Vuosi 2015

20151229
Ikaalinen Joulu

Joulu vierähti Ikaalisten kylpylässä ja hyvin vierähtikin. Meitä oli reissussa 40 suomalaista Ruotsista. Aivan tuntematonta porukkaa oli, mutta tulomatkalla olimme jo tuttuja. Aika kului uidessa, saunoessa (myös savusaunassa), syödessä, jutellessa, tanssiessa ja maleskellen.
Koko kauhean kertomuksen voit lukea matkat sivulta.
Nyt siirrymme Uutta Vuotta vastaanottamaan. Sekin vietetään juhlallisissa merkeissä. Ensi vuonna taas tavataan. Moi!

Hyvää Joulua

20151214
Katajaista Joulua

Joulun odotus on sitä ihanaista aikaa syksynlopun pimeydessä. Lämpö on vaihdellut vähän eri tahtiin kuin vanhoina hyvinä aikoina. Juhannusaattona oli + 10 astetta ja toisena adventtina +11 astetta lämpöä varjossa. Mutta Joulu on Joulu vaikka helteessä.

Katajaisilla aloitimme joulunvieton eläkeläisten porukalla jo 27/11. Lauloimme joululauluja, nauroimme lahjattomalle teatteriesitykselle ja söimme joulupuuroa kinkun kera.

Seuraavana päivänä jatkui joulunodotus Katajaisten vuotuisilla joulumyyjäisillä. Seuran ahkerimmat olivat tehneet lanttu-, porkkana- ja maksalaatikoita. He olivat letittäneet monet pitkot ja vispanneet kakut. Myös karjalanpiirakoita löytyi minulle, karjalanpojalle. Me, vähemmän ahkerat ostimme näitä jouluherkkuja. Ostettavaa löytyi monenlaista omatekemää, kuten yksi hieno naisten päähine, joka lämmittää Sofian päätä talvipakkasessa (nyt on -10 astetta).

Seuraava viikko meni jännittäessä lapsenlapsen Lucia äänestystä. Heidi valittiin Mariefredin Luciaksi ja kruunaus tapahtuu 12/12 Mariefredin kirkossa (juuri samaan aikaan kuin meillä on Katajaisten joulujuhla).

Suurta joulujuhlaa vietimme Lucian aattona Katajaisten Suomituvalla. Juhlasali oli tupaten täynnä suomalaisia lanttulaatikon ja joululaulujen ystäviä. Siispä heläytimme ilmoille
- No onkos tullut kesä. Kait se oli vähän vihjailua tuohon edellä mainittuun lämpöjen sekasortoon. Heti perään kajautimme Reijon hanurin tahdissa.
– Kun joulu on. Hilpeällä mielellä lauloimme joululauluja, mutta suupielet revähtivät todella ylös, kun kahden hengen teatteri esitti sosiaalitoimiston arkipäivää.
– Me käymme joulun viettohon. Tämän laulun jälkeisessä teatteriesityksessä oli vain pappi. Vielä laulettiin yksi joululaulu ennen ruokailua.
– Jouluyö, juhlayö.

Ruoka täällä Suomituvalla ja aidot joululaulut ovat ne tekijät jotka tuovat sen aidon joulumielen suomalaiseen sieluun.
Aluksi syötiin perunaa ja silliä, lohta ja kinkkua, rosollia ja joululeipää. Mutta lämpölevyiltä ne houkuttimet löytyivät. Siellä oli lanttu-, porkkana- ja maksalaatikoita, jonka päälle kauhoimme karjalanpaistia.
Viisi kokkia valmisti näitä herkkuja pitkin syksyä pakasteeseen. Juhlapäivän aamuna aikaisin tuli kolme kokkia koko päivän kestävään joulupöydän valmisteluun. Kaikki nämä kokit ovat Katajaisten omia naisia, jotka pitävät meistä heikoimmista huolen.

– Kulkuset. Ja sen jälkeen Katajaisten omat Luciat lauloivat (kuva).
Airi Korhonen luki jouluevankeliumin savoksi. Hän lausui itsetekemänsä joulurunon, lauloi ja kertoi vitsin. Hyvä.

Siinä se aika kuluu. Enää juodaan kahvi ja arvotaan arvat. Sitten jäämme vaan odottamaan ensi vuotta.

Minä pääsin sen verran lanttulaatikon makuun, että lähden Sofiani kanssa Ikaalisen kylpylään joulunviettoa jatkamaan.

