Vuosi 2013

2013-12-17

Pakkasen kourissa

Lähes kaksi viikkoa vierähti Pohjanlahden ympäri ajaessa, mutta paljon siinä tapahtuikin. Matkaan mahtui niin surua kuin iloakin. Tarkemmin voit lukea Matkat sivulta.

Lapissa saimme kokea sellaisen pakkasen, jota emme ole tavanneet sitten 60-luvun. Raumalla osuimme myrskynsilmään, joka kaatoi puita ja nosti kattoja.

Raumalla näimme nuorta onnea, kun Emma ja hänen Saminsa viettivät iltaa kanssamme.

Turussa tapasin kummatkin veljeni ja heidän vaimonsa. Turun joulumarkkinatkin ehdimme kierrellä. Laivalla paistoimme härkää kuumalla kivellä, vaikka maha olikin täynnä jo ennestään. Kotona on märkä syksy ja 5 astetta plussaa mittarissa.

Nyt vaan muutaman päivän rynnäkkö niin lanttulaatikkoa on Joulupöydässä.

HYVÄÄ JOULUA!!!

2013-11-25

Hyvästit Helenalle

Sofiani sisko Helena lähti eilen viimeiselle matkalleen täällä maan päällä. Toivotaan hänelle helpompaa olotilaa kuin viimeiset kuukaudet olivat. Rauha sinulle Helena.

Helena oli kairankulkija luonnoltaan. Kesäisin kun tapasimme niin kairaan tuli lähtö melkein joka kerta. Varmaan Paulikin edesauttoi ainakin tammukkapurolle lähtöä, mutta Helena oli ensimmäisenä hillajängälle kahlaamassa. Siinä me nuoremmat saimme esitellä toivomuksia mahdollisesta tauosta kannon päässä. Vaikka meistä ei viimeaikoina ollut kairassa kulkijaksi niin ihmeen kaupalla vain Arkkojen pakasteesta löytyi aina tammukoita ja hilloja.

Kuvassa Helena ja Pauli Arkko

Vanheni hänkin pikkuhiljaa, mutta huoli nuorempien ikäluokkien toimeentulosta oli hänen huolenaan monesti. ”Oletko syönyt” ”Oletko nukkunut” ”Muista pestä hampaat” Vaikka lapset ovat jo yli viisikymppisiä.

Viimeviikolla Helena paistoi ja touhusi joulua ajatellen, vaikka liikkuminen olikin hankalaa. ”Pauli taas on päässyt laihtumaan. Täytyy laittaa hänelle kunnon ruokaa”

Kyllä sinun läheisilläsi Helena paino putoaa lähipäivinä, mutta siitä he pikkuhiljaa selviävät taas elämän rytmiin. Me yritetään iloita kanssasi, kun ensin suremme surumme.

Kuvassa minä istun Helenan kanssa tauolla matkalla hillajängälle

2013-11-03

Harmaa on maa

Syksy jo saa, harmaa on maa, puista nyt lehdet putoaa. Kesän pitkä kuiva aika on ohi ja nyt maat kastuu joka yö. Aamupäivät sumu pitää paikat sen verran kosteana, että sienetkin nostavat hattujaan. Pakkanen ei vielä ole pystynyt vetämään elohopeaa nollan alle, mutta syksyn koleus vedättää takkia tiukemmalle. On sellainen polvihousujen ja villahousujen väliaika.

Neljänä päivänä touhuilimme kahden syyslomalaisen kanssa. Siinä valmistui monenlaiset ruuat ja leivokset Halloween kunniaksi. Päivät kiertelimme ostoskeskuksissa ja illat valmistimme ruokaa. Joka päivä oli suunnistusta ohjelmassa lähimetsissä. Siinä joutui vanhukset välillä lepäilemään, kun teinit hyrräsivät nuorilla voimillaan. Tällainen se on Mummon ja Ukin mieleistä.

Kuvassa Jonna ja Heidi kiittävät intiaania ruuasta.

2013-10-16

Ruska

Ruska on tullut tavallista värikkäämpänä kuivasta kesästä johtuen. Kun maa on ollut kuiva kauan niin puut ja pensaat imevät lehdistään kaiken voiman pois talven varalle. Ravintoa täynnä oleva lehti on vihreä, sitten se kellastuu, muuttuu oranssin väriseksi ja viimein kun kaikki energia on imetty juuriin ja runkoon, ovat lehdet punaisia.

