se maksoi silloin 750 000 kruunua työnantajalle. Hänellä oli myös kaksi muuta tietokonetta käytössä, sillä koneet jaksoivat vain yhtä ohjelmaa kerrallaan.

Toivo opiskeli eri korkeakoulujen aineita. Umeån elektroniikkaa, Linköpingin kestävyysoppia (hållfastighetslära), Calmersin materiaalin väsymistä (utmattning) ja viimeksi vuosina 1998 1999 KTHn suunnitteluoppia (design).

Erilaisia lyhempiä oppeja Toivo suoritti noin 1200 tuntia. Nämä johtui usein siitä, kun Toivo vaihtoi työtehtäviään noin kahden vuoden väliajoin. Hänen mielestä työhön ei jaksanut syventyä, jos sen osasi liian hyvin. 1990 hän muutti Eskilstunan Volvolta ABBlle Västeråsiin. Nyt suunnittelun kohteena olivat teollisuus robotit. Sillä alalla kehitys meni nopeasti eteenpäin.

Koko tämän 30 vuotta kestäneen opiskelun ajan Toivo luki ammatti kirjallisuutta ja lehtiä. Muu kirjallisuus jäi sivuun. Niinpä hän eläkkeelle siirryttyään alkoi lukea ”muita kirjoja”. Vuonna 2012, eli kuusi vuotta eläkeläisenä, luettuja kirjoja oli jo yli 500 kappaletta. Tähän mennessä Toivo on lukenut kaikenlaista kirjallisuutta. Romaanista raamattuun, Päätalosta Linnaan, Dan Brownista Dumaseen.

Toivosta tuli siis kuitenkin äidin toivoma kirjanoppinut, vaikeasta alusta huolimatta. Ruotsin kielen taitokin riittäisi Liperin oppikoulun vaatimuksiin.