Iloista Joulua ja Riemuisaa Vuoden vaihdetta!

20151118
Hyvänmielen konsertti

Katajaiset (Eija Kinnunen) järjesti mahtavan laulukonsertin Katajaisten Suomituvalla Västeråsissa. Kuuntelemassa meitä oli lähes sata suomalaista.
Paavo Vallius toimi puhemiehenä ja esitteli kaikki laulajat vuorollaan. Ennen kahvitaukoa lauloi jokainen kaksi laulua ja pullien syötyä vielä yhden. Lopuksi lauloivat kaikki yhdessä. Laulajien taso oli yllättävän korkea.
Minun matematiikkaan taipuvainen pää laski laulujen välillä lauluäänen hintaa. Edellisenä iltana lauleli Madonna Tukholmassa ja laskutti dollareita (arviolta 50 miljoonaa kruunua). Suomituvalla lipputulot jäivät kymppitonniin. Silti valitsisin seuraavallakin kerralla Katajaisten Hyvänmielen konsertin.

Esittely:
Raimo T Pajunen johti orkesteria ja soitti kitaraa
Mikael Nykvist löi rumpuja
Jari Salminen veti haitaria ja lauloi, Varrella virran, Koskaan et muuttua saa ja Pikajuna pohjoiseen
Aila Mattila pimputteli näppäimiä ja lauloi, Villit joutsenet jo palatkaa, Itke pihlajapuu ja Talvi on tullut Pohjolaan taas
Juhani Kunelius lauloi, Angelika, Sammunut nuotio ja Sateinen ilta (Juhani voitti Olavi Virran tangokilpailut vuonna 2007)
Heidi Kaarto lauloi, Juuret, Tummat silmät ja Soi maininki hiljainen
Rolf Similä lauloi, Ollaan lähekkäin, Rakastamme vain toisiamme ja Joulumaa
Lenita Harjula lauloi, Mun sydämeni tänne jää, Unihiekka ja Taivas sylissäni
Simon Scott lauloi, Sydämeni joulu ja Keinu kanssani
Kaikki yhdessä lauloivat, Kodin kynttilät

Koska joulu lähestyy tänäkin vuonna, alkoivat joululaulut kuulua jo ennen kahvitaukoa. Joulun alla heräävät vanhat suomalaiset muistelemaan juuriaan ja mistä ne paremmin löytyvät kuin Suomituvalta. ”Kultainen nuoruus” laulettiin yhdessä, sillä päivän solistit olivat syntyneet ”Kultaisen nuoruuden” jälkeen.
Paavon kysymykseen ”Tuliko hyvä mieli hyvänmielen konsertista” sai raikuvat myöntymiset. Hyvää mieltä lisäsi vielä huomattavasti väliajalla juodut pullakahvit.

Iloista Pikkujouluaikaa!

20151101
Suomessa suomeksi

Kävimme Suomessa tyttären tyttöjen kanssa kuuntelemassa suomenkieltä. Laiva vei meidät Helsinkiin ja siitä ajelimme Hangon kautta Turkuun ja laivalle. Neljänä päivänä teimme tätä reissua. Löytyy siitäkin matkakertomus.

Viron reissun aikana tuli syysviileys ja mittarit näyttivät jo nollaa öisin. Nyt on plussaa 5-6 yöllä ja 10–13 päivällä. Televisio on kuitenkin alkanut näyttää talvikilpailuita lumen päällä. Odotetaan kuitenkin vielä että viimeisetkin lehdet varisevat puista ja haravoidaan sitten vähän syrjään pois jaloista.

Joulu on jo ovella. Ainakin näyteikkunoissa. Ja minä odotan innolla lanttulaatikkoa ja karjalanpiirakoita. Kinkkua ja sen sellaista tulee syötyä läpi vuoden.

Hyvää Pikkujoulua!

20151017
Virossa uimassa

Syksyn lämpö pyöri yli 15 asteessa ja auringossa tarkeni kesäkamppeissa. Viroon saavuttuamme nautimme kesän lämmöstä, mutta jo kolmantena päivänä kiitimme älyämme. Älysimme nimittäin ottaa talvitakit mukaan. Jäämeren hyytävä viima puski Saarenmaalle asti. Onneksi matkan päätarkoitus oli läträtä lämpimässä vedessä lämpimissä sisätiloissa. Lopun lorusta voit lukea Matkat sivulta.