Meidän omenapuu kantaa vain muutaman omenan vuodessa, mutta sitäkin suurempia. Oheinen omena painoi 498 grammaa.

Syksy on ollut kesän jatkoa. Kuivaa ja aurinkoista ilman vesisateita. Ihmisistä miellyttävää, mutta luonto kärsii. Pohjoisessa sataa jo lunta ja sitä on luvassa tännekin loppuviikoksi.

2013-09-30

Turkki

Tärkein uutinen on tuo meidän Turkissa käynti ja sen voit lukea tuolta matkat sivulta.

Tietenkin kansa on touhunnut meidän vanhenemisen johdosta. Tuntuu kuin vanhenisi 10 vuotta kerralla ja senkin joka vuosi. Liekö sitten vahingoniloa, mutta kaikki onnittelijat ovat olleet erikoisen iloisia. Ensin minua onniteltiin koko kesä ja nyt on Sofian vuoro. Eilen kävi tytär Tiinan perhe ja lauloi onnea kolmella kielellä sekä lyhyitä sikermiä ranskaksi ja espanjaksi. Suuret kiitokset teille kaikille!

Nyt alkavat syystyöt puutarhassa ja sitten metsään valmistelemaan ensi kevään suunnistuskilpailuja. Merhaba!

2013-09-02

Kesän loppu

Aurinko vielä lämmittää mahaa, mutta selässä jo tuntuu kylmältä. Ei siinä auta muu, kuin siirtyä kirja kainalossa sisälle keinotekoiseen lämpöön. Joutenolon vaihteluna kävimme seuraamassa suunnistuskisaa toissa sunnuntaina. Lauantaina touhusimme tytön luona ja sunnuntaina tulomatkalla poimimme mustikkaa ja puolukkaa. Loppumatka olikin sitten nostalgiaa. Vanhaa tietä pitkin Eskilstunaan ja päivällinen Torshällassa.

Nuo Espanjasta tulleet ihmisten kauhut (etanat) viihtyvät hyvin yhdessä ja lisääntyvät hyvää vauhtia. Kuiva kesä on pitänyt niiden leviämisen hitaampana, mutta sateen jälkeen ne viihtyvät hyvin.

Kasvimaan takana minulla on niille mieluista syötävää, joka poistaa niiden näläntunteen.

Hyvää kesänloppua meille kaikille!

2013-08-10

Juhlat

Vierailut ovat plussan puolella. Kesän aikana vierailimme tuttavissa ja sukulaisissa Suomen joka kolkassa. Pohjoisin Sodankylässä ja eteläisin Hangossa. Itäisin Joensuussa ja läntisin Turussa. Ihmeen mukavaa porukkaa siellä olikin, kun heti alkaa heitä kaivata. Tervetuloa tännekin päin!

Tällä viikolla on sitten aika oman perheen juhliin. Alku viikko Isabellen kanssa ja loppuviikkona sitten myös Jonna ja Heidi. Niin ja tietenkin väli-ikäluokka mukana.

Minun vanhenemista muistelivat ihmiset toista kuukautta. Nyt juhlitaan nuorinta ikäluokkaa. Isabellen 9v päivää, Jonnan 15v päivää ja hänen ripille pääsyä. Heidin 13v ehdittiin juhlia ennen Suomen matkaa.

Jonna ja Heidi Norjan rajalla. Isabelle mustikassa

2013-07-29

Kotiin paluu

Viikko sitten tulimme Västeråsiin reilun kolmen viikon reissusta ympäri Suomen. Päätarkoitus oli suunnistuksen MM kisat Vuokatissa, mutta samalla nähtiin ja kuultiin paljon muutakin. Pitkä matkakertomus on tuossa sivussa, mutta kylläkin ruotsiksi, koska meidän matkassa oli norjalaisia ja ruotsalaisia. Facebookilla on 22n kuvan kertomus päätapahtumista. Jos olet tosi kiinnostunut tietämään mitä tehtiin, niin voin kirjoittaa suomeksikin.

Viimeinen viikko Suomessa oli viileää, mutta kotiin tultua on lämpöä riittänyt. Nyt on nurmi leikattu ja kasvimaan tuotteita aloitettu syömään. Pensas marjat ovat kohta kaapissa ja metsästä on vaapukoita noukittu.

Nautitaan auringosta ja kesän lämmöstä.

2013-06-28

70 år

Igår blev jag intervjuad av en sommarvikarie på VLT tidningen. Artikel finns i VLT 4/7

Nu skall vi resa en tre veckors 70-års resa.

Ha en bra sommar!

2013-06-24

Juhannus

Juhannus ol meillä herttainen. Siinä samalla meni vuoden pisin päivä ja lyhin yö. Kevään tohinat ovat ohi myös luonnossa. Kasvillisuus on ollut valtavaa lämmöstä ja kosteudesta johtuen. Metsämarjat kasvavat ja kypsyvät ilman hallojen vaaraa. Se taas tietää pakasteen täyttymistä syksyllä.

Linnunpojat hyppivät pois pesistään. Juhannusviikolla meidän nurmella piipitti talitintin, tiaisen, västäräkin, laulurastaan ja räkättirastaan poikaset. Parissa päivässä ne tuntuvat oppivan lentämisen ja ruuan etsimisen taidon.

Suunnistuksen maailmanmestaruudet kisaillaan tänä vuonna Suomen Vuokatissa. Sinne tulee suunnistajia viidestäkymmenestä maasta. Maiden kolme parasta kilpailee MM-sarjassa. Yleisökilpailussa on mukana 6000 suunnistajaa. Sukulaiset, tuttavat ja muut kannustajat vielä päälle, niin porukkaa riittää joka taloon koko Kainuuseen. Meillä on iso talo vuokralla järven rannalla.

Monet juhlat juhlitaan siinä ohessa. Jonna pääsee ripille ja täyttää mopon (lue, polkupyörä). Minä siirryn kahdeksannelle vuosikymmenelle, joten historiaa on omasta takaa. Silti tutkin vanhempaakin historiaa omassa tiedekunnassani (Dobyologi).

2013-06-01

Mitä parhain kesä

Toukokuun alkuun saimme odottaa kesän tuloa. Sitten se tuli sellaisella vauhdilla, että nyt on jo pari viikkoa normaalia edellä. Siis melkein sellainen vanhanaikainen, kun talvi muuttui suoraan kesäksi. Niitä hyviä vanhoja aikoja tuli taas muisteltua kahden viikon Suomen kiertueella.

Reissulla tapasin kaksi uutta sukulaista, joiden kanssa vietimme viihtyisän ja rupattelurikkaan iltapäivän. Vaikka karjalainen kieli onkin notkea, niin silti jäi paljon juteltavaa seuraavaan kertaan.

Koko matkakertomus on tuossa vieressä. Vassokuu!

Kasvitietoa: Peruna 60cm korkea, herne 30cm, salaatti 6cm, porkkana 1cm ja kurkku 2cm. Muutaman salaatin lehden olen syönyt, mutta menee vielä aikaa ennen, kuin maha täyttyy oman maan antimilla. (Kasvimaa on 3x1,5m.)

Alla oleva neiti juhlittiin 13 vuotiaaksi. Hänen iässä tuntuu aika menevän hitaammin, kuin minun iässä. Hän haluaisi olla muutaman vuoden vanhempi ja minä muutaman vuoden nuorempi.

Nyt alamme suunnittelemaan uusia reissuja ja odottamaan uusia vierailuita. Nähdään kuullaan ja tunnetaan!

2013-05-05

Vanhemmaksi varttuu

Aika rientää ja me sen mukana. Tämän kuvan nainenkin on jo niin vanha, että syntymäpäivälahjalistassa oli kaikenlaisia naisten koruja ja hepeneitä. Korvissakin ovat jo reiät valmiina.

Siitä onkin sitten vaikea siirtää puheenaihetta omiin synttäreihin. 70-vuotiaana toivomuslista sisältää leipää ja lämmintä. Aikaisemmilla kuudellakymmenelläyhdeksällä syntymäpäivällä lahjoja on kasaantunut sen verran, että jo riittää jäljellä oleville synttäreille.