Västeråsissa huomasimme pakkasen ehtineen myös meidän puutarhaan. Tomaatit ja kesäkurpitsat olivat lupsahtaneet. Punajuuret, mangold ja paprikat olivat maistuneet kauriille. Onneksi syystyöt kuuluvat harrastuksiin.

Eilen tilasin matkat ja hotellit seuraavaan seikkailuun. Nyt vaan kävellä muutama lenkki raittiissa syysilmassa ja sitten laukut autoon.

Hyvää syksyä sinullekin!

20151001
Syksyn sato

Syksy on ollut niin lämmin ja kuiva, että elämä on jatkunut kesän malliin. Vaapukat ja mustikat tuottivat satoa erittäin hyvin, mutta sienet kasvoivat heinäkuulla ja nyt ovat kait jo talvilevolla.

Koko kevään ja kesän remonttimiehet touhusivat kylpyhuoneen ja suihkuhuoneen parissa. Siitä minä sitten jatkoin talon ulkonäön sipistelyä. Nyt on koko talo uudessa maalissa (antiikin harmaa). Kait tämä väri sopii parhaiten talossa asuville vanhuksille. Aikaa siinä sain kulumaan. Välillä naapuri valitti, että olen liian tarkka, kun taiteilijan pienillä pensseleillä sivelin seinien kulmia. (He ovat touhunneet seiniensä parissa jo kaksi vuotta ja puoli taloa on vielä vanhassa värissä).

Tällainen talon kohennus saa aikaan, että viereinen huone/alue näyttää raihnaiselta. Se siitä ja nyt pakkaamaan uikkarit laukkuun ja Viron kylpylöitä tutkimaan. Saarenmaan Kuresaaressa ensin viikko ja sieltä Haapsaluun toiseksi viikoksi. Kait siinä jo rusketus likoaa ja nahka turpoaa.

Seuraavakin matka on ajatuksissa valmiina, mutta säästetään seuraavaan kirjeeseen.

Nautitaan kesän lopusta ja syksyn väriloistosta.

20150810
Bornholm Tanska

Reissu Bornholm saarelle Tanskassa aloitti oikean kesän. Märkää ja sadetta on ollut aivan tarpeeksi, vaikka luonto on siitä ollut mielissään ja viheriöi rehevänä. Aurinko alkoi paistaa ja lämmittää jo pari päivää ennen lähtöä. Meidän norjalaiset kaverimme, Kari ja Ole Kristian Slåstadista matkustivat tänne lauantaina ja sunnuntaiaamuna usutimme Kian matkaan keula etelään. Matkakertomuksen kirjoitan ruotsiksi koska norskit osaavat vain viisi sanaa suomea.

Minä olin kuskina koko 1600km pitkän matkan ilman vaikeuksia. Auton istuin on tunnetusti paras ja ruumiille sopivin mitä ihminen omistaa. Vadstenan luostarissa pysähdyimme hetkeksi ja Grännassa nautimme Vätternin näköalasta lounaalla Visingön kohdalla. Iltapäiväkahville jarrutin Hässleholmissa. Ystadissa asetuimme yöksi ”Vår House” hotelliin. Iltayöstä vaelsimme kilometrin päässä olevaan keskustaan illalliselle ”Upp eller Ner” ravintolaan.

Aamiaisen jälkeen tutustuimme Ystadiin tarkemmin sillä laiva lähti vasta 12.30 ja meillä oli vain vajaa kilometri sinne. Aurinko paistoi selvältä taivaalta ja ihmiset saivat tilaisuuden pukeutua kesävaatteisiin. Laiva purskuttaa saarelle 2,5h, mutta me taitoimme matkan tunti ja vartti katamarassa. Noin 400 autoa ajoi luukusta sisään kolmeen kerrokseen. Matkaa on 70km, mutta matkalla ei näy yhtään saarta, joten ajonopeus on yli 40 solmua.

Bornholmiin saavuimme Rönne kaupunkiin. Rönne Hotel on kaupungin sydämessä ja matkaa sinne oli vajaa kilometri. Keskustori sijaitsi aivan ikkunan alla joten puheensorina kuului sisään avoimesta ikkunasta. Päivälämpö lähenteli jo kolmeakymmentä. Vaikka Rönne onkin pieni kaupunki, löytyy siltä useita pihviravintoloita. Suurin oli 500g painava härän sisäfileepaistos. (Vanha intiaani sanonta: Vegetaristi on huono metsästäjä).