Nyt lähdemme tapaamaan sukulaisia ja tuttavia, jotka hekin ovat olleet nuoria joskus ja vieläkin ovat minua nuorempia.

Lumet sulivat ja kevät tuli. Sitten sulivat jäät, ilma lämpeni ja tuli kesä. Öisin elohopea laskee plus kymmeneen ja päivisin nousee jo reiluun viiteentoista. Tästä innostuin sen verran, että piilotin yhdeksän perunaa kasvimaahaan. Nurmikolle kun vielä ripottelen apulantaa niin riittää ruohon leikkuuta kesän sateiden välissä.

Lämmintä kesää toivotan minulle ja sinulle!

2013-04-07

Norja

Pääsiäinen vietettiin Norjassa. Paikannimi on Slåstad ja sijaitsee Oslon ja Kungsvingenin välillä. Pääsiäislauantaina meidät kutsuttiin meidän isäntäväen kera illanviettoon noin 400 metriä korkealle mäelle. Sinne oli kapea kiemurteleva tie, mutta perillä odotti hienot hiihtoladut. Kävelimme viimeisen kilometrin latua pitkin huipulle. Grillilaavulla oli parikymmentä hiihtäjää. Joukossa oli Norjan mestari ja muita hiihdon ystäviä. Pimeän tultua ihailimme näköalaa ja söimme makkaroita. Oslon valot kiilsivät kaukana, mutta Gardemuen lentokoneet näkyivät hyvin. Aikamme rupateltuamme laskeuduimme parisataa metriä alempana olevalle hirsimajalle. Sisällä loimusi tuli takassa ja kahvipannu porisi keittiössä. Slåstad IL (=vapaaehtoiset) oli tehnyt omenapiirakoita kahvin kyytipojiksi.
Sunnuntaina ajoimme Storsjön (järvi) rantaan juuri ja juuri auton levyiseksi aurattua uraa. Kävelimme hangella saaren rantaan, kaivoimme halot repusta ja grillaamaan. Aurinko oli sulattanut rantatörmän.

Tein Ole-Kristian kanssa hänen sukupuuta 1400-luvulta alkaen. Sinä aikana hänen esi-isät, 600 vuoden aikana, ovat siirtyneet vain reilut 100 kilometriä.

Tunsimme itsemme tärkeiksi. Meille avattiin 36 vuotta vanha Madeira-viini, syötettiin parhaat fileet O-Kn saalistamasta hirvestä jonka kanssa nautimme 12 vuotta vanhaa viiniä. Kiitos teille Kari ja Ole-Kristian (vaikka ette ymmärräkään tätä tekstiä).

Takk og hilsen / Sofia og Toivo

2013-03-26

Madeira

Madeiralla vietimme melkein koko maaliskuun. Se on varmaan maailman ruttuisin paikka. Tasaista on vain lentokenttä, koska se on tehty osittain meren päälle. Kuvassa näkyy vanha tie vesiputouksen alitse. Uusi tie meni tunnelissa jyrkimpien paikkojen läpi. Puolet ajasta poutapilvet leijuivat rannan yllä, mutta saaren sisäosissa oli melkein aina sadetta tai sumua.

Aurinkoa palvoimme sen verran että yksi neekeri (siellä he olivat vielä sen nimisiä) vertasi minua itseensä.

Täällä Pohjolassa odotti samat lumet ja samat pakkaset kuin lähtiessä. Aurinko oli sulattanut jalkakäytävien penkat ja koiran kusi virtasi veden seassa. Lemu on varmaan koiran kusettajien mieleen.

Askaroin tästäkin reissusta jutun tuohon Matkat osastoon.

Nyt kuitenkin autoon uusi tuulilasi ja sitten ajelemme Norjaan Pääsiäiseksi.

Kait tästä vielä kevät tulee. Aurinko ainakin tekee tehtävänsä, mutta yöpakkaset säilövät lumet.

2013-02-05

Sista resan till Ukraina (Om du vill läsa hela resan på svenska, klicka på Resor här till väster)

Loimutettua makkaraa

Yhdeksäs vuosi putkeen matkustimme Harsaan. Tapahtuma aika on aina ollut 4-5 viikkoa uudella vuodella. Alunperäinen tarkoitus oli hiihtäminen varmalla lumella. Vuosien kuluessa on hiihtäminen vähentynyt ja syöminen lisääntynyt. Alkuvuosina me kaikki kuusi hiihdimme kahdesti päivässä. Tänä vuonna vain kolmella olivat sukset mukana. Ruokailu, kävely, saunominen ja lukeminen takkatulen ääressä ovat sitä meidän nautintoa.

Mutta ulkona nuotiolla makkaraa polttaen on se aitoa tunnetta tuova tapahtuma. Sofia ja minä kävelimme lumikelkan jälkeä neljä kilometriä syvään korpeen. Ruotsalaiset kaverimme tulivat suksilla perästä. Perillä odotti pieni hirsitalo, jossa keskellä suuri tulipaikka ja ympärillä pöytiä ja penkkejä. Meillä oli neljä reppua. Yhdessä halot, toisessa makkarat, kolmannessa varapaidat ja neljännessä kahvit.

Automatkalla mennen tullen kävimme kahvilla Ockelbossa. Sekin on jokavuotinen tapahtuma. Sieltä on kotoisin Ruotsin viimeisin prinssi (Daniel).

2013-01-10

Viime vuosi

Nyt, kun olemme siirtyneet ensi vuoteen, on sopiva aika vilkaista taakseen. Vaikka suurin osa vuodesta kului nukkuessa ja lukiessa (taas tasan sata kirjaa), niin on sitä pyöritty tontin ulkopuolellakin (rinta kaarella).

Tammikuun lopulla ihailimme liekkien loimua tunturimökissä. Muutama kerta hiihdettiin ja laavulla makkaroita savustettiin. Tämä on meidän kolmen parin vuotuinen reissu.

Kevättalvella ajelimme tuliterällä autolla (en ole milloinkaan ostanut käytettyä autoa. Sain aikoinaan huonon kokemuksen vanhasta moottoripyörästä.) Itäsuomea aina Vuokattiin saakka.

Joensuussa kauppahalli mainosti antiikilla iällään. Minä olin silloin jo kaukana.

Paluumatkalla Ruotsiin saimme Emman mukaan ja hän viihtyikin apunamme pari viikkoa.

Keväällä teimme matkan Tallinaan. Tämä lähellä oleva vanha kaupunki on aina kierroksen arvoinen. Tällaisessa ympäristössä tuntee itsensä nuoreksi.

Yleensä matkustaessa saa myös vanhalle tarpeellista kävelyharjoitusta.

Seuraava matka tehtiin keskellä kesää Suomeen. Siellä odotti suuri sukukokous. Eero ja Sari aiheuttivat tämä sukulaisten ja tuttavien tapaamisen Heinolassa.

Yövyimme Heinolassa, Lusissa, Karjaalla, Hangossa ja Turussa. Paluumatkalla Ruotsiin saimme Martin ja Arjan Turusta mukaan.

Loppukesällä vierailimme tytön appivanhempien mökillä Gnestassa muutaman päivän.

Ongintaa, soutua ja yhdessäoloa.

Alkusyksyllä vietimme pari viikkoa Turkin Antalyassa aurinkoisella hiekkarannalla. Miellyttävät olosuhteet. Ilman lämpö oli 34 astetta ja veden 27.

Syksyn vaihtuessa talveksi suuntasimme Gran Canarialle koko perheen voimalla (kaikki yhdeksän). Siellä on parasta kuuma hiekka-aavikko jossa voi kävellä paljain jaloin.

Vuoden alusta liityimme suomiseura Katajaisiin. Vuoden aikana saimme nauttia monta kertaa aitoa ruokaa. Varsinkin Jouluruoka oli sitä alkuperäistä. Suurin osa jäsenistä on 60-luvulla muuttaneita ja ruokatottumukset ovat yhteiset.

70-luvulla olimme edellisen kerran suomiseurassa mukana. Silloin Torshälla SS.

Joulun vietimme yhdessä. Onneksi on vielä nuoria mukana niin saa lahjojakin.

Koko joulukuu on sitä parasta aikaa. Silloin valmistaudutaan siihen suureen juhlaan niin perusteellisesti, että tähteitä saa syödä pääsiäiseen asti.

Vuosi lopetettiin kuohuvalla mansikkajuomalla.