Tiistaipäivän kiersimme saaren ympäri. Aakirkeby ja auto parkkiin. Yläkuva kirkosta, joka on vuodelta 1100. Tosin alkuperäistä oli vain alin metri rakennuksesta. Kylässä oli myös dinosaurus museo, sillä paikalta on löytynyt kaksi dinosauruksen hammasta. Toinen pysäys tehtiin Nexö kaupungissa. Toisessa kuvassa seison Nexön monumentin edessä. Tällaisia pieniä kyliä on pitkin rantaa 10km välein. Niissä on noin 8000 asukasta jokaisessa. Matka jatkui pitkin rantaa. Kalansavustamot lisääntyivät ja niitä näytti olevan joka kilometrillä.

Svaneke kylässä söimme makrillia savustamon ravintolassa. Maukasta suoraan uunista.

Bornholmin pohjoispäässä Allingen kaupungissa tutkimme satamaa ja kauppoja ennen kuin käänsimme Kian keulan saaren keskustaa kohti. Metsän keskeltä löytyi Christianhöj, joka on muisto ”Hyvän kuninkaan” ajalta. Siellä tarjoilivat kahvin painekannussa ja suurilla kakkupaloilla. Tämä saikin riittää Tanskan saaren tutkimiseksi ja palasimme Rönne hotelliin.

Keskiviikkona katamaran kiidätti meidät Ystadiin. Sieltä jatkoimme Karlshamniin pienelle tauolle ja edelleen Kalmariin katsomaan linnaa. 13km pitkän sillan yli Öölannin puolelle, länsirantaa etelään, Alvarin yli itärannalle ja Gammalsbygårdeniin. Siellä asetuimme gästgivargårdeniin vanhoihin rakennuksiin, jotka oli kunnostettu suuriksi hotellimajoituksiksi. Nuori pariskunta hoiti koko homman ja illalliseksi saimme mehevät alku-, pää- ja jälkiruuat. Aamulla teimme kävelyretken Itämeren rantaan.

Sitten alkoikin kotimatka Västeråsiin. Mutta jo 15km päässä pysähdyimme kuvaamaan Alvaren aukeutta. Asuminen siellä on ollut karua elämistä. Maaperä on kivistä ja kasvillisuus olematonta. Nykyisin ihmiset asuvat lähempänä rantaa ja saavat osan elannostansa merestä. Seuraavaksi vaelsimme Ismantorpin raunioille, joka sijaitsee saaren keskellä. Tämä puolustusasema on kivikaudelta. Sinne kansa pakeni vihollisen hyökätessä. Ympyrämuuri ja muut kivirakennelmat ovat niin hyvin esillä, että turistikin saa hahmoteltua oikean tarkoituksen paikalle.

Tämä tästä saaresta ja Kia pitkän sillan yli mantereen puolelle. Söderköpingissä pysähdyimme Göta kanaalin varteen illalliselle. Matkaa kotiin oli vielä pitkälti ja perillä grillasimme makkaraa kesän kunniaksi ja vietimme yhteistä iltaa Karin ja Ole Kristianin kanssa.

Kuvia on lisää FB:ssä ja matkakertomuksessa, joka on ruotsiksi norjalaisten kunniaksi.

20150701
Kesätyöt

Elävässä taloudessa vanhenee eläjien mukana myös asumus ja ympäristö. Niitä voi tosin korjata ja saa ne näyttämään entistä paremmilta. Mekin ajankuluksi levitimme hiekkaa nurmikolle (kuorma-auto toi kolme kuutiota). Nyt on nurmi rehevää ja kaunista. Rikkaruohotkin hävisivät. Yksi kuutio meni betagne radan kunnostukseen, mutta nyt se on pehmyt ja kuulat seisahtuvat hyvin. Muutama metri aitaakin maalattiin, mutta suuret työt annamme ammattilaisten tehdä ja itse istumme auringossa kirjaa lueskellen.

Sekä 10-mila että Jukola suunnistusviestit katsoimme suorina lähetyksinä läpi yön. Muuten suunnistus on ollut kartan piirtoa. Iso kartta, puisto ja asutus alueelta, piirto pohjia myöten. Toinen kartta meidän ympäriltä ”Stolpjakten” kartaksi. Stolpjakten on tarkoitettu ”tavallisille” ihmisille, joiden ei tarvitse osata suunnistaa hyvin. Silti se on suunnistusta, mutta kartta on kännykässä ja sillä myös leimataan. Suoritus näkyy heti järjestäjän web-sivulla.

Heinäkuun makailemme nurmikolla lämpimässä kesä auringossa. Kävelylenkeillä piirrämme karttoja tulevia koitoksia varten. Heinäkuulla olemme olleet matkan päällä, mutta nyt ovat kaikki eläkkeellä ja kyläillä voi läpi vuoden.

Syksyllä varmaan tulee muutama lähtö. Tanskaan, Suomeen, Baltiaan ja vielä lisää aurinkoa jossain. Kaikki ovat kuitenkin vielä suunnittelematta, paitsi Tanskan matka norjalaisten kanssa.

On tämä eläkeläisen elämä melko huoletonta ja monesti ihmettelen miksi ahersin toisten töissä. Mutta onhan se pohja rakennettava. Nyt korjaavat nuoremmat taloamme ja kokit tekevät jokapäiväisen leipämme.

Kaunista kesää kaikille ja erikoisesti sinulle. On ilo että luet minun töherrystäni.

2015-05-09

Heidi rippijuhla

Jo on aikoihin eletty. Ripille pääsy on muuttunut paljon sitten minun aikojen. Silloin istuttiin hiljaa ja pappi saarnasi tuntitolkulla. Kuva siitäkin löytyy albumistani, vaikka perheessä olivat kamerat ja kännykät tuntemattomia.

Mutta toista se on nytten.
Kun ripitettävät marssivat sisään kirkkoon, niin sukulaisia ja tuttavia oli kirkko tulvillaan. Osa istui lattialla ja seinänvierustat täyttyivät seisojista. Rippiäiti (papitkin ovat muuttuneet naisiksi) teki vain pakolliset kuviot ja rippilapset huolehtivat ohjelmasta. Kaikilla oli jokin tehtävä. Näytelmä, puhe, laulu, soitto. Meidän Heidi soitti flyygeliä ja lauloi itse tekemänsä laulun, jossa teemana oli rippijuhla nykynuorille.

Sitten siirryimme jälkijuhlaan. Ensin kysymysleikki lenkki, jossa testattiin vieraiden tiedot Heidistä. Isosisko Jonna auttoi herkkujen valmistelussa ja väli-ikäluokka leikkeli siivuja hirvestä, kauriista ja villisiasta (savulihaa juhliin). Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa.

Koska suunnistus oli suurimmalla osalla vieraista veressä, niin juhlan päätteeksi valvottiin koko yö 10-milaa seuraten. Onneksi sen näki netistä ja kestettiin kuivina sohvan kulmalla. Seuraavana yönä nukuttikin jo hyvin.

Paljon Onnea ja menestystä Heidille!

2015-04-19
Turkki
Taas kävimme Turkissa. Tällä kertaa kiersimme ja kolusimme kaikki parhaat historialliset paikat. Lensimme Istanbuliin ja siellä oli paljon 1000 vuotta vanhaa asiaa. Hagia Sophia, Sininen moskej, Vesikanavat ja kaivot. Siihen päälle vielä veneellä ajelua Bosporin salmella Euroopan ja Aasian välissä.
Linjurilla sitten Ankaraan, Turkin pääkaupunkiin. Ankarassa olevaan museoon ovat turkkilaiset kasanneet vanhoja arkeologisia löytöjä. Monet käyttötavarat, patsaat ja maalaukset ovat tuhansia vuosia vanhoja.
Kaikista vanhimpia muistoja ihmiselämästä löytyi Kappadokien alueelta. Siellä ovat ihmiset kaivaneet asumuksensa kallioon jo 5000 vuotta sitten. Tosin kallio on aika pehmeää ja helposti työstettävää. Kokonaisia kyliä monine kirkkoineen ovat kallion sisällä. Myös maan alle on tehty asumuksia, mutta ne tehtiin pakon sanelemana, kun vihollinen hyökkäsi kyliin. Suurin on kahdeksan kerrosta alaspäin ja niissä asui 20 000 ihmistä.
Sitten matka jatkui 1300n metrin korkeudessa olevaa viljavaa tasankoa pitkin Konyan kaupunkiin. Turkissa valmistetaan 15 eri automerkkiä ja suurimmat tehtaat ovat Konyan kaupungissa. Uusia tehtaita rakennetaan koko ajan nopeassa tahdissa. Matkalla ylitimme ”Silkkitien” ja pysähdyimme vanhalla keitaalla, jossa kameli karavaanit ovat pysähtyneet jo tuhansia vuosia sitten.
Taurus vuorten ylityskohta on 1850m korkealla ja siellä oli lunta. Tuntia myöhemmin olimme Välimeren rannalla ja lämpöä 20 astetta. Loppuajan pyörimme Antalyan kaupungissa.

Eilen selvitimme Arosträffen suunnistuskisan ja nyt puutarhan kimppuun. Hyvää alkukesää.

2015-03-30
Kesä keikkuen tulevi
Tämän kertainen kuva on vuodelta 1981, kun Sofia ja Timo soutelevat meidän pikku veneellä Näshultan järvellä. Tähän aikaan vuodesta nuo vesileikit palaavat mieleen. Talvi oli luminen, kun me olimme aurinkorannalla Espanjassa. Sitten tuli väliaikainen kesä maaliskuun alussa. Nyt on melkein normaalia, eli muutama plussa ja märät maat. Betagne radan valmistin ja nyt odotan hiekkakuormaa. Kolme kuutiota kärräilen sitten voimaharjoituksena. Jos tulet ajoissa heittämään rautapalloa, niin pääset osalliseksi kärräystalkoihin.
Matkojakin on nippu odottamassa. Niitä levittelen pitkin allakan aikalinjaa.

Nähdään kuullaan ja tavataan

2015-03-10

Valokuva
Nyt se Falunin reissukin on takanapäin. Kyllä se on hyvä nähdä asiat todellisuudessa, television tuijotuksen sijasta. Sitten voi taas tulkita paremmin myös television kuvat. Minusta radat olivat tasaisempia, kuin kuuluttajien kertoma. Saattaa johtua siitä, kun itsekin olen aikoinaan kilpaillut. Suksien luisto oli mahtavaa nähdä. Viisi minuuttia nopeammin liukuivat kympin, kuin mitä minä 40 vuotta sitten. Nyt ovat lumet haihtuneet taivaan tuuliin ja kesä on saapunut. Eilen jo haravoin pihaa ja laittelin leikkikenttää.
Talven koleutta karussa olen istunut kirjojeni parissa ja välillä scannaillut vanhoja kuvia. Oheinen kuva on uudesta asunnosta, kun muutimme Eskilstunasta Västeråsiin. Siitäkin on kulunut 25 vuotta.
Hyvää kevättä

2015-02-10

Gibraltar

Käytiin talven sydämellä Välimerellä. Matka ulottui aina Europa point:iin asti. Se on majakan nimi Euroopan eteläkärjessä. Siellä nähtiin kuuluisat apinat ja mahtava tippukiviluola. Itse maa on aika olematon, mutta kyllä se turistille kelpaa.

Suurimman ajan kahden viikon reissusta vietimme Torremolinoksessa. Tämä koko ranta, jonka nimi on osuvasti Costa Del Sol, on toistasataa kilometriä pitkä ja täynnä hotelleita.

Oheinen kuva esittää pientä myymälää, johon hätäselti myyjä mahtuu. Vaikka Pohjolan turistit sulavat matkustamaan vasta Pääsiäisen jälkeen, niin Keski- ja Etelä Euroopan väki on liikkeellä myös talvella.

Seuraava matka sitten Faluniin seuraamaan liukasta menoa.

2015-01-08

Avoin vuosi

Nyt on avattu uusi vuosi ja uudessa allakassa teemme suttuisia merkintöjä muistimme avuksi. Nyt meillä on apuna FB, joka muistuttaa kaikista kavereiden syntymäpäivistä. Aikaisemmin ne usein unohtui, vaikka olimmekin nuorempia. Nyt siis olemme iäkkäämpiä. Viime vuoteen verrattuna maailman ihmiset ovat yhteensä kuusi miljardia vuotta vanhempia.
Nyt on tammikuu, vuoden kylmin kuukausi, mutta lumeton on maa. Linnut visertävät kevätlauluja, harakat kasaavat risuja ja kauriit syövät vihreää nurmea. Omassa olotilassa on ajankulu muuttumaton, mutta toisista huomaa sitäkin selvemmin miten he vanhentuvat. Vanhat kurtistuvat ja nuoret kasvavat. Sillä välin 35 vuotta ohitetaan huomaamatta.

Nautitaan avatusta vuodesta!